Esihistoriallisella ajalla suomalaiset uskoivat moniin luonnonjumaliin. Suomalaiset uskoivat, että luonnonilmiöt johtuivat jumalien tahdosta. Esimerkiksi vedenjumala Ahtilta ja metsänjumala Tapiolta pyydettiin apua esimerkiksi metsästys-ja souturetkille. Suomalaisten ylijumala Ukko oli säänjumala ja suomalaiset uskoivat, että salamointi johtuu siitä, että Ukko oli suuttunut.

Hiisi oli veden ja metsän haltija tai paikka jossa oli pyhää metsää ja pyhiä kiviä. Kylän hiisi oli kaikkein pyhin alue, johon liittyi paljon uskomuksia. Sinne vietiin lahjoja jumalille ja haudattiin vainajia, koska paikka oli yhteydessä tuonpuoleiseen. Tontut olivat tietyn paikan haltijajoukkuja. Ne olivat luonteeltaan ystävällisiä ja hyvätahtoisia. Ne kuitenkin pystyivät olemaan hengenvaarallisia, joten kaikki halusivat pitää ne hyvällä tuulella.

Muinaissuomalaiset uskoivat moni jumaliin ja vainajien palvontaan. 

Muinaissuomessa haudattiin vainajia esimerkiksi hiidenkiukaisiin. Hiidenkiukaat olivat suuria kivi röykkiöitä johon vainaja oli laitettu. Toinen kuuluinen hautaus tapa oli kalmisto. Kalmisto oli iso kivikenttä johon vainajat haudattiin mataliin kuoppiin.