Lue alla oleva teksti. Vertailemalla Livingstonen ja Stanleyn käsityksiä alkuasukkaista vastaa seuraaviib kysymyksiin:

1. Millaisiksi afrikkalaiset on dokumenteissa kuvattu?
2. Minkälaisina kirjoittajat pitävät valkoisia?
3. Miten tutkimusmatkailijoiden näkemykset eroavat toisistaan?
4. Mistä heidän näkemystensä erilaisuus voi johtua?
5. Kumman näkemyksistä luulet olleen yleisempi 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa?
6. Mitä mieltä luulet afrikkalaisten olleen valkoisesta, kun he tapasivat heitä ensimmäisen kerran?

Tutkimusmatkailijoiden mielipiteitä afrikkalaisista:

David Livingstone:

Näidenkin alkuasukkaiden iho on oliivinvärinen. He viilaavat hampaansa teräväkärkisiksi, joten naisten hymy muistuttaa pelottavasti alligaattorin irvistystä. Tässäkin maassa on asukkaiden maku aivan yhtä moninainen, kuin sivistyneissä yhteiskunnissa. Miesten joukossa on paljon keikareita, joiden tuoksuvista hiuksista tippuu öljyä olkapäille ja jotka ovat koristelleet kaiken mitä heillä on yllään, tavalla tai toisella. Monet viettävät päiväkaudet ja osan öitäkin soittelemalla omaksi ilokseen jotain instrumenttia. Jotkut taas eivät liiku minnekään ottamatta mukaansa häkissä olevaa kanarialintua. Naisten nähdään vaalivan syötäviksi tarkoitettuja sylikoiria.

Manganjat ovat työteliäs heimo, joka osaa käsitellä rautaa ja puuvillaa sekä tehdä koreja. He tekevät hyviä kirveitä, keihäitä, neuloja, nuolenpäitä ja nilkka ja rannerenkaita. Monet miehistä ovat älykkään näköisiä, heidän päänsä on hyvin muodostunut, kasvot miellyttävät ja otsa korkea. Opimme pian unohtamaan ihonvärin, ja näimme usein kasvoja, jotka toivat mieleen jonkun tuntemamme englantilaisen.

Afrikkalaisten keskuudesta on kaikkina aikoina noussut merkittävän älykkäitä miehiä, joitten viisaus on herättänyt suurta huomiota, mutta kirjallisuuden ja kirjoitustaidon puuttuminen on estänyt tätä viisautta periytymästä myöhemmille polville. Heillä on myös ollut runoilijansa, mutta heidänkään laulunsa eivät ole säilyneet. Muuan tällainen runoilija liittyi moneksi päiväksi seuraamme, ja aina kun pysähdyimme, ylisti hän meitä sointuvilla lauluillaan

David Livingstone, Afrikkalainen päiväkirjani

Henry Stanley:

Sitä paitsi ovat heillä kaikki ruumiin lihakset, kudokset ja suonet, samoin kuin näön, kuulon, hajun ja liikkumisenkin elimet yhtä hyvin kehittyneet kuin meilläkin. Ainoastaan omantunnon ja suurempaan kokemukseen perustuva arvostelun, ajatusten ilmaisukyvyn sielun, sielun ja järjen viljelyksen puolesta me olemme etevämmät.

Puhuessani katselen hänen kasvojaan, jotka muistuttavat rumaa, jostain merkillisestä tumman ruskeasta, karkeasta kankaasta huonosti tehtyä irvikuvanaamaria. Kun vanha päällikkö oli näin kamala katsella, niin miten voinkaan inhoa herättämättä kuvata niitä halvempia veljiäni ja sisariani, joita seisoi ympärilläni. kun katselen tätä kasvokokoelmaa, en muuta voinut kuin itsekseni verrata: ruma, rumempi, rumin.

Ja mitä minun tulee sanoa niistä rumista, ihmeellisistä hetaleista, joita heidän vyötäisillään riippuu, apinannahkan tupsuista, gorillanluun palasista, kuvin sarvista, simpukan kuorista, ihmeellisistä koristuksista, ja niihin kuuluvista vielä ihmeellisemmistä vaatekappaleista? Ja entä ne esineet, joita heillä oli kaulassaan – hiirenkallot, käärmeen nahat ja muut? Ja kuinka ihmeellinen haju leviää kaikista näistä hullunkurisista, ihmismäisistä olennoista, jotka seisovat tässä minuun tuijottaen!

4. K.Inha, Maantiede ja löytöretket 4. Uusi aika. WSOY 1926