Opettajaopinnoissa puhuttiin paljon opettajaksi kehittymisen prosessista. Nyt ymmärrän, että opinnot olivat alkusysäys elämän mittaiselle matkalle. Oman elämäni tapahtumat, tilanteet ja kokemukset ovat muokanneet minusta tällaisen pedagogisen asiantuntijan kuin nyt olen. Asiantuntijuutta voi kuvata kolmesta eri näkökulmasta: ensiksi kognitiivisena ilmiönä, toiseksi sosiaalisena ilmiönä ja kolmanneksi uutta luovana ilmiönä (Tynjälä 2008, 85). Minulle uutta luova ajattelu ja työskentely on nimenomaan lähtökohta opettajan pedagogiselle asiantuntijuudelle. 

Kasvatuksen ja opetuksen tavoitteena on tukea lasta tunnistamaan omat kiinnostuksen kohteensa sekä vahvuutensa ja auttaa kehittymään osaavaksi toimijaksi sekä oman elämän rakentajaksi. Optimaalisinta olisi, että kukin lapsi löytäsi omasta arjestaan yhtymäkohtia ja tarkoituksia koulussa oppimalleen tiedolle. Löytämisen ehtona on oppimisen ulottaminen laajalle koululuokan ulkopuolelle sekä fyysisiin että digitaalisiin oppimisympäristöihin. Luokkahuone- ja oppikirjaopiskelu mahtuvat hyvin uudenlaisen opiskelun rinnalle. Ajattelen, että opettajan merkittävin pedagoginen tehtävä on saada lapset innostumaan uuden oppimisesta sukupolvi kerrallaan.