Oppituntien havainnointi
Ensimmäisellä havainnoimallani musiikin oppitunnilla aiheena oli boomwhackersien soittaminen sekä yhteislaulu. Toinen havainnoimani oppitunti käytettiin lähes kokonaan iPadin käytön harjoitteluun. Lapset opettelivat etsimään kurssin iPadilta ja palauttamaan tehtäviä. Lopussa laulettiin yhteislaulu. Kummallakin oppitunnilla lapset olivat ensimmäisen luokan oppilaita.
Tuntien alussa opettaja käytti lasten huomion keskittämiseen ja hiljentämiseen kehonrytmejä. Opettaja taputti käsillään muutaman erilaisen rytmin ja lapset toistivat ne perässä. Oppilaille aloitus oli selvästi tuttu, joten opettaja varmasti käyttää sitä jokaisella oppitunnilla. Kaikki halukkaat saiavt myös taputtaa oman rytminsä, jonka muut sitten opettaja mukaan lukien toistivat perässä. Oppitunnin aikana opettaja käytti myös äänenvoimakkuuden vaihtelua oppilaiden huomion kiinnittämiseen. Opettaja osallisti lapsia usein tuntien aikana ja piti huolen siitä, että ohjeet olivat nopeat ja yksinkertaiset, tunti ei ollut liian opettajajohtoinen ja lapset saivat tilaisuuksia kokeilla asioita rauhassa. Opettaja käsitteli sääntöjä rennosti, kunhan työrauha säilyi. Opettaja valitsi aina jonkun viittaavasta oppilaasta vastaamaan, vaikka osa huutelikin vastauksia. Ipadien kanssa työskennellessä melutason noustessa opettaja muistutti, että hän ei kuule lapsia jos he huutavat, mutta näkee jos he viittaavat. Lapset vaikuttivat kiinnostuneilta musiikintunneilla. Moni viittasi kysymyksiin, katseet olivat taululle, he heiluttelivat jalkojaan ja pompahtelivat innostuksesta tuolillaan.
Kummallakin oppitunnilla opettajan valitsemat laulut ja musiikki sopivat kyseiseen ajankohtaan ja tuleviin juhlapäiviin. Laulut olivat kuitenkin tarpeeksi helppoja ja yksinkertaisia, että niitä ehdittiin toistaa useampia kertoja, jotta kaikki pääsivät mukaan. Osa lapsista ei osaa vielä lukea, joten ensimmäisillä kierroksilla he eivät vielä osanneet laulujen sanoja, kuitenkin parin laulukierroksen jälkeen koko luokka lauloi mukana. Ensimmäisellä tunnilla opettajan lukiessa laulun sanoja taululta, luokan innokas lukijapoika alkoi myös lukemaan laulun sanoja ääneen. Hetken aikaa opettaja ja poika lausuivat sanoja yhtäaikaa, mutta sitten opettaja pikkuhiljaa hiljensi ääntään ja antoi pojan lukea sanat loppuun koko luokalle.
Boomwhackersejä soitettaessa opettaja antoi lapsille ensin ohjeen siitä, että kun hän laittaisi putken otsalleen "yksisarviseksi" lasten tulisi tehdä samoin, koska tällöin tulisi lisäohjeita. Näin opettaja sai lapset sekä keskittymään että olemaan hakkaamatta putkea ohjeiden aikana. Opettaja painotti myös, että jos tämän ohjeen mukaan ei toimittaisi, putki otettaisiin pois. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka ohjeiden aikana kaikki eivät toimineet yksisarvis-ohjeen mukaan. Opettaja varmasti tunsi oppilaat ja tiesi sen riittävän, että suurimmalla osalla putki oli ylhäällä. Jokainen sai hakea edestä itselleen oman putken ja opettaja antoi lapsille aikaa kokeilla putken kopauttelua eri kehonosiin ja eri materiaaleihin, kuten tuoliin ja lattiaan. Jokainen lapsista kokeili innokaasti putkella soittamista ja keskusteli luokkatoverien kanssa erivärisistä putkista ja niissä olevista kirjaimista. Opettaja näytti taululta videon, jonka mukaan lapset saivat kopautella omaa putkeaan oikeassa kohtaa. Opettaja antoi oppilaille vapautta myös soittoasennon suhteen, sillä osa lapsista istui lattialla, osa tuolillaan ja osa seisoi. Koko luokka keskittyi ja osallistui soittamiseen. Videoon kuului myös muutama välijumppa, joista lapset olivat innoissaan.
Oppitunnin loppupuolella putket palautettiin eteen värijärjestyksessä, jolloin ilmeni levottomuutta, kun jouduttiin odottelemaan omaa vuoroa. Kun kaikki olivat saaneet putken vietyä, tilanne rauhoittui taas. Opettaja kokosi tilannetta taputuksilla ja lapset toistivat ne taas perässä. Opettaja piti lapsille peukkuäänestyksen avulla itsearvioinnin kyselemällä tunnin kulusta ja lasten omasta toiminnasta. Tunnin lopetukseksi laulettiin yhteislaulu ja yksi oppilaista pääsi istumaan opettajan tuoliin ja vaihtelemaan laulun sanojen dioja tietokoneelta.
Tunnilla oli mukana kouluavustaja, joka keskittyi auttamaan ja ohjaamaan luokassa olevaa erityisoppilasta. Tunnin työskentelytavat oli kuitenkin myös rakennettu niin, että ylimääräistä odottelua ei ollut eikä ohjeiden kuunteleminen kestänyt kauaa. Myös iPadien käyttöä harjoiteltaessa luokassa oli useampi opetusharjoittelija, jotka opastivat osaa oppilaista erikseen.
Tuntien alussa opettaja käytti lasten huomion keskittämiseen ja hiljentämiseen kehonrytmejä. Opettaja taputti käsillään muutaman erilaisen rytmin ja lapset toistivat ne perässä. Oppilaille aloitus oli selvästi tuttu, joten opettaja varmasti käyttää sitä jokaisella oppitunnilla. Kaikki halukkaat saiavt myös taputtaa oman rytminsä, jonka muut sitten opettaja mukaan lukien toistivat perässä. Oppitunnin aikana opettaja käytti myös äänenvoimakkuuden vaihtelua oppilaiden huomion kiinnittämiseen. Opettaja osallisti lapsia usein tuntien aikana ja piti huolen siitä, että ohjeet olivat nopeat ja yksinkertaiset, tunti ei ollut liian opettajajohtoinen ja lapset saivat tilaisuuksia kokeilla asioita rauhassa. Opettaja käsitteli sääntöjä rennosti, kunhan työrauha säilyi. Opettaja valitsi aina jonkun viittaavasta oppilaasta vastaamaan, vaikka osa huutelikin vastauksia. Ipadien kanssa työskennellessä melutason noustessa opettaja muistutti, että hän ei kuule lapsia jos he huutavat, mutta näkee jos he viittaavat. Lapset vaikuttivat kiinnostuneilta musiikintunneilla. Moni viittasi kysymyksiin, katseet olivat taululle, he heiluttelivat jalkojaan ja pompahtelivat innostuksesta tuolillaan.
Kummallakin oppitunnilla opettajan valitsemat laulut ja musiikki sopivat kyseiseen ajankohtaan ja tuleviin juhlapäiviin. Laulut olivat kuitenkin tarpeeksi helppoja ja yksinkertaisia, että niitä ehdittiin toistaa useampia kertoja, jotta kaikki pääsivät mukaan. Osa lapsista ei osaa vielä lukea, joten ensimmäisillä kierroksilla he eivät vielä osanneet laulujen sanoja, kuitenkin parin laulukierroksen jälkeen koko luokka lauloi mukana. Ensimmäisellä tunnilla opettajan lukiessa laulun sanoja taululta, luokan innokas lukijapoika alkoi myös lukemaan laulun sanoja ääneen. Hetken aikaa opettaja ja poika lausuivat sanoja yhtäaikaa, mutta sitten opettaja pikkuhiljaa hiljensi ääntään ja antoi pojan lukea sanat loppuun koko luokalle.
Boomwhackersejä soitettaessa opettaja antoi lapsille ensin ohjeen siitä, että kun hän laittaisi putken otsalleen "yksisarviseksi" lasten tulisi tehdä samoin, koska tällöin tulisi lisäohjeita. Näin opettaja sai lapset sekä keskittymään että olemaan hakkaamatta putkea ohjeiden aikana. Opettaja painotti myös, että jos tämän ohjeen mukaan ei toimittaisi, putki otettaisiin pois. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka ohjeiden aikana kaikki eivät toimineet yksisarvis-ohjeen mukaan. Opettaja varmasti tunsi oppilaat ja tiesi sen riittävän, että suurimmalla osalla putki oli ylhäällä. Jokainen sai hakea edestä itselleen oman putken ja opettaja antoi lapsille aikaa kokeilla putken kopauttelua eri kehonosiin ja eri materiaaleihin, kuten tuoliin ja lattiaan. Jokainen lapsista kokeili innokaasti putkella soittamista ja keskusteli luokkatoverien kanssa erivärisistä putkista ja niissä olevista kirjaimista. Opettaja näytti taululta videon, jonka mukaan lapset saivat kopautella omaa putkeaan oikeassa kohtaa. Opettaja antoi oppilaille vapautta myös soittoasennon suhteen, sillä osa lapsista istui lattialla, osa tuolillaan ja osa seisoi. Koko luokka keskittyi ja osallistui soittamiseen. Videoon kuului myös muutama välijumppa, joista lapset olivat innoissaan.
Oppitunnin loppupuolella putket palautettiin eteen värijärjestyksessä, jolloin ilmeni levottomuutta, kun jouduttiin odottelemaan omaa vuoroa. Kun kaikki olivat saaneet putken vietyä, tilanne rauhoittui taas. Opettaja kokosi tilannetta taputuksilla ja lapset toistivat ne taas perässä. Opettaja piti lapsille peukkuäänestyksen avulla itsearvioinnin kyselemällä tunnin kulusta ja lasten omasta toiminnasta. Tunnin lopetukseksi laulettiin yhteislaulu ja yksi oppilaista pääsi istumaan opettajan tuoliin ja vaihtelemaan laulun sanojen dioja tietokoneelta.
Tunnilla oli mukana kouluavustaja, joka keskittyi auttamaan ja ohjaamaan luokassa olevaa erityisoppilasta. Tunnin työskentelytavat oli kuitenkin myös rakennettu niin, että ylimääräistä odottelua ei ollut eikä ohjeiden kuunteleminen kestänyt kauaa. Myös iPadien käyttöä harjoiteltaessa luokassa oli useampi opetusharjoittelija, jotka opastivat osaa oppilaista erikseen.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin