Itselleni luontevin tapa itseilmaisuun on taide ja oman luovuuden hyödyntäminen. Olen jo vuosia käyttänyt piirtämistä ja maalaamista sekä käsitöitä ja muuta askartelua omien tunteiden käsittelyyn. Viihdyn taideprojektieni parissa usein monta tuntia. Flow-kokemuksessa ajantaju katoaa ja vasta suorituksen jälkeen yksilö tajuaa, kuinka paljon aikaa on kulunut (Lehtinen, Vauras & Lerkkanen 2016). Tulevaisuudessa toimiessani opettajana tulen varmasti hyödyntämään ja käyttämään taidetta opettaessani eri oppiaineita. Oppiminen on tehokkaampaa, kun yksilö saa opetuksen aikana tehdä käsillään jotakin, esimerkiksi piirrellä tai neuloa (Huotilainen, Rankanen, Groth, Seitamaa-Hakkarainen & Mäkelä 2018).

Koska esteettiseen osaamiseen liittyy kaikki eri aisteilla aistittavat asiat ja ulottuvuudet, opettamisessa on otettava huomioon paljon eri yksityiskohtia. Luokan ulkonäössä, ilmapiirissä, työrauhassa ja itse opetuksessa on huomioitava oppilaiden eri aistien hyödyntämisen mahdollisuudet. Erilaisten oppijoiden tarpeet on huomioitava ja ympäristö on pidettävä jatkuvasti valmiina muutokseen. Oppimisympäristössä on oltava mahdollisuuksia taiteelliselle ilmaisulle, jonka kautta lapset voivat käsitellä omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan (Ruokonen & Rusanen 2009).

Taiteen avulla kehittyy sekä erilaiset taidot ja tekniikat että motoriset taidot, keskittyminen, omien toimien seurauksien ymmärtäminen, tunnetaidot ja epäonnistumisen hallisteminen (Huotilainen, Rankanen, Groth, Seitamaa-Hakkarainen & Mäkelä 2018). Taide ja luovuus tarjoaa mahdollisuuksia onnistumisen tunteeseen, itsetunnon kohottamiseen, kokemusten jakamiseen ja tunteiden käsittelyyn. Riskinä on kuitenkin aina epäonnistumisen tunne, jonka kautta saattaa tulla haavoittuvaisuuden ja epävarmuuden tunteita. (Huotilainen, Rankanen, Groth, Seitamaa-Hakkarainen & Mäkelä 2018.)

Kuten taide, estetiikka ja sen kauneus tai rumuus on yksilöllinen kokemus. Tämän vuoksi on kiinnitettävä huomiota erilaisten oppijoiden vaihteleviin aistiympäristöihin. Kasvattaja tukee ja innostaa lapsia suuntaamalla huomionsa lasten maailmaan ja heidän näkemyksiinsä (Ruokonen & Rusanen 2009). Lasten osallistaminen tarkoittaa sitä, että otetaan huomioon lasten näkemykset ja kunnioitetaan niitä (Ruokonen & Rusanen 2009).

Lähteet:

Huotilainen, M., Rankanen, M., Groth, C., Seitamaa-Hakkarainen, P., & Mäkelä, M. 2018. Why our brains love arts and crafts, implications of creative practices on psychophysical well-being.

Lehtinen, E., Vauras, M. & Lerkkanen, M-K. 2016. Kasvatuspsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.

Ruokonen, I. & Rusanen, S. 2009. Esteettinen kasvattaja kulttuurisena kasvattajana. Teoksessa Inkeri Ruokonen, Sinikka Rusanen & Anna-Leena Välimäki (toim.) Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Yliopistopaino Oy