Olipa kerran Enni. Enni on 10 vuotias. Ennin täytyi mennä ullakolle etsimään äidilleen kirjoituspaperia. Enni löysi laatikon jossa oli paljon paperia. Ullakolla ei toimiminut kattolamppu, joten Ennillä oli taskulamppu, joka oli kullan värinen.

Enni laittoi uuden taskulampun päälle. Enni katsoi laatikkoon ja kompastui, siinä samassa taskulamppu meni rikki. Ullakon ovi loksahti kiinni. Yksi huono puoli oli että hän pelkäsi pimeää. Enni katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt juurikaan mitään. Enni oli peloissaan, mutta hän silti yritti avata ovea.

-Äitiiii! Haloo auta! Enni yritti huutaa, mutta äiti ei kuullut mitään.
-Jäänkö tänne nyt ikiajoiksi? Enni murehti.
Enni alkoi odottaa ja odottaa, mutta äiti ei tullut ovelle. Enni oli kauhusta kankeana ja alkoi kuulla takaansa ääniä.

Hän katsoi taakseen kuuli kehräystä ja huomasi että se oli Miisa hänen kissansa.
-Voi Miisa älä säikyttele, onneksi olet täällä. Koska täällä on kammotaavaa olla yksin, Enni kertoo.
-Miauw, Miisa vastaa.
Enni oli jo itkun partaalla kun hän kuulee tutun äänen.

-Huhuu, Enni oletko täällä? Äiti huhuilee.
-Äiti olen lukkojen takana pimeässä, Enni parkuu.
Ennin äiti avaa lukon. Enni juoksee äitinsä syliin.
-Uusi taskulamppu meni rikki! Enni itkee äidilleen.
-Ei se haittaa, ostetaan uusi, Ennin äiti kertoo.

-Löysin paljon paperia, Enni kertoo.
-Kiitos, mennäänkö nyt alakertaan? Äiti kysyy.
-Juu, Enni vastaa.

LOPPU!