Äidinkieli ja kirjallisuus
12.5.2022
Heräsin tänään 7.15 aamulla. Menin vessaan ja pesemään hampaani. Heti sen jälkeen menin syömään aamupalaa. Aamupalaksi otin kahvia ja leipää. Kun aamupalani oli syöty otin puhelimeni käteeni ja aloin katsomaan youtubea. Kun kello oli 8.30 menin Aatulle pyörällä. Me pelattiin siellä Minecraftia ja lähdettiin sitten Poleeniin.
Meidän luokkamme meni taidenäyttelyyn jossa oli meidän koulumme töitä. Heti, kun kävelimme sisään ovessa oli valkovuokkoja. vasemmalla puolella oli lupiineja ja meidän luokkamme tekemiä narsisseja ja meidän rinnakkaisluokkamme tekemiä lumpeita. Ovesta suoraan eteenpäin oli kaloja ja puu, jossa oli linnunpesiä ja lintuja. Kalojen oikealla puolella oli marionetti flamingoja ja koivuja. Koivujen vieressä oli hienoja linnunpesiä, joissa oli munia. Munien vierssä oli vielä vähän lisää linnunpesiä. Pidin eniten munista ja kaloista, koska ne olivat hienoimpia.
Taidenäyttelyn jälkeen me menimme Aito-acapellaryhmän konserttiin. Esiintyjillä ei ollut soittimia vaan he tekivät kaikki äänet suillaan improvisoimalla. Se oli todella hienon ja jännän kuuloista. Pidin siitä kovasti, koska he osasivat tehdä hyvää musiikkia vaan suitaan käyttämällä.
Konsertin jälkeen me menimme kävellen takaisin kouluun. Koulussa me otimme pädit ja aloimme kirjoittamaan tätä päiväkirjaa. Menimme välissä syömään ja jatkoimme sitten kirjoittamista.
Menin suoraan koulun jälkeen Aatulle ja me pelasimme Minecraftia. Kun lähdin Aatulta sain uuden keulimis ennätyksen pyörällä. Kotona söin ruokaa ja lähdin sitten frisbeegolffaamaan isoveljen ja isän kanssa. Kun olin takaisin kotona katselin YouTube videoita ja menin sitten syömään iltapalaa. Iltapalan jälkeen kävin suihkussa ja pesemässä hampaat. Laitoin vielä vaatteet kaappiin ja katson hetken youtubea ennen kuin alan nukkumaan.
Meidän luokkamme meni taidenäyttelyyn jossa oli meidän koulumme töitä. Heti, kun kävelimme sisään ovessa oli valkovuokkoja. vasemmalla puolella oli lupiineja ja meidän luokkamme tekemiä narsisseja ja meidän rinnakkaisluokkamme tekemiä lumpeita. Ovesta suoraan eteenpäin oli kaloja ja puu, jossa oli linnunpesiä ja lintuja. Kalojen oikealla puolella oli marionetti flamingoja ja koivuja. Koivujen vieressä oli hienoja linnunpesiä, joissa oli munia. Munien vierssä oli vielä vähän lisää linnunpesiä. Pidin eniten munista ja kaloista, koska ne olivat hienoimpia.
Taidenäyttelyn jälkeen me menimme Aito-acapellaryhmän konserttiin. Esiintyjillä ei ollut soittimia vaan he tekivät kaikki äänet suillaan improvisoimalla. Se oli todella hienon ja jännän kuuloista. Pidin siitä kovasti, koska he osasivat tehdä hyvää musiikkia vaan suitaan käyttämällä.
Konsertin jälkeen me menimme kävellen takaisin kouluun. Koulussa me otimme pädit ja aloimme kirjoittamaan tätä päiväkirjaa. Menimme välissä syömään ja jatkoimme sitten kirjoittamista.
Menin suoraan koulun jälkeen Aatulle ja me pelasimme Minecraftia. Kun lähdin Aatulta sain uuden keulimis ennätyksen pyörällä. Kotona söin ruokaa ja lähdin sitten frisbeegolffaamaan isoveljen ja isän kanssa. Kun olin takaisin kotona katselin YouTube videoita ja menin sitten syömään iltapalaa. Iltapalan jälkeen kävin suihkussa ja pesemässä hampaat. Laitoin vielä vaatteet kaappiin ja katson hetken youtubea ennen kuin alan nukkumaan.
Matti-Pekka Nykäsen elämäkerta
SYNTYMÄ JA VARHAISLAPSUUS
Minä synnyin Oulun sairaalassa 11.2 1934. Olin pieni pullaposki ja halusin tehdä kaiken itse. Muistan kuinka tykkäsin syödä kaikkea ja tehdä paljon jekkuja. Olin aina kateellinen siskolleni Maaritille koska hän sai tehdä enemmän asioita kun minä. Kun olin puolitoista vuotias kaadoin puuroa siskoni syliin. Kun tein sen olin kotiarestissa viikon.
Minun äitini Leena oli aina kiireinen joten en nähnyt äitiäni kauheasti. Isäni Pekka ei käynyt paljoa töissä joten vietin paljon aikaa isäni kanssa. Vasta, kun olin kolme ja puoli vuotta äitini vaihtoi työtään että sai olla enemmän perheensä kanssa.
Muistan kuinka iloinen olin, kun äitini otti lomaa minun kolme vuotis synttäreillä. Synttäri lahjaksi meille ostettiin koira jonka nimi oli Taavi. Taavi oli poika puolinen Husky. Kun täytin viisi vuotta Taaville ostettiin kaveri Sassa. Taavi ja Sassa olivat kummatkin Huskeja.
Kun täytin kuusi vuotta olin tosi innoissani menossa eskariin. Kun maanantai tuli ja oli minun ensimmäinen eskari päiväni olin juosta seiniä pitkin, koska olin niin innoissani. Eskarissa tapasin Parhaan ystäväni Veikon. Veikko on vaalea tukkainen hauska poika. Tapasin hänet kun meidät laitettiin samaan ryhmään.
ALAKOULUIKÄ
Kun ensimmäinen koulupäiväni tuli oulun alakoulussa olin niin innoissani ja jännittynyt, että en saanut syötyä melkein aamupalaani loppuun. Kun viimein pääsin kouluun odotin äidin sylissä, että luokkaini kuulutetaan.
Pääsin 1a luokalle kaverini Veikon kanssa. Minun opettajani nimi oli Saara Siren. Hän oli tummahiuksinen silmälasipäinen nuori nainen. Minun lempiaineeni oli liikunta ja inhokki aineeni uskonto. Olin hyvä koulussa ja numeronikin vaihtelivat kahdeksan ja kymmenen välillä. Muistan, että tykkäsin luokkaretkistä ja joulujuhlista. Jännittävin retkemme koulun kanssa oli varmaan metsään sellaiselle noidan mökille. Siellä oli sellaine punainen hirsimökki ja laavu. Me paistoimme siellä makkarat ja leikimme hippaa. Tutustuin siellä Aatun ja Perttiin. Meistä kolmesta tuli parhaat kaverit, koska Veikko muutti pois.
Me kolme aloitimme jalkapallon kakkos luokan vaihteessa. Meidän unelma oli olla hyvä jalkapallo pelaaja. Kehityimme aika hyviksi kakkos luokan aikana. Meidän joukkueemme voitti suurimman osan jalkapallo peleistä. Kun tulin yksi päivä koulusta näin äitini Leenan itkemässä. Menin kysymään miksi itket? Hän oli hetken hiljaa ja sanoi sitten, että mummoni kuoli viime yönä. Olin todella surullinen, koska minä olin läheinen mummoni kanssa.
Kun kolmos luokka alkoi kaikki oli ihmeissään, koska meillä oli uusi opettaja. Hän oli tiukan näköinen kalju mies jolla oli musta pitkä huppari ja harmaat housut. Meillä oli ensin matikkaa ja olin matikassa jo tosi hyvä siinä vaiheessa. puolet kolmos luokasta meni siihen, kun me harjoiteltiin normi elämän asioita. Toiset puolet, kun keskityin jalkapalloon ja kouluaineisiin.
Kun minä menin nelos luokalle meidän luokkamme oli voittanut monia matematiikka kilpailuita ja jalkapallo otteluita. Minun lempi otteluni oli Mikkelissä, kun voitettiin 7-4. Vietin paljon aikaa kavereideni kanssa rannalla ja jalkapallo kentällä. Tykkäsin aina käydä uimassa kavereideni kanssa ja leikkiä rannalla hippaa. Viides luokka alkoi ja olin ihmeissäni kuinka vaikeita kaikki kokeet olivat. Meidän opettaja Matti sanoi aina, että se johtui siitä, kun valmistaudutaan kuudes luokalle ja siellä on kaikki vaikeampaa. Viides luokalla opin paljon uusia asioita liittyen normi elämään. Kuudes luokka tuli ja meidän opettaja oli oikessa kaikki oli vaikeampaa siellä. Matikka oli tuplasti vaikeampaa ja äidinkielessä tuplasti enemmän asioita mutta pystyin pinnistelemään kaiken läpi. Kaverini Pertin koira kuoli, kun olimme kuudennella luokalla joten hän oli todella surullinen. Tajusimme, että seiska luokka tulee kohta joten odotimme tosi innoissaan sitä maanantai aamua, kun seiska luokka vihdoin alkaa.
YLÄKOULUSTA TÄYSI-IKÄISEKSI
Yläkoulu alkoi ja kaikki olivat todella innoissaan. Joka aineelle oli oma opettaja ja yläkoulu oli paljon isompi. Pääsin samalle luokalle Aatun ja Pertin kanssa joten olin hyvin iloinen. Minun luokallani oli myös Ilari ja Viljami jotka olivat samalla luokalla minun kanssani ala-asteella. Minun luokallani oli viisi poikaa ja kuusi tyttöä. Olin turhautunut, koska tuli niin paljon läksyä ja koulu kesti pidempään.
Kasi luokalla olin luokkani paras matikassa ja huonoin kotitaloudessa. En ollut melkein ikinä kokannut ja olin leiponut vain vähän. Lempi aineeni oli kasi luokalla matikka. Olin luokkamme ainoa joka tykkäsi matikasta. Pertti, Aatu ja minä oltiin kasi luokalla jo todella hyviä jalkapallossa. Me otettiin aina kaikki mukaan kentällä, koska voitto oli aina mahdollinen tiimityön avulla.
Kun ysi luokka alkoi kaikki odotti innolla lukiota tai ammatti koulua. Olin yksi luokkamme lyhyimpiä ja yksi nopeimpia joka oli hyvä asia jalkapallon kannalta, koska olin nopea ja olin pieni joten olin myös ketterä. Me otettiin aina välitunneilla juoksukisoja Aatun ja Pertin kanssa ja katsottiin kuka on nopein. Aatu voitti yleensä, koska hän on niin pitkä ja nopea.
Kun menin ripille muistan, että sain lahjaksi hopeanvärisen kaulakorun jossa oli risti. Se kaulakoru on minulla vieläkin jossain kaapin perällä. Minun rippijuhlat pidetään minun kotona. Rippijuhliini tuli sukulaisiani ja perhe. Minun pappani lauloi minun rippijuhlissa meidän olohuoneen sohvalla kuvitellen, että se on lava.
Menin ammatti kouluun, koska halusin oppia talonrakentajaksi. Ensimmäinen päiväni siellä oli outo, koska kaikki oli niin erilaista.
Ei ollut tuttuja kasvoja ja oudot opettajat. Ensimmäinen oppituntini meni siihen, kun tutustuttiin eri ammatteihin ja toisiimme. Kanssani talonrakentajaksi tulivat Saara ja Harri. Saara oli punatukkainen löysiin vaatteisiin pukeutunut työ ja Harri taas urheilullinen brunette. Harrista ja Saarasta tuli minulle hyviä kavereita, koska nähtiin lähes joka päivä. Opin talonrakentajaksi nopeasti joten pääsin amiksen läpi.
Kun sain ajokortin isäni Pekka antoi minulle hänen vanhan mopon. Olin todella iloinen, että sain oman mopon, koska pääsin itse kauppaan ja kouluun. Olin 17, kun kaaduin mopollani ja minulta murtui jalka. Olin surullinen, koska en voinut pelata jalkapalloa, ajaa mopolla enkä juosta. Kaverini auttoivat minua ottamaan ruokaa ja menemään portaita.
Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun jalkani parani tapasin Sirkan. Hän oli ruskeahiuksinen normaaleihin vaatteisiin pukeutunut tyttö. Tapasin hänet vahingossa, koska osuin häntä jalkapallolla päähän, kun olin pelaamassa jalkapalloa. Hyvittääkseni tekoni menin näyttämään hänelle kaupunkia, koska hän oli vasta muuttanut sinne. Meistä tuli tosi läheisiä ja ihastuin häneen. En tiennyt miten kertoa hänelle joten en kertonut.
AIKUISUUS
Olin pyytänyt Sirkkaa treffeille ja me aloimme seurustelemaan. Täytin 19 ja oli aika mennä opiskelemaan. Menin opiskelemaan helsinkiin Sirkan kanssa neljäksi vuodeksi. 23 vuotiaana Sirkka ja minä valmistuttiin talonrakentajiksi. Me rakennettiin Rovaniemelle mukava pieni mökki kaupungin laidalle. Asuimme pelkästään Rovaniemellä emmekä vaihtaneet työpaikkaa. Me ostimme Pienen Huskyn vähän niinkuin Taavin. Taavi kuoli, kun olin 15 ja Sassa, kun olin 16. Meillä oli kolme huskya Vainu, Rekku ja Urho. Ne kaikki olivat täynnä energiaa niinkuin pienet salamat. Kun me hakimme ne emme nukkuneet viikkoihin niiden takia. Täytin 30 ja Vainu, Rekku ja Urho olivat aikuisia koiria. Sirkka ja minä menimme naimisiin ja hankimme lapsia. Meidän ensimmäisen lapsen nimi oli Lassi ja toisen Leevi.
Olin päässyt jalkapallossa maajoukkueeseen ja se oli tuottanut minulle paljon paineita. Reissasin paljon ja olin yleensä kiireinen. Olin 47, kun lopetin jalkapallon. Lapsenikin olivat jo melkein aikuisia. Annoin moponi Lassille, Kun hän sai kortin. Olin 52, kun minusta tuli pappa. Lassi oli perustanut perheen vaimonsa Sannin kanssa. Aatu ja Pertti olivat yhä minun kavereita me menimme välillä baariin tai keilaamaan. rakensin yhä taloja muille. Olin jo lähellä eläkeikää joten olin valmiina jäämään eläkkeelle.
Pertti sairastui syöpään ja menehtyi, kun olin 65 joten olin surullinen. Hänen hautajaisensa vietettiin Rovaniemen hautausmaalla, koska hän asuin Rovaniemellä. Iloisiakin asioita Tapahtui ja Leevi meni naimisiin Seijan kanssa.
ELÄKEIKÄ, VANHUUS, KUOLEMA
Olin 66 vuotias ja asuin yhä Rovaniemellä. Kun vanhenin terveyteni meni vain huonompaan suuntaan. Olin 72, kun minulla todettiin syöpä.
Menin heti viettämään aikaa läheisteni kanssa. Menin lapsien kanssa elokuviin ja viettämään muutenkin aikaa.
Kun minulla oli ollut syöpä jo puoli vuotta vaimoni Sirkka menehtyi. Kun menin hänen hautajaisiinsa sain tiedon, että Aatu oli kuollut sydänkohtaukseen. Olin murheen musertaa mutta sitten Leevi sai lapsia ja Lassi vaimon. Olin iloinen heidän vuoksi.
Olin 73, kun olin yksi ilta iltalenkillä ja, kun menin kotiin kävelin rantaan katsomaan auringonlaskua. Olin ollut siinä hetken kunnes silmäni painuivat kiinni enkä enään herännyt.
Minä synnyin Oulun sairaalassa 11.2 1934. Olin pieni pullaposki ja halusin tehdä kaiken itse. Muistan kuinka tykkäsin syödä kaikkea ja tehdä paljon jekkuja. Olin aina kateellinen siskolleni Maaritille koska hän sai tehdä enemmän asioita kun minä. Kun olin puolitoista vuotias kaadoin puuroa siskoni syliin. Kun tein sen olin kotiarestissa viikon.
Minun äitini Leena oli aina kiireinen joten en nähnyt äitiäni kauheasti. Isäni Pekka ei käynyt paljoa töissä joten vietin paljon aikaa isäni kanssa. Vasta, kun olin kolme ja puoli vuotta äitini vaihtoi työtään että sai olla enemmän perheensä kanssa.
Muistan kuinka iloinen olin, kun äitini otti lomaa minun kolme vuotis synttäreillä. Synttäri lahjaksi meille ostettiin koira jonka nimi oli Taavi. Taavi oli poika puolinen Husky. Kun täytin viisi vuotta Taaville ostettiin kaveri Sassa. Taavi ja Sassa olivat kummatkin Huskeja.
Kun täytin kuusi vuotta olin tosi innoissani menossa eskariin. Kun maanantai tuli ja oli minun ensimmäinen eskari päiväni olin juosta seiniä pitkin, koska olin niin innoissani. Eskarissa tapasin Parhaan ystäväni Veikon. Veikko on vaalea tukkainen hauska poika. Tapasin hänet kun meidät laitettiin samaan ryhmään.
ALAKOULUIKÄ
Kun ensimmäinen koulupäiväni tuli oulun alakoulussa olin niin innoissani ja jännittynyt, että en saanut syötyä melkein aamupalaani loppuun. Kun viimein pääsin kouluun odotin äidin sylissä, että luokkaini kuulutetaan.
Pääsin 1a luokalle kaverini Veikon kanssa. Minun opettajani nimi oli Saara Siren. Hän oli tummahiuksinen silmälasipäinen nuori nainen. Minun lempiaineeni oli liikunta ja inhokki aineeni uskonto. Olin hyvä koulussa ja numeronikin vaihtelivat kahdeksan ja kymmenen välillä. Muistan, että tykkäsin luokkaretkistä ja joulujuhlista. Jännittävin retkemme koulun kanssa oli varmaan metsään sellaiselle noidan mökille. Siellä oli sellaine punainen hirsimökki ja laavu. Me paistoimme siellä makkarat ja leikimme hippaa. Tutustuin siellä Aatun ja Perttiin. Meistä kolmesta tuli parhaat kaverit, koska Veikko muutti pois.
Me kolme aloitimme jalkapallon kakkos luokan vaihteessa. Meidän unelma oli olla hyvä jalkapallo pelaaja. Kehityimme aika hyviksi kakkos luokan aikana. Meidän joukkueemme voitti suurimman osan jalkapallo peleistä. Kun tulin yksi päivä koulusta näin äitini Leenan itkemässä. Menin kysymään miksi itket? Hän oli hetken hiljaa ja sanoi sitten, että mummoni kuoli viime yönä. Olin todella surullinen, koska minä olin läheinen mummoni kanssa.
Kun kolmos luokka alkoi kaikki oli ihmeissään, koska meillä oli uusi opettaja. Hän oli tiukan näköinen kalju mies jolla oli musta pitkä huppari ja harmaat housut. Meillä oli ensin matikkaa ja olin matikassa jo tosi hyvä siinä vaiheessa. puolet kolmos luokasta meni siihen, kun me harjoiteltiin normi elämän asioita. Toiset puolet, kun keskityin jalkapalloon ja kouluaineisiin.
Kun minä menin nelos luokalle meidän luokkamme oli voittanut monia matematiikka kilpailuita ja jalkapallo otteluita. Minun lempi otteluni oli Mikkelissä, kun voitettiin 7-4. Vietin paljon aikaa kavereideni kanssa rannalla ja jalkapallo kentällä. Tykkäsin aina käydä uimassa kavereideni kanssa ja leikkiä rannalla hippaa. Viides luokka alkoi ja olin ihmeissäni kuinka vaikeita kaikki kokeet olivat. Meidän opettaja Matti sanoi aina, että se johtui siitä, kun valmistaudutaan kuudes luokalle ja siellä on kaikki vaikeampaa. Viides luokalla opin paljon uusia asioita liittyen normi elämään. Kuudes luokka tuli ja meidän opettaja oli oikessa kaikki oli vaikeampaa siellä. Matikka oli tuplasti vaikeampaa ja äidinkielessä tuplasti enemmän asioita mutta pystyin pinnistelemään kaiken läpi. Kaverini Pertin koira kuoli, kun olimme kuudennella luokalla joten hän oli todella surullinen. Tajusimme, että seiska luokka tulee kohta joten odotimme tosi innoissaan sitä maanantai aamua, kun seiska luokka vihdoin alkaa.
YLÄKOULUSTA TÄYSI-IKÄISEKSI
Yläkoulu alkoi ja kaikki olivat todella innoissaan. Joka aineelle oli oma opettaja ja yläkoulu oli paljon isompi. Pääsin samalle luokalle Aatun ja Pertin kanssa joten olin hyvin iloinen. Minun luokallani oli myös Ilari ja Viljami jotka olivat samalla luokalla minun kanssani ala-asteella. Minun luokallani oli viisi poikaa ja kuusi tyttöä. Olin turhautunut, koska tuli niin paljon läksyä ja koulu kesti pidempään.
Kasi luokalla olin luokkani paras matikassa ja huonoin kotitaloudessa. En ollut melkein ikinä kokannut ja olin leiponut vain vähän. Lempi aineeni oli kasi luokalla matikka. Olin luokkamme ainoa joka tykkäsi matikasta. Pertti, Aatu ja minä oltiin kasi luokalla jo todella hyviä jalkapallossa. Me otettiin aina kaikki mukaan kentällä, koska voitto oli aina mahdollinen tiimityön avulla.
Kun ysi luokka alkoi kaikki odotti innolla lukiota tai ammatti koulua. Olin yksi luokkamme lyhyimpiä ja yksi nopeimpia joka oli hyvä asia jalkapallon kannalta, koska olin nopea ja olin pieni joten olin myös ketterä. Me otettiin aina välitunneilla juoksukisoja Aatun ja Pertin kanssa ja katsottiin kuka on nopein. Aatu voitti yleensä, koska hän on niin pitkä ja nopea.
Kun menin ripille muistan, että sain lahjaksi hopeanvärisen kaulakorun jossa oli risti. Se kaulakoru on minulla vieläkin jossain kaapin perällä. Minun rippijuhlat pidetään minun kotona. Rippijuhliini tuli sukulaisiani ja perhe. Minun pappani lauloi minun rippijuhlissa meidän olohuoneen sohvalla kuvitellen, että se on lava.
Menin ammatti kouluun, koska halusin oppia talonrakentajaksi. Ensimmäinen päiväni siellä oli outo, koska kaikki oli niin erilaista.
Ei ollut tuttuja kasvoja ja oudot opettajat. Ensimmäinen oppituntini meni siihen, kun tutustuttiin eri ammatteihin ja toisiimme. Kanssani talonrakentajaksi tulivat Saara ja Harri. Saara oli punatukkainen löysiin vaatteisiin pukeutunut työ ja Harri taas urheilullinen brunette. Harrista ja Saarasta tuli minulle hyviä kavereita, koska nähtiin lähes joka päivä. Opin talonrakentajaksi nopeasti joten pääsin amiksen läpi.
Kun sain ajokortin isäni Pekka antoi minulle hänen vanhan mopon. Olin todella iloinen, että sain oman mopon, koska pääsin itse kauppaan ja kouluun. Olin 17, kun kaaduin mopollani ja minulta murtui jalka. Olin surullinen, koska en voinut pelata jalkapalloa, ajaa mopolla enkä juosta. Kaverini auttoivat minua ottamaan ruokaa ja menemään portaita.
Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun jalkani parani tapasin Sirkan. Hän oli ruskeahiuksinen normaaleihin vaatteisiin pukeutunut tyttö. Tapasin hänet vahingossa, koska osuin häntä jalkapallolla päähän, kun olin pelaamassa jalkapalloa. Hyvittääkseni tekoni menin näyttämään hänelle kaupunkia, koska hän oli vasta muuttanut sinne. Meistä tuli tosi läheisiä ja ihastuin häneen. En tiennyt miten kertoa hänelle joten en kertonut.
AIKUISUUS
Olin pyytänyt Sirkkaa treffeille ja me aloimme seurustelemaan. Täytin 19 ja oli aika mennä opiskelemaan. Menin opiskelemaan helsinkiin Sirkan kanssa neljäksi vuodeksi. 23 vuotiaana Sirkka ja minä valmistuttiin talonrakentajiksi. Me rakennettiin Rovaniemelle mukava pieni mökki kaupungin laidalle. Asuimme pelkästään Rovaniemellä emmekä vaihtaneet työpaikkaa. Me ostimme Pienen Huskyn vähän niinkuin Taavin. Taavi kuoli, kun olin 15 ja Sassa, kun olin 16. Meillä oli kolme huskya Vainu, Rekku ja Urho. Ne kaikki olivat täynnä energiaa niinkuin pienet salamat. Kun me hakimme ne emme nukkuneet viikkoihin niiden takia. Täytin 30 ja Vainu, Rekku ja Urho olivat aikuisia koiria. Sirkka ja minä menimme naimisiin ja hankimme lapsia. Meidän ensimmäisen lapsen nimi oli Lassi ja toisen Leevi.
Olin päässyt jalkapallossa maajoukkueeseen ja se oli tuottanut minulle paljon paineita. Reissasin paljon ja olin yleensä kiireinen. Olin 47, kun lopetin jalkapallon. Lapsenikin olivat jo melkein aikuisia. Annoin moponi Lassille, Kun hän sai kortin. Olin 52, kun minusta tuli pappa. Lassi oli perustanut perheen vaimonsa Sannin kanssa. Aatu ja Pertti olivat yhä minun kavereita me menimme välillä baariin tai keilaamaan. rakensin yhä taloja muille. Olin jo lähellä eläkeikää joten olin valmiina jäämään eläkkeelle.
Pertti sairastui syöpään ja menehtyi, kun olin 65 joten olin surullinen. Hänen hautajaisensa vietettiin Rovaniemen hautausmaalla, koska hän asuin Rovaniemellä. Iloisiakin asioita Tapahtui ja Leevi meni naimisiin Seijan kanssa.
ELÄKEIKÄ, VANHUUS, KUOLEMA
Olin 66 vuotias ja asuin yhä Rovaniemellä. Kun vanhenin terveyteni meni vain huonompaan suuntaan. Olin 72, kun minulla todettiin syöpä.
Menin heti viettämään aikaa läheisteni kanssa. Menin lapsien kanssa elokuviin ja viettämään muutenkin aikaa.
Kun minulla oli ollut syöpä jo puoli vuotta vaimoni Sirkka menehtyi. Kun menin hänen hautajaisiinsa sain tiedon, että Aatu oli kuollut sydänkohtaukseen. Olin murheen musertaa mutta sitten Leevi sai lapsia ja Lassi vaimon. Olin iloinen heidän vuoksi.
Olin 73, kun olin yksi ilta iltalenkillä ja, kun menin kotiin kävelin rantaan katsomaan auringonlaskua. Olin ollut siinä hetken kunnes silmäni painuivat kiinni enkä enään herännyt.
1 kommenttia