Tarinat
Dina saa siivet
Olipa kerran,kauan kauan sitten eräs lintu. Lintu ei ollut kuin muut,se syntyi ilman siipiä. Hänen nimensä oli Dina. Kun Dina kasvoi hän joutui lähteä kouluun. Tietysti Dinalla oli vaikeaa kun hänellä ei ole siipiä.(sama kuin ihminen ilman käsiä). Kun Dina meni kouluun Dinaa alettiin melkein heti kiusaamaan. Dinasta se ei ollut hauskaa....
-Miksi te haluatte kiusata?sanoi Dina hiljaisesti.
-koska sulla ei on siipii.sanoi yksi kiusaajista
Dina juoksi luokkaan ja kertoi oitis opettajalle. Opettaja ei pitänyt tästä ja varoitti poikia.
-Älkääs pojat kiusatko,Dinaa hän on uusi oppilas meidän luokallamme.
-Lol! Sanoi kiusaajien uusin jäsen.
-Ole hiljaa jos et osaa!huusi yksi kiusaajista.
kun koulu oli loppu Dina käveli kotiin vaikka kyyti odotti vieressä,äiti hyväksyi sen ja lähti itse kotiin.
Dina teki lupauksen:jonain päivänä olen maailman kaunein lintu ja osaan lentää:)
Dinaa vastaan tuli vanha pappa, häneltä oli varastettu lompakko, Dina tottakai lupasi auttaa!
-auttaisitko minua nuori neiti?kysyi pappa.
-No missä auttaisin?kysyi Dina ihmeissään.
-Minun lompakkoni ryöstettiin.kertoi Pappa.
-autan! Huusi Dina iloisesti.
-löydät sen etelästä. Järvestä.
Dina lähti heti matkaan kohti etelää etsimään tämän papan lompakkoa.
-Dudduduuduu daddadaadaa....Hmmm missäköhän on etelä? No etsin vain jostain.
Dina lähti juuri väärään suuntaan etelään,koska tämä ''pappa'' ei ollut pappa vaan yksi koulu kiusaajista!
-No nyt ainakin se on poissa.sanoi kiusaajien ainut tyttö.
-Ei kyl susta.sanoi Make
-Kui nii?
-No alahan sitä sitte miettii.Sanoi Make.
-ömmmm..........
-Tomppeli! Meet sen mukaan! Make huudahti.
-No en tod! Mähän kuulun joukkoon vai?
-No nii kuulut mut tää on testi numero1.Totesi Make.
-ALAHAN KAMPPIA! Huusi Jake,Maken veli.
-No olkoon!
Niin tyttö lähti Dinan perään juosten. Ja tytöt lähtivät nopeasti matkaan, he kuitenkin juttelivat ja esittäytyivät.
-Terve olen Miisa. Miisa esittäytyi
-Moi....sanoi Dina ujosti.
-Kukas sää oot? Kysyi Miisa ihmetellen.
-Dina.
-Kiva nimi sul. Totesi Miisa.
-eikö sua haittaa ku mulla ei oo siipiä? Kysyi Dina varoen.
-No miks haittais?
-En minä tiedä.
-Hohhoijjakkaa on menny vasta jotain 2minuuttii ja oon jo kyllästyny. Mietti Miisa.
Tytöt kikattelivat puhuivat ja ennenkaikkea tutustuivat toisiinsa nopeasti.Oli mennyt
melkein päivä kun tytöt pääsivät metsään, metsästä oli kerrottu taruja että siellä kummitelisi. Mutta Dinaa se ei kiinnostanut hän halusi auttaa eikä tiennyt suunnitelmista.
-Levätään tässä.Dina totesi.
-Se on hyvä idea. Miisa sanoi läähättäen.
GRAAAAAAYYYHHHHH!!!!!!!!! Kuului murinaa ja tytöt nousivat
-KUULITKO TUON!? Kysyi Dina
-Jospa minä lennän ylös katsomaan mikä se oli.Sanoi Miisa
-okei
-EI TÄÄLLÄ MITÄÄN OO! Huusi Miisa
-jatketaan silti matkaa.Dina sanoi
Tytöt jatkoivat matkaa normaalisti ja pääsivät metsästä pois.
-JES! Miisa huudahti.
-Joo jatketaan nyt vaan. Dina neuvoi.
Tytöt pääsivät järvelle mistä pappa kertoi. Miisan omatunto kolkutti mutta se ei osannut kertoa.
-öööhh..Dina missä täällä se voisi olla? Kysyi Miisa.
-En oo varma mut sä sukellat.
-MIKS MÄ?!
-Sulla on siivet pystyt uimaan. Totesi Dina.
-Hohhoijakkaa minä....Okei sitten.
Miisa oli jo paljastamassa salaisuuttaan, mutta tiesi että Dina tuntisi olonsa yksinäiseksi jos hän kertoisi. Miisa myös mietti että he olivat kulkeneet jo pitkälle ja jos hän kertoisi hän joutuisi lähteä pitkän matkan yksinään kotiin, joten Miisa piti sen salassa.
-No minä menen nyt sitten sinne pohjaan. Miisa sanoi.
Miisa oli juuri hyppäämässä kunnes Dina huusi:
ODOTA!!!!!
-Mitä nyt? Kysyi Miisa hämmentyneenä.
-No katsohan tätä!
Dina irroitti kukan maasta ja käytti sitä vedessä, kukka muuttui lasiseksi.
-Noh olisitko halunnut olla lasia? Dina kysyi.
-Kiitos ja en. Miisa sanoi.
Miisa ja Dina miettivät kauan miten saisivat lompakon, kunnes Miisa istui kannolle ja huokaili.
-Dina tämä on ajanhukkaa.....Miisa kertoi.
-Miten niin? Dina kysyi huolestuneena.
-Kai mun on pakko kertoo.
Miisa kertoi kaiken miten vanha pappa olikin ollut yksi pojista ja miten hän oli ollut siinä mukana.
-Olen niiiiin pahoillani. Miisa sanoi.
-En oikein tiedä mitä sanoa. Dina sanoi hieman surullisesti.
-Anteeksi...olen pahoillani pojat pakottivat ja.....
-Ei se mitään. Saat anteeksi yhdellä ehdolla.
-Millä?
-Jätä ne pojat. Dina sanoi varmasti.
-Hyvä on. Miisa myönsi.
Dina pysähtyi ja katsoi järveä mitkään ja tuimasti. Hän halusi hypätä järveen ja katsoa onko lompakko siellä. Dina oli uhka rohkea, otti vauhtia ja hyppäsi järveen!
-EEEEIIII DINAAAAAA!!!!!!!!! Miisa huudahti.
Miisa jäi istumaan järven reunalle. Kunnes Dina lensi vedestä pinnalle ja Miisa ei ollut uskoa silmiään.
-VAU DINA!!!!
-Mitä? Dina kysyi ihmetellen.
-Sää oot nii kaunis!
Dinalle oli tullut maailman kauneimmat siivet, Todella kirjavat ja isot.
-Ihanat! Miisa huudahti.
-Niin onki!!
Miisa ja Dina menivät poikien luokse ja lällättivät heille ja pojat ihmettelivät Dinan kauniita siipiä.
-Mitä täällä on tapahtunu? Kysyi yksi pojista.
-En tiiä mut ei kiusata sitä.
Dina jäi Miisan kanssa hengailemaan ja he elivät elämänsä loppuun asti
-Miksi te haluatte kiusata?sanoi Dina hiljaisesti.
-koska sulla ei on siipii.sanoi yksi kiusaajista
Dina juoksi luokkaan ja kertoi oitis opettajalle. Opettaja ei pitänyt tästä ja varoitti poikia.
-Älkääs pojat kiusatko,Dinaa hän on uusi oppilas meidän luokallamme.
-Lol! Sanoi kiusaajien uusin jäsen.
-Ole hiljaa jos et osaa!huusi yksi kiusaajista.
kun koulu oli loppu Dina käveli kotiin vaikka kyyti odotti vieressä,äiti hyväksyi sen ja lähti itse kotiin.
Dina teki lupauksen:jonain päivänä olen maailman kaunein lintu ja osaan lentää:)
Dinaa vastaan tuli vanha pappa, häneltä oli varastettu lompakko, Dina tottakai lupasi auttaa!
-auttaisitko minua nuori neiti?kysyi pappa.
-No missä auttaisin?kysyi Dina ihmeissään.
-Minun lompakkoni ryöstettiin.kertoi Pappa.
-autan! Huusi Dina iloisesti.
-löydät sen etelästä. Järvestä.
Dina lähti heti matkaan kohti etelää etsimään tämän papan lompakkoa.
-Dudduduuduu daddadaadaa....Hmmm missäköhän on etelä? No etsin vain jostain.
Dina lähti juuri väärään suuntaan etelään,koska tämä ''pappa'' ei ollut pappa vaan yksi koulu kiusaajista!
-No nyt ainakin se on poissa.sanoi kiusaajien ainut tyttö.
-Ei kyl susta.sanoi Make
-Kui nii?
-No alahan sitä sitte miettii.Sanoi Make.
-ömmmm..........
-Tomppeli! Meet sen mukaan! Make huudahti.
-No en tod! Mähän kuulun joukkoon vai?
-No nii kuulut mut tää on testi numero1.Totesi Make.
-ALAHAN KAMPPIA! Huusi Jake,Maken veli.
-No olkoon!
Niin tyttö lähti Dinan perään juosten. Ja tytöt lähtivät nopeasti matkaan, he kuitenkin juttelivat ja esittäytyivät.
-Terve olen Miisa. Miisa esittäytyi
-Moi....sanoi Dina ujosti.
-Kukas sää oot? Kysyi Miisa ihmetellen.
-Dina.
-Kiva nimi sul. Totesi Miisa.
-eikö sua haittaa ku mulla ei oo siipiä? Kysyi Dina varoen.
-No miks haittais?
-En minä tiedä.
-Hohhoijjakkaa on menny vasta jotain 2minuuttii ja oon jo kyllästyny. Mietti Miisa.
Tytöt kikattelivat puhuivat ja ennenkaikkea tutustuivat toisiinsa nopeasti.Oli mennyt
melkein päivä kun tytöt pääsivät metsään, metsästä oli kerrottu taruja että siellä kummitelisi. Mutta Dinaa se ei kiinnostanut hän halusi auttaa eikä tiennyt suunnitelmista.
-Levätään tässä.Dina totesi.
-Se on hyvä idea. Miisa sanoi läähättäen.
GRAAAAAAYYYHHHHH!!!!!!!!! Kuului murinaa ja tytöt nousivat
-KUULITKO TUON!? Kysyi Dina
-Jospa minä lennän ylös katsomaan mikä se oli.Sanoi Miisa
-okei
-EI TÄÄLLÄ MITÄÄN OO! Huusi Miisa
-jatketaan silti matkaa.Dina sanoi
Tytöt jatkoivat matkaa normaalisti ja pääsivät metsästä pois.
-JES! Miisa huudahti.
-Joo jatketaan nyt vaan. Dina neuvoi.
Tytöt pääsivät järvelle mistä pappa kertoi. Miisan omatunto kolkutti mutta se ei osannut kertoa.
-öööhh..Dina missä täällä se voisi olla? Kysyi Miisa.
-En oo varma mut sä sukellat.
-MIKS MÄ?!
-Sulla on siivet pystyt uimaan. Totesi Dina.
-Hohhoijakkaa minä....Okei sitten.
Miisa oli jo paljastamassa salaisuuttaan, mutta tiesi että Dina tuntisi olonsa yksinäiseksi jos hän kertoisi. Miisa myös mietti että he olivat kulkeneet jo pitkälle ja jos hän kertoisi hän joutuisi lähteä pitkän matkan yksinään kotiin, joten Miisa piti sen salassa.
-No minä menen nyt sitten sinne pohjaan. Miisa sanoi.
Miisa oli juuri hyppäämässä kunnes Dina huusi:
ODOTA!!!!!
-Mitä nyt? Kysyi Miisa hämmentyneenä.
-No katsohan tätä!
Dina irroitti kukan maasta ja käytti sitä vedessä, kukka muuttui lasiseksi.
-Noh olisitko halunnut olla lasia? Dina kysyi.
-Kiitos ja en. Miisa sanoi.
Miisa ja Dina miettivät kauan miten saisivat lompakon, kunnes Miisa istui kannolle ja huokaili.
-Dina tämä on ajanhukkaa.....Miisa kertoi.
-Miten niin? Dina kysyi huolestuneena.
-Kai mun on pakko kertoo.
Miisa kertoi kaiken miten vanha pappa olikin ollut yksi pojista ja miten hän oli ollut siinä mukana.
-Olen niiiiin pahoillani. Miisa sanoi.
-En oikein tiedä mitä sanoa. Dina sanoi hieman surullisesti.
-Anteeksi...olen pahoillani pojat pakottivat ja.....
-Ei se mitään. Saat anteeksi yhdellä ehdolla.
-Millä?
-Jätä ne pojat. Dina sanoi varmasti.
-Hyvä on. Miisa myönsi.
Dina pysähtyi ja katsoi järveä mitkään ja tuimasti. Hän halusi hypätä järveen ja katsoa onko lompakko siellä. Dina oli uhka rohkea, otti vauhtia ja hyppäsi järveen!
-EEEEIIII DINAAAAAA!!!!!!!!! Miisa huudahti.
Miisa jäi istumaan järven reunalle. Kunnes Dina lensi vedestä pinnalle ja Miisa ei ollut uskoa silmiään.
-VAU DINA!!!!
-Mitä? Dina kysyi ihmetellen.
-Sää oot nii kaunis!
Dinalle oli tullut maailman kauneimmat siivet, Todella kirjavat ja isot.
-Ihanat! Miisa huudahti.
-Niin onki!!
Miisa ja Dina menivät poikien luokse ja lällättivät heille ja pojat ihmettelivät Dinan kauniita siipiä.
-Mitä täällä on tapahtunu? Kysyi yksi pojista.
-En tiiä mut ei kiusata sitä.
Dina jäi Miisan kanssa hengailemaan ja he elivät elämänsä loppuun asti
1 kommenttia
Eveliinan pimeä pelko
Olipa kerran Eveliina. Eveliina on 12 v.Eveliina pelkäsi pimeää. Eräänä päivänä Eveliina pyydettiin menemään koulusta suoraan kotiin. Eveliina meni kotiinsa. Eveliina pelasi kunnes tuli sähkökatkos. Eveliina säpsähti pelosta, hän yritti etsiä taskulamppua mutta hän ei nähnyt mitään, ja mikä pahinta he muuttivat vasta! Eveliinan olisi pitänyt väistää laatikoita mutta se oli hankalaa pimeässä!! Hänellä oli onneksi puhelin kädessä😇 Hän avasi puhelimensa ja laittoi apuvalon päälle ja lähti etsimään ulko ovea. Hän onneksi löysi pois ja vanhemmat tuli paikalle. Eveliina kertoi tapahtuneesta venhemmille, mutta vanhemmat sanoivat ei ole hätää😘😊 Lopulta 2 vk myöhemmin, Eveliina voitti pelkonsa!!!!!!!😁 LOPPU😂😂😂😂😂😂😂😘😘😘😘😘😘😍😍😍😍😍😍😇😇😇😇😇😇😇😋😋😋😋😋😋😎😎😎😎😎😎
Kadonnut kivi
Oli kesä. Pienen pieni Lumina oli kävelemässä vuorella, kunnes näki karvaisen peikon. Se piteli kiveä, ja huuteli hyvin kämeällä äänellä:
- Ostakkaa kivi, viis euroo!!
Lumina mietti hetken ja sitten vastasi:
- Öömm....eikös täällä ole kiviä kaikkialla, ja kaikki on samanlaisia.
-Oikeastaan tämä ei ole samanlainen kuin muut, tässä on taikaa. Peikko sanoi.
Ja oikeassa hän olikin siinä oli taikaa.
Siihen oli kaiverrettu jokin hyvin omituinen ja värikäs kiekura.
Lumina taas mietti ostaisiko tuon nätin kiven,mutta lopulta päätyi sanomaan
-En osta kiviä saa muualtakin! Vaikka sisimmissään mietti että ostaisi kiven seuraavana päivänä.
Seuraavana aamuna, heti kun hän heräsi, tuona samaitsella sekuntilla, ovelle koputettiin!!
-Kukas siellä tähän aikaan aamusta on!? Mietti Lumina
Hän avasi oven jä näki saman karvaisen peikon ja muita peikkoja! He olivat tulleet pyytämään apua kadonneen kiven löytämisessä.
-Auta mheitä löyttää kivi, peikot sanoivat.
-AI sekö on KADONNUT!!!!!???? Huusi Lumina mutta suostui.
Oli mennyt päiviä jopa viikkoja, kunnes hän näki ison vuoren, ja hän näki siellä sen kiven! Meni tunteja että hän pääsi ylös. Lopulta hän pääsi ylös mutta kivi vieri alas! Vuoren toiselle puolelle!
Luminalla meni taas noin tunti löytää kivi! Mutta hän saattoi nähdä hieman veden alle, hän näki kiven.
-Viimeinkin! Löysin sen! Huudahti Lumina.
hän oli jo pulahtamassa veteen kun, kivi nousi ylös! Hän sai kiven ja lähti peikkoja päin.
Kun Lumina oli kotona peikot antoivat tunnustusta kiven hausta ja sanoivat näin:
- Shie olit hyvä tythö otahha shie thuo kivi, peikot sanoivat.
Lumina otti kiven leukoihinsa ja lähti kotiinsa.
LOPPU!!!!
- Ostakkaa kivi, viis euroo!!
Lumina mietti hetken ja sitten vastasi:
- Öömm....eikös täällä ole kiviä kaikkialla, ja kaikki on samanlaisia.
-Oikeastaan tämä ei ole samanlainen kuin muut, tässä on taikaa. Peikko sanoi.
Ja oikeassa hän olikin siinä oli taikaa.
Siihen oli kaiverrettu jokin hyvin omituinen ja värikäs kiekura.
Lumina taas mietti ostaisiko tuon nätin kiven,mutta lopulta päätyi sanomaan
-En osta kiviä saa muualtakin! Vaikka sisimmissään mietti että ostaisi kiven seuraavana päivänä.
Seuraavana aamuna, heti kun hän heräsi, tuona samaitsella sekuntilla, ovelle koputettiin!!
-Kukas siellä tähän aikaan aamusta on!? Mietti Lumina
Hän avasi oven jä näki saman karvaisen peikon ja muita peikkoja! He olivat tulleet pyytämään apua kadonneen kiven löytämisessä.
-Auta mheitä löyttää kivi, peikot sanoivat.
-AI sekö on KADONNUT!!!!!???? Huusi Lumina mutta suostui.
Oli mennyt päiviä jopa viikkoja, kunnes hän näki ison vuoren, ja hän näki siellä sen kiven! Meni tunteja että hän pääsi ylös. Lopulta hän pääsi ylös mutta kivi vieri alas! Vuoren toiselle puolelle!
Luminalla meni taas noin tunti löytää kivi! Mutta hän saattoi nähdä hieman veden alle, hän näki kiven.
-Viimeinkin! Löysin sen! Huudahti Lumina.
hän oli jo pulahtamassa veteen kun, kivi nousi ylös! Hän sai kiven ja lähti peikkoja päin.
Kun Lumina oli kotona peikot antoivat tunnustusta kiven hausta ja sanoivat näin:
- Shie olit hyvä tythö otahha shie thuo kivi, peikot sanoivat.
Lumina otti kiven leukoihinsa ja lähti kotiinsa.
LOPPU!!!!