Kasvunkansio
image.jpg
Pallokone
Latvia
Latvian valuutta on euro. Latvian maa on alavaa, kalkkipitoista moreenimaata ja yksi neljäsosa maasta on metsää ja kalkkipitoinen maa auttaa esimerkiksi kämmenikköä kasvamaan. Ensimmäinen itsenäisyyskausi oli 1918–1940 ja toinen alkoi 1991. Neuvostokauden jälkeen talouden toipuminen alkoi vauhdikkaasti 2000-luvulla, mutta 2008 alkanut kansainvälinen lama koetteli maata pahasti. Latviassa vallitsee mannerilmasto.
Riian historiallinen keskusta, joka sijaitsee Väinäjoen itäpuolella. Vanhakaupunki on kuuluisa vanhoista kirkoista ja katedraaleista, kuten Riian tuomiokirkosta ja Pyhän Pietarin kirkosta
Lähteet: Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Latvia
Käpynen
Luotilaakson kauhu (osa 2)
Hän katsoi katolta taivaalle, ja päätteli kellon olevan kaksi yöllä. Hän hiipi kattolautaa pitkin ja katsoi alas. Hän ei voinut erehtyä, se oli Ronkkeli. Antton latasi ja varmisti aseensa, mutta Ronkkeli kuuli naksahduksen ja hyppäsi seinän taakse piiloon. Antton hyppäsi alas ja hiipi revolveri kädessä. -Tiedän että olet siellä! Tule esiin, pelkuri. Antton sanoi. -Hähhähhää! Et sinä maitopää minua löydä! Ronkkeli huusi ilkikurisesti. Sitten Antton kääntyi erään nurkan taakse ja Ronkkeli sai heitettyä häneen lasson ja köytti Anttonin. -Et sinä noin helpolla pääse! Antton huusi Ronkkelin perään kun tämä alkoi tiirikoimaan lukkoa. Antton kiemurteli ja tunnusteli sormillaan köyttä. Antton löysi solmun ja avasi sen. Sitten hän pääsi vapaaksi ja tähtäsi Ronkkelia. -Hmh? Ronkkeli ihmetteli ja katsoi taakseen. Sitten kuului laukaus ja luoti sinkoutui Ronkkelin läpi ja Ronkkelin iho alkoi halkeilla ja hohti vihreää. -Nyt en tajua ollenkaan. Antton sanoi ihmetellessään näkyä. Sitten hän tajusi, että Ronkkeli oli se kummitus, josta oli joskus huhuttu. -Sinä siis olet se kummitus? Antton ihmetteli. -Ennen kuin katoan, kerron tarinani. Olin joskus kiipeilijä ja olin ylittämässä rotkoa, kunnes otteeni lipesi ja tipuin. Oli huhuttu, että halloweenpäivänä kuolleet muuttuvat kummituksiksi. Ja niin minulle kävi. Siitä on siis tasan vuosi. Jos haluat, voit tietenkin herättää minut kaatamalla päälleni- Ronkkelin lause loppui lyhyeen ja hän katosi kuin tuhka tuuleen. -No, ei minua olisi kiinnostanut hänen herättäminen. Siitä olisi koitunut lisää harmia. Sitten Antton meni nukkumaan ja aamulla järjestettiin suuret halloween-juhlat ja Antton julistettiin maailman parhaaksi sherfiffiksi. Tämä oli ollut Anttonin haave, ja hän oli iloinen. Lopuksi Antton meni saluunaan ja joi, arvasit oikein:
kolajuomaa.
Loppu!
kolajuomaa.
Loppu!
Luotilaakson kauhu (osa 1)
30. lokakuuta Luotilaaksossa Antton oli istumassa pankin edessä ja lukemassa Luotilaakson uutislehteä, jonka oli joka toinen päivä kirjoittanut Toni-toimittaja. Antton oli sheriffi, joka pukeutui vaaleanharmaaseen kaapuun, ruskeaan cowboy-hattuun ja vaatteissa oli siellä täällä paikkoja ja olalla iso kangaskoriste. Uutisissa luki, että Anttonin vihollinen, Ronkkeli-rosvo aikoi halloweenpäivänä viimeinkin ryöstää pankin. -Tai niin ainakin uhkaa, sanoi Antton ladatessaan revolveriansa ampumisharjoittelun jälkeen. Ronkkeli taas oli ilkeä rosvo, joka on aina halunnut ryöstää pankin, jotta saisi kultaisen revolverin, ja päihittäisi Anttonin. Hänellä oli erittäin likainen keltainen paita, ja punaiset housut. Hattuna tietenkin cowboy-hattu mutta mustana. Lassoa hän käytti liikkumiseen ja nappaamiseen. Antton mietti, halloweenpäivä oli huomenna ja jos Ronkkeli ei juksannut, hän tulisi. -Mustatukka! Antton huusi ja vihelsi. Mustatukka tuli, Anttonin musta hevonen. Antton nousi hevosen selkään ja ratsasti saluunaan. Hän käveli mattoa pitkin tiskille, istui ja pyysi lasin kolajuomaa. Kolajuoma oli silloin kalleinta juomaa, ja salaisen reseptin tiesi vain yksi henkilö, joka ei koskaan astunut ulos majastaan. Hänen luokseen menivät vain rohkeimmat saluunanpitäjät antamaan hänelle ruokaa, ja rahaa jotta hän antoi heille pienen tynnyrin kolajuomaa. Antton istui ja hörppi juomaansa kunnes joku huusi nurkasta: -Anttonpantton! Häähää! Antton nosti revolverinsa ja ampui tämän miehen lasin sirpaleiksi ja siinä samassa mies oli kadonnut ja takaovi vain narisi. Kun Antton sai kolansa juotua, hän käveli ulos ja ratsasti takaisin pankille. Kun lehti oli luettu, hän hetken laskeskeli kultakolikoitansa ja alkoi lukemaan kirjaa. Muutaman tunnin välein hän kävi saluunassa hakemassa kolaa ja kanaa. Tämä päivärytmi oli toistunut jo päiviä. Illalla Antton meni huoneeseensa, joka oli osa pankkirakennusta. Hän meni nukkumaan, ja hiljalleen koko Luotilaakso kuorsasi. Muutaman tunnin jälkeen hän heräsi oven narinaan.






