Lähden kävelemään, näen kerrostaloja, jotka ovat kaikki samalla teemalla tehtyjä - punaista tiiltä, symmetrisiä ja kaikissa on oma väriteemansa. Tunnen pakkasen poskissani ja jään jalkojeni alla. Hiekoituskivet rapisevat äänekkäästi jalkojeni alla. Huomaan pian, että on todella liukasta ja muutaman kerran säikähdän, kun tossuni lipeää jäällä.
Lähden kohti tuttua asuinaluetta, kun kuulen sireenien äänet; paloauton ja ambulanssin. Tämä saa oloni epämukavaksi. Äänet kuuluvat pitkän aikaa, kunnes yhtäkkiä loppuvat. Sireenien äänien tilalle tulee liikenteen ääniä.



Päätän suunnata rauhallisemmalle alueelle lammen rantaan. Kuulen lintujen ääniä, tuulen, joka liikuttelee puun oksia. Huomaan lintutornin, johon hetken mielijohteesta kipuan. Lintutornista näen kauniin maiselman lammelle, joka on jo osittain jäässä. Lammen takaa näen Laajavuoren mäkihypputornin. Mieleeni juolahtaa, miksi en ole käynnyt täällä aikasemmin.





Jatkan matkaa lammen rannalla olevaa lenkkeilypolkua pitkin. Pian kuulen lasten naurua, se saa itsenikin hyvälle tuulelle. Vieressä on suuri ja värikäs leikkipuisto, jossa on perheitä ulkoilemassa. Jatkan matkaani asuinalueen läpi, jossa on suurimmaksi osaksi matalia kerrostaloja.



Suuntaan kohti tuttuja lenkkipolkuja. Ohitan isomman tien, liikenteen äänet kuulostavat koville rauhallisen ympäristön jälkeen. Pian olen kuitenkin jo kipuamassa kohti tuttua maastoa. Mäki saa jo vähän kylmentyneen kroppani lämpeämään.



Tulen rauhalliselle asuinalueelle, jossa kuulen kuinka lapset leikkivät, koirat haukkuvat ja vanha pariskunta keskustelee keskenään päiväkävelyllään. Huomaan myös päästyäni lähemmäs metsää pienen oravan, joka on vasta osittain harmaa. Orava säikähtää minua ja ryntää puuhun. Haistan puiden tuoksun, onkohan metsästä kaadettu vasta puita. Jatkan matkaani kohti pururadan kaltaista polkua ja näen polulta lähtevän pienempiä polkuja. Mieleni tekisi lähteä kulkemaan niitä pitkin entisenä suunnistajana, mutta maltan mieleni ja pysyn isommalla polulla.
Kuljen polulla, jota ympäröi metsää ja haistan puiden tuoksun. Aurinko pilkistää puiden lomasta ja osuu kasvoihini. Olono on rauhallinen ja onnellinen - nautin metsästä ja auringosta. Metsä on kaunista havumetsää, jossa on paljon sammalta, kiviä ja pieniä polkuja. Maasto on mukavan mäkistä. Mäen päältä näen kauas, jopa harjun kellotorni erottuu silmääni. Saan olla edelleen varovainen, sillä polku on osittain jäässä varjoisissa kohdissa.





Suuntaan metsästä kohti kotia ja kuulen taas liikenteen. Tiellä on paljon liikennettä. Näen kohta jo oman asuinalueen. Aurinko lämmittää mukavasti pikku pakkasen kylmättämiä poskiani. Voin jo tuntea oman kodin lämmön ja maistaa kuuman teen.