Johdatus tilastolliseen ajatteluun-teoksessa (Haaparanta & Niiniluoto 2016) esitellään Platonin Theaitetos-dialogi. Kyseisen dialogin tulosta ja tulkintaa on totuttu pitämään klassisena tiedon käsitteen määritelmänä. Siinä A tietää, että p jos A uskoo ja A:lla on päteviä perusteita sille, että p. Lisäksi p tulee olla tosi. Haaparanta ja Niiniluoto ovat jakaneet tiedon teoksessaan myös kahteen ryhmään, emiiriseen tietoon ja rationaaliseen tietoon. Rationalistisen tiedon mukaan vain järjen avulla voidaan saavuttaa välttämättömiä totuuksia, mutta empiirisen tiedon mukaan vain havainnot ja aistit tuottavat oikeaa tietoa. Se minkälaisella tiedolla itse perustelee toimintaansa opettajana, varmasti vaihtelee tilanteesta riippuen. Esimerkkinä voisi toimia harjoittelu, jossa pienille oppilaille toimintaa perustellaan arkiajattelulla, mutta ohjaavalle opettajalle tuntia suunnitellessa ja arvioidessa tapahtumat on yhdistetty tieteellisiin teorioihin. Jossain aineessa huippu opettaja ei välttämättä osaa tehdä tieteellisiin teorioihin yhdistettyä tuntisuunnitelmaa tai ajatella pedagogisesti, jonka myötä ei hän osaa tiedostaa ja arvioida omaa opetustaan. Eli ei ole taattua, että henkilö osaisi opettaa asiat itsensä lisäksi myös muille, vaikka varmuutta se usein varmasti tuokin.