Eräänä päivänä tyttö nimeltä Anna tuli kotiin koulusta. Kotona ei ollut ketään, koska Annan vanhemmat olivat töissä. Eikä hänellä ollut sisaruksia, mutta koira hänellä oli. Anna otti leivän jääkaapista ja katsoi televisiota.

Illalla Annan vanhemmat tulivat kotiin. Oli jo aika myöhä ja Anna oli tehnyt jo läksynsä ja siivonnut huoneensa. Myöhemmin Annan äiti sanoi:
- Me muutamme.
- Milloin? Miksi? Onko pakko? Anna uteli.
- Sain uusia töitä ja muutamme pian, Annan äiti vastasi.
Anna ei kuitenkaan halunnut muuttaa. Hänen kaikki ystävänsä olivat lähellä eikä hän halunnut menettää niitä.

Seuraavana päivänä oli lauantai ja Anna oli hieman harmissaan koko aamun. Hänen vanhemmat siivosivat ja kuuntelivat musiikkia. Anna haki vain jogurttia ja meni huoneeseensa syömään. Hänen isänsä tuli Annan luo.
- Sinunkin täytyy siivota, Isä sanoi.
- Ei huvita, Anna tokaisi.
- Sinä saat varmasti uusia ystäviä. Menet uuteen kouluun ja luokallasi on 21-oppilasta, Isä lohdutti.
Anna ilahtui jo hieman ja lähti imuroimaan eteistä.

Viikon kuluttua he lähtivät isolla muuttokuormalla kohti uutta kotia. Anna kertoi parhaalle ystävälleen, että he muuttaisivat tänään. He veivät tavarat uuteen kotiin. Sitten Anna aloitti järjestelemään omaa huonettaan.
Kahden päivän kuluttua Anna aloitti uuden koulun. Koulu oli tavallinen ja hänelle näytti paikkoija kaksi heidän luokan tyttöä, Ella ja Juulia. Annasta tytöt olivat kivoja, mutta oli heillä kiva opettajakin. Annan kodissa oli jo kaikki paikoillaan ja Anna viihtyi ihan hyvin.

 Seuraavana päivänä koulussa.
- Minä ajattelin, että ei ole kiva muuttaa, mutta täällä on ihan kiva asua, kun olette parhaat ystäväni! Anna kertoi ystävilleen.
- Kiitos, Juulia ilahtui.
- Sinäkin olet paras ystävämme, Ella kertoi.

Annalla oli ihanat ystävät, hieno koti ja mahtava koulu. Ja Anna kyllä näki vanhoja ystäviään sillä hänen isovanhempansa muuttivat Annan perheen entiseen kotiin.