Oli kesä. Pienen pieni Lumina oli kävelemässä vuorella, kunnes näki karvaisen peikon. Se piteli kiveä, ja huuteli hyvin kämeällä äänellä:
- Ostakkaa kivi, viis euroo!!
Lumina mietti hetken ja sitten vastasi:
- Öömm....eikös täällä ole kiviä kaikkialla, ja kaikki on samanlaisia.
-Oikeastaan tämä ei ole samanlainen kuin muut, tässä on taikaa. Peikko sanoi.
Ja oikeassa hän olikin siinä oli taikaa.
Siihen oli kaiverrettu jokin hyvin omituinen ja värikäs kiekura.
Lumina taas mietti ostaisiko tuon nätin kiven,mutta lopulta päätyi sanomaan
-En osta kiviä saa muualtakin! Vaikka sisimmissään mietti että ostaisi kiven seuraavana päivänä.

Seuraavana aamuna, heti kun hän heräsi, tuona samaitsella sekuntilla, ovelle koputettiin!!
-Kukas siellä tähän aikaan aamusta on!? Mietti Lumina
Hän avasi oven jä näki saman karvaisen peikon ja muita peikkoja! He olivat tulleet pyytämään apua kadonneen kiven löytämisessä.
-Auta mheitä löyttää kivi, peikot sanoivat.
-AI sekö on KADONNUT!!!!!???? Huusi Lumina mutta suostui.

Oli mennyt päiviä jopa viikkoja, kunnes hän näki ison vuoren, ja hän näki siellä sen kiven! Meni tunteja että hän pääsi ylös. Lopulta hän pääsi ylös mutta kivi vieri alas! Vuoren toiselle puolelle!

Luminalla meni taas noin tunti löytää kivi! Mutta hän saattoi nähdä hieman veden alle, hän näki kiven.
-Viimeinkin! Löysin sen! Huudahti Lumina.
hän oli jo pulahtamassa veteen kun, kivi nousi ylös! Hän sai kiven ja lähti peikkoja päin.

Kun Lumina oli kotona peikot antoivat tunnustusta kiven hausta ja sanoivat näin:
- Shie olit hyvä tythö otahha shie thuo kivi, peikot sanoivat.
Lumina otti kiven leukoihinsa ja lähti kotiinsa.
LOPPU!!!!