Eettinen osaaminen

Koen omaksuneeni opintojen aikana melko hyvin sen ajatuksen, että on olemassa erikseen opettaja-minä ja vapaa-ajan-minä. Näiden kahden ero on se, että opettajana on pystyttävä toimimaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti koulun sääntöjen mukaan jokaisen oppilaan kohdalla riippumatta omista ajatuksista ja mielipiteistä. Tiedostan sen, että esimerkiksi paljon pinnalla olevat keskustelut liittyen seksuaalisuuteen ja omaan identiteettiin tulevat olemaan iso osa kouluarkea ja ne ovat kuitenkin ristiriidassa omien ajatusteni kanssa. Pystyn kuitenkin neutralisoimaan omat ajatukseni työni ajaksi ja keskittymään koulun näkemykseen asiasta. Tämä on kuitenkin aihe, johon liittyen saattaa tulla kiperiäkin tilanteita ja sen vuoksi olisi erittäin tärkeää olla luotettava työyhteisö, jossa uskaltaisi kollegoille kertoa avoimesti omista ajatuksistaan saadakseen tukea asiassa. Olen kuitenkin valitettavasti kuullut paljon negatiivisia kokemuksia siitä, että kun opettaja tuo kollegoilleen esille kristillisiä arvojaan, häntä saa ikävää kohtelua jatkossa. Tämän vuoksi vaatii työyhteisöltä todella paljon luottamuksen osoittamista, että voin luottaa siihen, ettei muiden kohtelu minua kohtaan muutu, kun kerron avoimesti omista ajatuksistani.

Opettajan työssä tulen varmasti kohtaamaan ristiriitaisia tilanteita liittyen omiin arvoihin. Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät asiat oppilailla voivat tuoda eteen keskustelutilanteita oppilaan kanssa. Näissä tilanteissa opettajana on hyvä muistaa, että tärkeintä on olla läsnä ja turvallinen aikuinen lapselle sekä ohjata oppilas tarvittaessa eteenpäin toiselle ammattilaiselle, joka osaa auttaa asiassa enemmän. Myös kollegoiden kanssa keskustellessa voi törmätä tilanteeseen, jossa toinen puhuu muista opettajista ”pahaa” selän takana sekä levittelee juoruja. Nämä ovat siitä vaikeita tilanteita, että kun toimin omien periaatteideni mukaisesti eli en lähde juttuun mukaan ja huomautan, että asiat voi kertoa suoraan asianosaiselle, voin olettaa, että seuraavan kerran tämä henkilö puhuu minusta jollekin toiselle mahdollisesti perättömiäkin asioita. Toisaalta itsevarmuuteni on kasvanut niin paljon opintojen aikana, että en oikeastaan välittäisi siitä, vaikka kuulisin itsestäni perättömiä juoruja. Opettajana on myös oltava todella tarkkana, että kohtelee jokaista oppilasta tosissaan niin tasapuolisesti kuin vain osaa. Olen tutultani kuullut esimerkiksi, että usein opettajat kohtelevat erityisen tuen oppilaita tarkemmin ja puuttuvat herkemmin heidän käytökseensä, kun tietävät taustalla olevan erityisvaikeuksia. Esimerkiksi tilanteessa, jossa erityisen tuen oppilaalle huomautetaan koulun naulakoilla riehumisesta, muille oppilaille ei sanota mitään. Tämä johtuu usein siitä, että muut oppilaat huomaavat opettajan läsnäolon ajoissa ja lopettavat riehumisen tai siirtyvät muualle ennen kuin opettaja huomaa heidän olevan mukana touhussa. Näin ollen kaikki syytökset kohdistuvat vain erityisen tuen oppilaisiin, jotka eivät tajua tilanteessa paeta tai lopettaa toimintaa ajoissa.