9.10.2020
Oppilaiden tullessa luokkaan, suurin osa meni suoraan käsien pesun kautta paikoilleen. Osa keskusteli kaverin kanssa hiljaa, kunnes muut pääsivät istumaan. Oppilaat lopettivat itse puhumisen, kun opettajan sulki oven oppitunnin alkamisen merkiksi. Luokan takana istuu poika, jolla on lieviä keskittymisvaikeuksia ja tunnin alussa hän selaili Pokemon-korttejaan. Opettaja puuttui tilanteeseen tulemalla lapsen luo ja sanomalla, että välitunti on nyt ohi ja laski kolmeen, jolloin korttien tulisi olla repun taskussa. Opetuksen jatkuessa poika alkoi keskittyä opetukseen, vaikka olikin hieman levoton ja muun muassa makoili pöydällä. Hän kuitenkin selvästi kuunteli opettajaa ja viittasi vastatakseen kysymyksiin. 
Opetuksen aikana noin puolet luokasta viittasi opettajan kysyessä kysymyksen. Opettaja osallisti lapsia pyytämällä heitä kaikkia sanomaan vastauksen yhteen ääneen, kun käsiä oli paljon ylhäällä. Tällöin lähes koko luokka vastasi yhteen ääneen, vaikka puolet eivät olleet edes viitanneet vastauksen tietämisen merkiksi. Kaikki lapset olivat lähes koko tunnin katse ja keho kohti taulua, opettajaa ja luokan etuosaa. Opettajan sanoessa, että kohta päästään tekemään tehtäviä, yksi lapsista alkoi jo kaivaa kirjoja repustaan. Hän kuitenkin nopeasti tajusi, että opettaja antaa vielä tarkempia ohjeita, joten hän jätti kirjat reppuun ja kääntyi katsomaan taululle. Kun opettaja pyysi lapsia ottamaan kirjat esille ja aloittamaan tehtävien tekemisen, kaikki toimivat heti. Kuitenkin vain alle puolet aloitti tehtävien tekemisen ja loput vielä hidastelivat avatessaan kirjoja ja valitessaan kynää. Muutama oppilas nosti käden ylös heti kirjan avattuaan eivätkä lukeneet tehtäviä ensin läpi. Jonkun hetken kuluttua koko luokka vaikutti olevan tehtävien kimpussa.
Opettajan lähtiessä kävelemään ympäri luokkaa, moni oppilas alkoi viittaamaan. Opettaja huomasi tilanteen ja opasti taululla haastavimpia tehtäviä kaikille samaan aikaan. Myöhemmin, kun tuli vastaan uusia haastavia tehtäviä, opettaja kysyi luokalta, että tarviiko niitä käydä yhdessä läpi. Vain muutama viittasi, vaikka suurella osalla tuntui olevan vaikeuksia kyseisissä tehtävissä. Tässä huomasi opettajan tuntemuksen luokan oppilaista, sillä hän varmasti tiesi, että osa ei viittaa vaikkei osaisikaan. Huomasin, että pari poikaa alkoivat kesken tehtävien tekemisen tutkia kirjan loppuosaa, vaikka tehtävät olivat kirjan alkuosassa. Jonkin aikaa he keskustelivat asiasta ja tutkivat sivuja, jolloin keskittyminen meni kyseisen päivän asiasta. Yksittäisiä tehtäviä tehdessä lapset keskittyivät hyvin, mutta kun tehtäviä alettiin tehdä liukuvammin, tuli levottomuutta. Opettaja huomasi tilanteen kuitenkin hyvin tarpeeksi ajoissa ja ohjasi pienen välijumpan. Moni oppilas tuntui tarvitsevan pientä liikuskelua, jalkojen heiluttelua tai kynän pyörittämistä keksittyäkseen opetukseen. Myös seuraavaa ohjetta odottaessa lasten levottomuus kasvoi nopeasti. Kuitenkin heti ohjeen saatuaan oppilaat ryhtyivät työhön ja levottomuus katosi. 
Tunnin lopussa lapset tekivät yhdessä opettajan kanssa yhteisen diagrammitutkimuksen, johon kaikki osallistuivat innokkaasti.
Havainnointimme kohteena olevassa luokassa on erityistä tukea vaativa lapsi, jonka touhuihin opettajalta kuluu energiaa paljon tuntien aikana. Ensimmäisellä havainnointikerralla luokkaan tuli toinen opettaja avustamaan, mutta seuraavalla kerralla apua ei ollut ja eron opettajan keskittymisessä huomasi heti. 

28.10.2020
Musiikin oppitunnilla opettaja osallisti lapsia heti tunnin alusta alkaen ja piti huolen tasapuolisuudesta. Hän itse näytti muutaman esimerkin erilaisista taputuksista, ja antoi sitten kaikkien halukkaiden näyttää oman taputuksensa ja muut toistivat sen perässä. Opettajan lukiessa kummitusrokin sanoja ykkösluokkalaisille, luokan innokas lukijapoika alkoi myös lukemaan laulun sanoja ääneen luokkalaisille. Hetken aikaa opettaja ja poika lausuivat sanoja yhtäaikaa, mutta sitten opettaja pikkuhiljaa hiljensi ääntään ja antoi pojan lukea sanat loppuun koko luokalle. Opettaja käsitteli sääntöjä rennosti, kunhan työrauha säilyi. Kun tuli aika toistaa lauseita opettajan perässä, osa lausui jo opettajan kanssa samaan aikaan, muttä hän ei puuttunut asiaan, koska se ei haitannut. Aina, kun opettaja kysyi kysymyksen, osa huuteli vastauksen, mutta opettaja aina valitsi silti jonkun viittaajista vastaamaan ja toisti, että vain viittaamalla saa vastausvuoron. Lapset vaikuttivat kiinnostuneilta musiikintunnista. Moni viittasi kysymyksiin, katseet olivat taululle, he heiluttelivat jalkojaan ja pompahtelivat innostuksesta. 
Tunnilla soitettiin soittoputkia, joita koputettiin lattiaan oman putken kirjaimen ilmestyessä kummitusrokkivideolla. Opettaja kertoi aluksi, että kaikki saisivat oman putken, jota tulisi kopauttaa lattiaan oikeassa kohtaa. Kun opettaja nostaa putken "yksisarviseksi", lasten tulisi tehdä samoin, jotta saadaaan hiljaisuus. Jos ei onnistu, putki otetaan lapselta pois. Lapsille jaettiin putket ja monet kokeilivat niiden koputtamista innokkaasti eri materiaaleihin ja paikkoihin ja keskustelivat keskenään saamiensa putkien kirjaimista ja väreistä. Lasten soittaessa osa istui lattialla, osa tuolillaan ja osa seisoi. Kaikki lapsista osallistuivat ja yrittivät parhaansa. Videoon kuului sopivin väliajoin luurankovälijumppia, joista lapset olivat innoissaan. Kun putket tuotiin takaisin opettajalle tietyssä värijörjestyksessä, pientä levottomuutta ilmeni, mutta sekin hälveni kun kaikki olivat saaneet putken vietyä. 
Taputuksilla opettaja kiinnitti lasten huomion itseensä ja kyseli muun muassa mielipiteitä tunnista, mihin lapset kokeilivat putkea kopauttaa ja miten onnistui. Tunnin lopussa laulettiin vielä haamurokkia ja yksi lapsista pääsi opettajan tuoliin vaihtamaan laulun dioja.