Hän katsoi katolta taivaalle, ja päätteli kellon olevan kaksi yöllä. Hän hiipi kattolautaa pitkin ja katsoi alas. Hän ei voinut erehtyä, se oli Ronkkeli. Antton latasi ja varmisti aseensa, mutta Ronkkeli kuuli naksahduksen ja hyppäsi seinän taakse piiloon. Antton hyppäsi alas ja hiipi revolveri kädessä. -Tiedän että olet siellä! Tule esiin, pelkuri. Antton sanoi. -Hähhähhää! Et sinä maitopää minua löydä! Ronkkeli huusi ilkikurisesti. Sitten Antton kääntyi erään nurkan taakse ja Ronkkeli sai heitettyä häneen lasson ja köytti Anttonin. -Et sinä noin helpolla pääse! Antton huusi Ronkkelin perään kun tämä alkoi tiirikoimaan lukkoa. Antton kiemurteli ja tunnusteli sormillaan köyttä. Antton löysi solmun ja avasi sen. Sitten hän pääsi vapaaksi ja tähtäsi Ronkkelia. -Hmh? Ronkkeli ihmetteli ja katsoi taakseen. Sitten kuului laukaus ja luoti sinkoutui Ronkkelin läpi ja Ronkkelin iho alkoi halkeilla ja hohti vihreää. -Nyt en tajua ollenkaan. Antton sanoi ihmetellessään näkyä. Sitten hän tajusi, että Ronkkeli oli se kummitus, josta oli joskus huhuttu. -Sinä siis olet se kummitus? Antton ihmetteli. -Ennen kuin katoan, kerron tarinani. Olin joskus kiipeilijä ja olin ylittämässä rotkoa, kunnes otteeni lipesi ja tipuin. Oli huhuttu, että halloweenpäivänä kuolleet muuttuvat kummituksiksi. Ja niin minulle kävi. Siitä on siis tasan vuosi. Jos haluat, voit tietenkin herättää minut kaatamalla päälleni- Ronkkelin lause loppui lyhyeen ja hän katosi kuin tuhka tuuleen. -No, ei minua olisi kiinnostanut hänen herättäminen. Siitä olisi koitunut lisää harmia. Sitten Antton meni nukkumaan ja aamulla järjestettiin suuret halloween-juhlat ja Antton julistettiin maailman parhaaksi sherfiffiksi. Tämä oli ollut Anttonin haave, ja hän oli iloinen. Lopuksi Antton meni saluunaan ja joi, arvasit oikein:
kolajuomaa.
Loppu!