Torstaipäivään tultaessa olimme täysin sopeutuneet paikalliseen kiireettömään elämäntapaan. Tästä todisteena varttitunnin myöhästyminen klo 14 alkaneelta oppitunnilta pitkäksi venyneen lounaan vuoksi. Onneksi emme menettäneet mitään olennaista, sillä ensimmäiset 20 minuuttia kouluttajamme Layla käytti Firenzen lähellä olevien turistikohteiden esittelyyn. Lopulta Owen onnistui (jälleen kerran) palauttamaan meidät takaisin itse asiaan, ja pääsimme aloittamaan päivän aiheen. Tarkoituksena oli oppia periaatteet muutamista opiskelijalähtöisistä menetelmistä, joista tärkeimpinä task based, inquiry based ja project-based learning.

Varsin nopeasti kävi selväksi, että kukaan meistä ei ollut kovin hyvin perillä kyseisistä menetelmistä. Jo pelkkä käsitteiden määrittely tuotti ongelmia. Kaikki kurssilaiset olivat teettäneet oppilaillaan projekteja. Käytännössä ne ovat olleet erilaisia hybridejä esitellyistä projektioppimisen menetelmistä. Aiheesta jäikin melko sekava mielikuva: näillä tiedoilla ennen uutta ja syvällisempää tutustumista aiheeseen emme voisi soveltaa menetelmiä opetuksessa ainakaan puhdasoppisesti

Torstain kurssipäivä oli kokonaisuudessaan sisällöltään tähän asti heikoin. Jopa aiempina päivinä säkenöineet keskustelut tuntuivat väsyneiltä. Liekö syynä ollut muuttunut aikataulu. Maanantaista keskiviikkoon opiskeltiin klo 9-14, ja torstaina aloitettiin vasta kahdelta ja jatkettiin seitsemään asti.

Perjantaina keskityttiin kolmenlaiseen arviointiin. Perinteisimmän ”opettaja arvioi oppilasta” lisäksi käsittelimme vertaisarviointia sekä itsearviointia. Keskustelimme myös, miten erilaiset arvioinnin tavat näkyvät koulun henkilökunnan arvioinnissa. Bulgariassa opettajan työtä kuulemamme mukaan on helppo arvioida, sillä luokissa on videokamerat, joiden streamia rehtori voi seurata milloin vain. Japanissa työskentelevän Gamin ensimmäisellä oppitunnilla oli seuraamassa useita professoreita koulun ylintä johtoa myöten. Luennon jälkeen hän sai ohjeita mihin kiinnittää jatkossa huomiota. Seuraavalla kerralla paikalla oli enää yksi tarkkailija, joka totesi asioiden olevan koulun toivomalla tavalla. Edellä kuvatut toimintamallit tuntuvat melko kaukaisilta. Oppilasarvionnin kohdalla saimme kuulla värikkäitä kuvauksia mitä kaukoidän eri maiden opiskelijat ovat valmiita tekemään hyvien arvosanojen eteen, ketkä huijaavat ja ketkä mieluummin jättävät tyhjän paperin, jos eivät tiedä kysyttyjä asioita.

Arvioinnin tueksi teimme rubrik -ohjelmistolla dokumentteja, joissa konkreettiset taidot ja niitä vastaavat arvosanat oli kirjoitettu auki. Käsite rubrik oli meille molemmille sanana vieras, mutta käytännössä Suomessa on toimittu näin jo vuosien ajan.

Viikon koulutuksen jälkeen olimme oppineet toisistamme monenlaista ja ryhmän sisällä oli hyvä henki. Olimme aika onnekkaita, että ryhmä oli näin pieni ja kovatasoinen. Sekä opettajamme Layla että Gam ovat tohtoreita. Owen on yksityisen kielikoulun esimiesasemassa. Kaikki ryhmän jäsenet puhuvat hyvää englantia. Kaikilla oli usean vuoden kokemus opettamisesta ja opettamisen kehittämisestä. Viimeisen koulutuspäivän päätteeksi kaikista tuntui  luontevalta jatkaa iltaa perinteisen aperitivo -buffetin äärellä kevyempien aiheiden parissa. Ciao Firenze!