Läksiäspuhe
Puhe
Moikkamoi hyvä koulun väki!
Muistan kyllä kun ensimmäisen kerran kävelin luokkaan. Se oli kyllä niin hienoa tuntea kerrankin itsensä isoksi, no kuitenkin tässä ollaan, jo menossa seitsemännelle luokalle. Haluan kiittää ensimmäistä ystävääni ykköseltä, kiitos Aliis, kun olet jaksanut minua nämä kuusi vuotta.
Kakkos luokka meni nopeasti. En nyt oikein muista mitään niin päällimmäisenä muuta, kun me tehtiin Annu kirjanmerkit. Muistan myös senkin, kun me oltiin kuolukummejen kanssa juuri tässä samaisessa luokassa missä olen nyt opiskellut. Olin niin kateellinen isoista pulpeteista, mutta ei nämä nyt niin ihmeelliset olekaan enään, kun näissä on tullut istuttua jo kolme vuotta.
Kolmos luokka oli kyllä hyvää aikaa. Silloin syntyi meidän ensimmäinen "kaveriporukka". Tai no periaatteessa vaan tunkeutui mukaan, kun Martta V:stä tuli yksi minun parhaista kavereista. Sitten nelosella luokat sekoittuivat ja me ei enään oltu yhdessä, mutta Martat, Elli No, Minttu, Oili ja Elli Ny ja minä ollaan muodostettu nyt kutosella porukka, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.
Nelonen oli kyllä sellaista huliviliä, kun luokat sekoittuivat, oli uusi ope ja vaikka mitä. Silloin Saila (meidän koulun nykyinen rehtori) oli meidän ope, mutta sitten heidistä tuli meidän ope. Sama sitten tapahtui viitosella.
Viitonen, no olihan sekin aika hullua, kun korona alkoi ja jouduttiin etäkouluun. Minusta se kyllä oli ihan mukavaa, mutta ei ihan normaalia koulua voida korvata.
Sitten, voisin kyllä vähän kertoa kuutosesta ennen kuin jatkan muihin aiheisiin. Eli, meille kehittyi nyt joku tälläinen kaveriporukka jonka kanssa me ollaan koulussa ja vapaa-ajalla oikeastaan aika paljon nykyään. On tämä alakoulu ollut kyllä aika outoa joskus, on tullut onnistumisia, epäonnistumisia, on ollut mukavaa, mutta joskus vaan väsyttää niin paljon ettei jaksa edes pysyä hereillä. Kyllä retketkin ovat olleet aika hassuja, eli melkein aina kun meillä on ollut retki on satanut ja ukkostanut aivan järkyttävästi.
Niinkuin kaverini sanoi:
- On aika siirtyä keinuttomalle alueelle.
Kiitos kaikille kavereilleni, opettajille, ohjaajille, keittäjille, siivoojille ja muillekkin. Päällimmäisenä kiitokset Leenalle, Anulle, Heidille, Heikille, Ritvalle, Rialle, Sailoille, Tuirelle, Marialle, Pikolle, Anna-Maijalle, Kimmolle ja Tuulalle.
Nyt on aika jättää kaikille hyvästit Harjulle ja sen väelle. -Kiitos!<3
Muistan kyllä kun ensimmäisen kerran kävelin luokkaan. Se oli kyllä niin hienoa tuntea kerrankin itsensä isoksi, no kuitenkin tässä ollaan, jo menossa seitsemännelle luokalle. Haluan kiittää ensimmäistä ystävääni ykköseltä, kiitos Aliis, kun olet jaksanut minua nämä kuusi vuotta.
Kakkos luokka meni nopeasti. En nyt oikein muista mitään niin päällimmäisenä muuta, kun me tehtiin Annu kirjanmerkit. Muistan myös senkin, kun me oltiin kuolukummejen kanssa juuri tässä samaisessa luokassa missä olen nyt opiskellut. Olin niin kateellinen isoista pulpeteista, mutta ei nämä nyt niin ihmeelliset olekaan enään, kun näissä on tullut istuttua jo kolme vuotta.
Kolmos luokka oli kyllä hyvää aikaa. Silloin syntyi meidän ensimmäinen "kaveriporukka". Tai no periaatteessa vaan tunkeutui mukaan, kun Martta V:stä tuli yksi minun parhaista kavereista. Sitten nelosella luokat sekoittuivat ja me ei enään oltu yhdessä, mutta Martat, Elli No, Minttu, Oili ja Elli Ny ja minä ollaan muodostettu nyt kutosella porukka, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.
Nelonen oli kyllä sellaista huliviliä, kun luokat sekoittuivat, oli uusi ope ja vaikka mitä. Silloin Saila (meidän koulun nykyinen rehtori) oli meidän ope, mutta sitten heidistä tuli meidän ope. Sama sitten tapahtui viitosella.
Viitonen, no olihan sekin aika hullua, kun korona alkoi ja jouduttiin etäkouluun. Minusta se kyllä oli ihan mukavaa, mutta ei ihan normaalia koulua voida korvata.
Sitten, voisin kyllä vähän kertoa kuutosesta ennen kuin jatkan muihin aiheisiin. Eli, meille kehittyi nyt joku tälläinen kaveriporukka jonka kanssa me ollaan koulussa ja vapaa-ajalla oikeastaan aika paljon nykyään. On tämä alakoulu ollut kyllä aika outoa joskus, on tullut onnistumisia, epäonnistumisia, on ollut mukavaa, mutta joskus vaan väsyttää niin paljon ettei jaksa edes pysyä hereillä. Kyllä retketkin ovat olleet aika hassuja, eli melkein aina kun meillä on ollut retki on satanut ja ukkostanut aivan järkyttävästi.
Niinkuin kaverini sanoi:
- On aika siirtyä keinuttomalle alueelle.
Kiitos kaikille kavereilleni, opettajille, ohjaajille, keittäjille, siivoojille ja muillekkin. Päällimmäisenä kiitokset Leenalle, Anulle, Heidille, Heikille, Ritvalle, Rialle, Sailoille, Tuirelle, Marialle, Pikolle, Anna-Maijalle, Kimmolle ja Tuulalle.
Nyt on aika jättää kaikille hyvästit Harjulle ja sen väelle. -Kiitos!<3