Olen kuulunut lapsuudesta asti tiiviisti kristilliseen yhteisöön, joten lähes kaikki arvoni ovat muotoutuneet Raamatun opetusten kautta. Kuitenkin opettajuudessa on tärkeää osata erottaa uskonnollinen näkökulma ja ottaa huomioon vain esimerkiksi ihmisarvon ja ympäristön kunnioittamiseen kuuluvat asiat, jotka kuuluvat myös koulun ja yhteiskunnan arvoihin. Opettajan on opettaessaan esitettävä asiat neutraalisti ja tuotava esille kaikki näkökulmat. Jos joku oppilaista esittää kysymyksen liittyen opettajan omaan uskonnollisuuteen, mielestäni tämän pitäisi voida sanoa omasta taustastaan halutessaan. Kuitenkin niin, että perustelee asian lapsille sopivalla tavalla ja tuo esiin myös muita maailmankatsomuksia ja uskomuksia. Vaikka taustalla olisi uskonnollista etiikkaa ja moraalia, tulisi säilyttää avoimuus ja yhteys muihin, eri maailmankatsomuksia omaaviin ihmisiin. Asioista pitäisi pystyä keskustelemaan järkevästi ja omat kannanotot perustelemaan selvästi, kaikkien ymmärtämällä kielellä. (Martikainen 2005.) 

Opettajana toimiessani tulen todennäköisesti kohtaamaan henkilökohtaisiin arvoihini liittyviä hankalia tilanteita. Jos lapsi tulee esimerkiksi luottamuksella kertomaan vakavammista asioista, kuten perheväkivallasta tai mielenterveyteen liittyvistä ongelmista, on virkamiehenä kerrottava asiasta eteenpäin lapsen luottamuksen menettämisen uhalla. Eettisiä dilemmoja, jotka liittyvät esimerkiksi välittämiseen, oikeudenmukaisuuteen ja luottamuksellisuuteen, pyritään usein ratkaisemaan tai välttelemään, koska ne herättävät epämiellyttäviä tunteita (Kainulainen & Kostiainen 2020). Vaikka se on lähes mahdotonta, olisi kouluissa tarve tarjota opettajille taitoja dilemmojen hyväksymiseen ja kaikille tasavertaisen, kultaisen keskitien luomiseen. Muita hankalia tilanteita ovat esimerkiksi työrauhahäiriöt, kiusaaminen, oppilaiden arvostelu, erilaisuudesta johtuvat ongelmat ja työympäristöä koskevat ongelmat (Martikainen 2005). Opettajan tulisi asiantuntijakoulutuksensa avulla pystyä arvioimaan, soveltamaan osaamistaan ja tekemään perusteltuja päätöksiä, mutta etenkin vaikeita asioita kohdatessa asiantuntijuus ei anna selkeitä vastauksia eri tilanteisiin (Kainulainen & Kostiainen 2020).

Jo nyt opiskelujen ensimmäisen syksyn aikana olen saanut perspektiiviä ja konkreettisuutta oman maailmankatsomukseni käsittelyyn. Olen saanut entistä enemmän varmuutta omiin arvoihini, sekä myös ymmärtänyt molemminpuolista toisen ihmisen ja tämän arvojen ja näkemysten kunnioitusta. Vaikka en ymmärtäisikään toisen toimintatapoja, hyväksyn ja arvostan häntä ihmisenä. Minun tehtäväni ei ole tuomita muita, vaan toimia omien arvojen mukaan. Opettajakin kunnioittaa jokaista riippumatta hänen lähtökohdistaan, näkemyksistään, ulkonäöstään, taidoistaan tai tiedoistaan (OAJ:n materiaali). 

Lähteet:

Kainulainen, J. & Kostiainen, E., 2020. Niinkö vai näinkö - eettisyyden pohdintaa opettajan työssä. Luentotallenne POMM1002 Johdanto monialaisiin opintoihin - opintojaksolta, 17.9.2020. Jyväskylän yliopisto: Kasvatustieteen ja psykologian tiedekunta.

Martikainen, T. 2005. Inhimillinen tekijä. Opettaja eettisenä ajattelijana ja toimijana. Joensuun yliopisto. Joensuun yliopiston kasvatustietellisiä julkaisuja N:o 102.

OAJ:n "Opettajan arvot ja eettiset periaatteet" -materiaali. https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/#opettaja-ja-suhde-tyohon