Lääkkeiden maailma
Lääkkeiden maailma
Lääkeaineet
Lääkkeet sisältävät yhtä tai usempaa lääkeainetta. Nykyisistä lääkeaineista suurin osa on rakenteeltaan monimutkaisia orgaanisia yhdisteitä. Lääkkeissä toimiva lääkeaine on lääkkeen vaikuttava osa, joka on synteettistä tai luonnosta saatavaa alkuainetta tai kemiallista yhdistettä. Lääkeaineen tehtävä on lievittää, parantaa tai ehkäistä sairauksilta. Lääkeaine vaikuttaa soluissa oleviin reseptoreihin, jotka ovat valkuaisainemolekyylejä. Lääkkeet joko aktivoivat reseptoreita tai kehossa tapahtuvia toimintoja. Lääkkeinä käytettyjen aineiden teho kohdistuu olennaisesti sairauden syynä olevaan solutason häiriöön. Lääkkeiden vaikutuksen voimakkuus ja kesto riippuvat niiden imeytymisestä ja varastoitumisesta elimistöön sekä niiden hajoamisesta ja häviämisestä. Lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia esimerkiksi painonnouseminen, pahoinvointi, väsymys, päänsärky ja huimaus.
Lääkeaineiden pitkä kehitys ja valmistus
Lääkeaineiden tutkimus on pitkä kehitys vaiheiltaan ja valmistus matka voi kestää jopa 15 vuotta. Ensimmäiset 3-5 vuotta sairautta tai sen oiretta tutkitaan. Pyritään löytämään ihmiskehosta kohde, esimerkiksi proteiini tai geeni, jolla on jokin rooli sairauden kehittymisessä tai oireiden syntymisessä. Sen jälkeen valitaan jatkotutkimisessa sopivia lääkeainemolekyylejä monista potentiaaleista molekyyleistä. Näitä molekyylejä muokkaillaan ja testaillaan. Pyritään löytämään pari turvallista ja tehokasta molekyyliä. Testauksessa halutaan varmistaan molekyylin turvallisuus huolellisesti, jotta niitä voidaan testata ihmisillä. Tutkimuksiin kuuluvat yleensä eläinkokeet ja soluviljely. Ennen, kun lääkettä voidaan testata ihmisillä, niin siihen tarvitaan tutkimuslupaa viranomaisilta. Alkuvaiheen kestettyä vuoden, niin sen jälkeen alkaa lääkkeen loppukehitys, joka kestää 3-7 vuotta. Silloin testaan ensimmäisillä varsinaisilla potilailla. Varmistetaan lääkkeen vaikutukset ja tutkitaan lääkkeiden turvallisuutta ja käyttäytymistä iholla. Tavoitteena on osoittaa tehokkuus ja turvallisuus. Lääkettä käytetään sadoilla tutkimusklinikoilla. Lopuksi haetaan myyntilupaa. Koko kehityskuluihin voi kulua jopa 700-800 miljoonaa.
Lääkekokeet
Lääkekokeita tehdään soluviljemillä, eläimillä ja kliinisillä kokeilla. Lääkeaineiden toimivuutta aloitetaan testaamaan soluviljelmillä. Niissä lääkkeen toimintaa tutkitaan. Eläinkokeita käytetään, jotta lääkeaineen käyttäytymisestä elimistössä saadaan lisää tietoa. Jos uusi lääkeaine todetaan turvalliseksi, niin siirrytään kliinisiin kokeisiin. Kokeissa selvitetään onko lääkeaineen teho riittävä ja niitä verrataan mahdollisiin haittavaikutuksiin. Ensimmäisissä kliinisissä kokeissa toimivat terveet ja vapaaehtoiset koehenkilöt. Kokeissa selvitetään lääkeaineen käyttäytymistä elimistössä, sen imeytymistä, jakautumista ja eliminoitumista eli poistumista elimistöstä. Seuraavassa kokeessa koehenkilöiden määrä kasvaa ja pyritään määrittämään sopiva annos. Kolmannessa kokeessa lääkeainetta tutkitaan sairastuneilla koehenkilöillä. Silloin koehenkilöiden määrä kasvaa jopa tuhansiin.
Eläinkokeet
Eläinkokeissa kärsivät vuosittain miljoonat eläimet. Yleisimpiä tutkimuksia ovat aivotutkimukset ja syöpätutkimukset. Aivotutkimuksissa vammautetaan eläinten aivofysiologiaa mekaanisesti, kemiallisesti tai geneettisesti. Tästä johtuen eläimet saattavat saada vakavia hermostohäiriöitä, liikkumisvaikeuksia, tasapaino-ongelmia, kouristuksia, vapinaa, omalaatuisia käyttäytymishäiriöitä ja pahimmillaan syömiskyvyttömyyttä. Syöpätutkimuksissa taas eläimiin injektoidaan syöpäsoluja suoraan elimistöön tai altistaa ne syöpää aiheuttaville karsinogeeneille. Sen jälkeen sairastuneille eläimille tehdään tutkimustarkoituksessa erilaisia toimenpiteitä, kuten leikkauksia. Eläimillä olevat kasvaimet voivat olla valtavan kokoisia, eikä niiden oloa paranna ahtaat olot.
Mielestäni eläinkokeita ei voida pitää luotettavina, koska ihmiset ja eläimet eroavat toisistaan sekä ympäristöllisiltä, geneettisiltä, aineenvaihdunnallisilta että fysiologisilta ominaisuuksiltaan, mikä vaikeuttaa eläinkokeiden tulosten soveltamista ihmiseen. Jo aivan pieni ero vaikkapa tietyn välittäjäaineen tai hormonin toiminnassa voi tehdä eläimistä kelpaamattoman mallin eläinkokeisiin, koska lajit reagoivat eri tavalla erilaisiin yhdisteisiin ja kemikaaleihin. Nykyään on olemassa korvaavia vaihtoehtoja eläinkokeille, ja niitä ovat kliiniseet tutkimukset, epidemiologia, kantasolututkimus, in vitro-tekniikat, lääkeseuranta, matemaattiset mallit ja tietokonemallit. Mielestäni noille pitäisi ohjata huomattavasti enemmän rahoitusta. Tulevaisuudessa toivon, että pystyttäisiin syrjäyttämään eläinkokeet ja siirtymään eläinystävällisempiin ja luotettavempiin lääkekokeisiin.
Lääkkeet sisältävät yhtä tai usempaa lääkeainetta. Nykyisistä lääkeaineista suurin osa on rakenteeltaan monimutkaisia orgaanisia yhdisteitä. Lääkkeissä toimiva lääkeaine on lääkkeen vaikuttava osa, joka on synteettistä tai luonnosta saatavaa alkuainetta tai kemiallista yhdistettä. Lääkeaineen tehtävä on lievittää, parantaa tai ehkäistä sairauksilta. Lääkeaine vaikuttaa soluissa oleviin reseptoreihin, jotka ovat valkuaisainemolekyylejä. Lääkkeet joko aktivoivat reseptoreita tai kehossa tapahtuvia toimintoja. Lääkkeinä käytettyjen aineiden teho kohdistuu olennaisesti sairauden syynä olevaan solutason häiriöön. Lääkkeiden vaikutuksen voimakkuus ja kesto riippuvat niiden imeytymisestä ja varastoitumisesta elimistöön sekä niiden hajoamisesta ja häviämisestä. Lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia esimerkiksi painonnouseminen, pahoinvointi, väsymys, päänsärky ja huimaus.
Lääkeaineiden pitkä kehitys ja valmistus
Lääkeaineiden tutkimus on pitkä kehitys vaiheiltaan ja valmistus matka voi kestää jopa 15 vuotta. Ensimmäiset 3-5 vuotta sairautta tai sen oiretta tutkitaan. Pyritään löytämään ihmiskehosta kohde, esimerkiksi proteiini tai geeni, jolla on jokin rooli sairauden kehittymisessä tai oireiden syntymisessä. Sen jälkeen valitaan jatkotutkimisessa sopivia lääkeainemolekyylejä monista potentiaaleista molekyyleistä. Näitä molekyylejä muokkaillaan ja testaillaan. Pyritään löytämään pari turvallista ja tehokasta molekyyliä. Testauksessa halutaan varmistaan molekyylin turvallisuus huolellisesti, jotta niitä voidaan testata ihmisillä. Tutkimuksiin kuuluvat yleensä eläinkokeet ja soluviljely. Ennen, kun lääkettä voidaan testata ihmisillä, niin siihen tarvitaan tutkimuslupaa viranomaisilta. Alkuvaiheen kestettyä vuoden, niin sen jälkeen alkaa lääkkeen loppukehitys, joka kestää 3-7 vuotta. Silloin testaan ensimmäisillä varsinaisilla potilailla. Varmistetaan lääkkeen vaikutukset ja tutkitaan lääkkeiden turvallisuutta ja käyttäytymistä iholla. Tavoitteena on osoittaa tehokkuus ja turvallisuus. Lääkettä käytetään sadoilla tutkimusklinikoilla. Lopuksi haetaan myyntilupaa. Koko kehityskuluihin voi kulua jopa 700-800 miljoonaa.
Lääkekokeet
Lääkekokeita tehdään soluviljemillä, eläimillä ja kliinisillä kokeilla. Lääkeaineiden toimivuutta aloitetaan testaamaan soluviljelmillä. Niissä lääkkeen toimintaa tutkitaan. Eläinkokeita käytetään, jotta lääkeaineen käyttäytymisestä elimistössä saadaan lisää tietoa. Jos uusi lääkeaine todetaan turvalliseksi, niin siirrytään kliinisiin kokeisiin. Kokeissa selvitetään onko lääkeaineen teho riittävä ja niitä verrataan mahdollisiin haittavaikutuksiin. Ensimmäisissä kliinisissä kokeissa toimivat terveet ja vapaaehtoiset koehenkilöt. Kokeissa selvitetään lääkeaineen käyttäytymistä elimistössä, sen imeytymistä, jakautumista ja eliminoitumista eli poistumista elimistöstä. Seuraavassa kokeessa koehenkilöiden määrä kasvaa ja pyritään määrittämään sopiva annos. Kolmannessa kokeessa lääkeainetta tutkitaan sairastuneilla koehenkilöillä. Silloin koehenkilöiden määrä kasvaa jopa tuhansiin.
Eläinkokeet
Eläinkokeissa kärsivät vuosittain miljoonat eläimet. Yleisimpiä tutkimuksia ovat aivotutkimukset ja syöpätutkimukset. Aivotutkimuksissa vammautetaan eläinten aivofysiologiaa mekaanisesti, kemiallisesti tai geneettisesti. Tästä johtuen eläimet saattavat saada vakavia hermostohäiriöitä, liikkumisvaikeuksia, tasapaino-ongelmia, kouristuksia, vapinaa, omalaatuisia käyttäytymishäiriöitä ja pahimmillaan syömiskyvyttömyyttä. Syöpätutkimuksissa taas eläimiin injektoidaan syöpäsoluja suoraan elimistöön tai altistaa ne syöpää aiheuttaville karsinogeeneille. Sen jälkeen sairastuneille eläimille tehdään tutkimustarkoituksessa erilaisia toimenpiteitä, kuten leikkauksia. Eläimillä olevat kasvaimet voivat olla valtavan kokoisia, eikä niiden oloa paranna ahtaat olot.
Mielestäni eläinkokeita ei voida pitää luotettavina, koska ihmiset ja eläimet eroavat toisistaan sekä ympäristöllisiltä, geneettisiltä, aineenvaihdunnallisilta että fysiologisilta ominaisuuksiltaan, mikä vaikeuttaa eläinkokeiden tulosten soveltamista ihmiseen. Jo aivan pieni ero vaikkapa tietyn välittäjäaineen tai hormonin toiminnassa voi tehdä eläimistä kelpaamattoman mallin eläinkokeisiin, koska lajit reagoivat eri tavalla erilaisiin yhdisteisiin ja kemikaaleihin. Nykyään on olemassa korvaavia vaihtoehtoja eläinkokeille, ja niitä ovat kliiniseet tutkimukset, epidemiologia, kantasolututkimus, in vitro-tekniikat, lääkeseuranta, matemaattiset mallit ja tietokonemallit. Mielestäni noille pitäisi ohjata huomattavasti enemmän rahoitusta. Tulevaisuudessa toivon, että pystyttäisiin syrjäyttämään eläinkokeet ja siirtymään eläinystävällisempiin ja luotettavempiin lääkekokeisiin.
Lääkeaineiden ihmeellinen historia
Lääkeaineiden historia
Tuhansien vuosien ajan on käytetty luonnosta peräisin olevia lääkeaineita. Muinoin käytettiin kasveja ja niistä tehtyjä liemiä sairaiden parantamiseen. Sitten maailmaan saapuivat tuhoisat taudit, jotka veivät hengen monilta tuhansilta ihmisiltä pienessä hetkessä. Tieteen taitajat eli kemistit alkoivat etsimään ja kehittelemään parantavia lääkkeitä, jotka pelastivat monia ihmisiä. Näin alkoivat lääkeaineiden kehittely vuodet. Monet lääkkeet olivat kasviperäisiä, mutta myös metalleja käytettiin lääkkeinä. Muinoin käytettiin elohopeaa, joka todettiin myöhemmin hyvin myrkylliseksi aineeksi. Lääkkeitä saatiin aikaisemmin kasvien lisäksi eläimistä, mineraaleista, kivennäisistä ja suoloista. Myöhemmin lääkkeitä on valmistettu luonnon raaka-aineista puhdistamalla ja eristämällä sekä valmistamalla ne sopivaan käyttömuotoon liottamalla, uuttamalla, keittämällä ja suodattamalla.
Yksi tunnetuimmista kemisteistä on Alexander Fleming, joka on kehittänyt lääkkeeksi penisilliinin, joka kuuluu antibiootteihin.
Tuhansien vuosien ajan on käytetty luonnosta peräisin olevia lääkeaineita. Muinoin käytettiin kasveja ja niistä tehtyjä liemiä sairaiden parantamiseen. Sitten maailmaan saapuivat tuhoisat taudit, jotka veivät hengen monilta tuhansilta ihmisiltä pienessä hetkessä. Tieteen taitajat eli kemistit alkoivat etsimään ja kehittelemään parantavia lääkkeitä, jotka pelastivat monia ihmisiä. Näin alkoivat lääkeaineiden kehittely vuodet. Monet lääkkeet olivat kasviperäisiä, mutta myös metalleja käytettiin lääkkeinä. Muinoin käytettiin elohopeaa, joka todettiin myöhemmin hyvin myrkylliseksi aineeksi. Lääkkeitä saatiin aikaisemmin kasvien lisäksi eläimistä, mineraaleista, kivennäisistä ja suoloista. Myöhemmin lääkkeitä on valmistettu luonnon raaka-aineista puhdistamalla ja eristämällä sekä valmistamalla ne sopivaan käyttömuotoon liottamalla, uuttamalla, keittämällä ja suodattamalla.
Yksi tunnetuimmista kemisteistä on Alexander Fleming, joka on kehittänyt lääkkeeksi penisilliinin, joka kuuluu antibiootteihin.
Lääkkeiden vaikutus luontoon
Lääkeaineiden hävittäminen
Ympäristössä havaitaan yhä enemmän lääkeaineista peräisin olevia kemikaalijäämiä. Jätevesiin päätyy lääkeaineita ja ne lääkeaineidenjäämät vaikuttavat vesieliöihin. Määrät ovat pieniä, joten ne eivät vaikuta ihmisten terveyteen. Lääkejäämiä päätyy ympäristöön ihmisten lääkkeiden käytön vuoksi. Ihmisestä erittyviä lääkejäämiä kulkeutuu suurimmaksi osaksi vesistöihin, vaikka vedenpuhdistus on tehokasta. Muutoksia on tullut esimerkiksi kalojen lisääntymisessä ja käyttäytymisessä. Jatkuvasti pyritään kehittämään ympäristöystävällisimpiä lääkkeitä, jotka ovat samalla turvallisia ja tehokkaita.
Oikea oppiseen lääkkeiden hävittämiseen kuuluu tietoisuus lääkeaineiden ympäristövaikutuksista. Pitää olla tietoinen, että vanhoja lääkkeitä ei saa yrittää hävittää luontoon, vaan vanhat lääkkeet viedään apteekkeihin.
Ympäristössä havaitaan yhä enemmän lääkeaineista peräisin olevia kemikaalijäämiä. Jätevesiin päätyy lääkeaineita ja ne lääkeaineidenjäämät vaikuttavat vesieliöihin. Määrät ovat pieniä, joten ne eivät vaikuta ihmisten terveyteen. Lääkejäämiä päätyy ympäristöön ihmisten lääkkeiden käytön vuoksi. Ihmisestä erittyviä lääkejäämiä kulkeutuu suurimmaksi osaksi vesistöihin, vaikka vedenpuhdistus on tehokasta. Muutoksia on tullut esimerkiksi kalojen lisääntymisessä ja käyttäytymisessä. Jatkuvasti pyritään kehittämään ympäristöystävällisimpiä lääkkeitä, jotka ovat samalla turvallisia ja tehokkaita.
Oikea oppiseen lääkkeiden hävittämiseen kuuluu tietoisuus lääkeaineiden ympäristövaikutuksista. Pitää olla tietoinen, että vanhoja lääkkeitä ei saa yrittää hävittää luontoon, vaan vanhat lääkkeet viedään apteekkeihin.