Uusimmat julkaisut Jarin blogista

Suomen talven 2025–2026 sääennuste kahdeltatoista eri tutkimuslaitokselta

Olen koonnut luettavaksenne kahdentoista kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen talven 2025–2026 säästä. Ennusteet ovat melko yksimielisiä siitä, että talvi tulee olemaan vähintään 1–2 astetta keskimääräistä lämpimämpi, mikä ei kuitenkaan sulje pois ajoittaisten kireiden pakkasten mahdollisuutta. Erityisesti joulukuu näyttäisi olevan leuto, mutta helmikuun osalta ennusteet ovat hyvin ristiriitaisia. Joissakin ennusteissa palataan tavanomaisiin lämpötiloihin lopputalvea kohti mentäessä, kun taas useimmissa ennusteissa lämpimyys jatkuu myös lopputalven ja jopa kevään ajan. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella. Pakkasiin oleellisesti vaikuttavien NAO-värähtelyn ja varsinkin polaaripyörteen ennakointi kovin paljon etukäteen on melko hankalaa. Siksi ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa, vaikka viime vuosina kolmen kuukauden ennusteet ovatkin toimineet melko hyvin, itse asiassa usein kuukausiennusteita paremmin. Vuodenaikaisennusteita tarkennetaan talven edetessä, joten päivitän tietoja pitkin talvea tämän blogipostauksen kommentteihin, jos ennusteet muuttuvat oleellisesti. Ennusteiden lisäksi kannattaa seurata NAO-indeksiä ja polaaripyörteen kehittymistä. 



NOAA/NWS: Joulukuun 2025 alun ja huhtikuun 2026 lopun välillä kaikki yksittäiset kuukaudet ovat Suomessa vähintään 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä ja tavanomaiseen verrattuna lämpimin on joulukuu

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteet ulottuvat kaikista pisimmälle. Aivan tuoreen ennusteen mukaan marraskuun 2025 alun ja kesäkuun 2026 lopun välisistä kolmen kuukauden jaksoista kaikki ovat Suomessa vähintään 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpiä. Joulu-helmikuussa, tammi-maaliskuussa ja helmi-huhtikuussa poikkeama saattaa nousta jopa 2-3 asteeseen.

Marraskuun alusta huhtikuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on joulukuu, jolloin koko Suomessa on vähintään 2-3 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon tienoilla jopa enemmänkin. Kaikki muutkin yksittäiset kuukaudet ovat koko Suomessa vähintään 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä lukuun ottamatta marraskuuta, jolloin poikkeama jää 0,5-1 asteeseen.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Lähinnä marras-tammikuussa saattaa olla hiukan keskimääräistä sateisempaa.

Yksittäisten kuukausien sademäärätarkastelussa tavanomaiseen verrattuna sateisimpia ovat marraskuu ja varsinkin joulukuu. Sen sijaan maaliskuu 2026 saattaa olla Etelä-Suomessa keskimääräistä vähäsateisempi.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

IRI: Varsinkin loppusyksy ja alkutalvi keskimääräistä lämpimämpiä, mutta talven edetessä päädytään lähemmäksi ajankohdan tavanomaisia lämpötiloja

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) eilen julkaistun vuodenaikaisennusteen mukaan lämpimin kolmen kuukauden jakso marraskuu-tammikuu, jolloin varsinkin Etelä- ja Itä-Suomessa on pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Käsivarren Lappia lukuun ottamatta myös Pohjois-Suomi näyttää keskimääräistä lämpimämmältä, mutta lämpimyyden todennäköisyys ei ole yhtä suuri kuin etelämpänä. Myös joulu-helmikuussa lähes koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää. Todennäköisyys lämpimyyteen on kuitenkin edellistä kolmen kuukauden jaksoa pienempi. Tammi-maaliskuussa lämpimyyden todennäköisyys pienenee entisestään, mutta silti on todennäköisemmin keskimääräistä lämpimämpää kuin keskimääräistä kylmempää. Vasta helmikuun 2026 alusta huhtikuun 2026 loppuun ulottuvalla jaksolla palataan lähes tavanomaiseen lukemiin. Silloinkin tosin eteläisimmässä Suomessa saattaa olla keskimääräistä lämpimämpää, kun taas pohjoisessa Suomessa on keskimääräistä kylmempää.

Sademäärissä on kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla suuria alueellinen vaihtelu Suomen eri osissa. Pääsääntöisesti Itä-Suomessa on keskimääräistä sateisempaa ja länsirannikolla sekä marras-tammikuun jaksolla aivan eteläisimmällä rannikolla keskimääräistä vähäsateisempaa.

ECMWF: Talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) ennustaa, että koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu). 

Myös kaikki yksittäiset kuukaudet marraskuun alun ja maaliskuun lopun välillä ovat tämänhetkisen ennusteen mukaan koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Marraskuussa Lapin poikkeama tavanomaisesta saattaa nousta jopa yli kahteen asteeseen.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat ainakin osassa Suomea vähän keskimääräistä korkeampia varsinkin joulu-helmikuun jaksolla. Yksittäisistä kuukausista selvimmin keskimääräistä sateisemmalta näyttää helmikuu.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Italian ilmatieteen laitos: Talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi

Myös Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) ennusteessa koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu). 

Yksittäisetkin kuukaudet ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Joulukuussa Keski- ja Itä-Suomessa saattaa olla jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla vähän keskimääräistä suurempia. Yksittäisistä kuukausista sateisuus näkyy selkeimmin marraskuussa ja maaliskuussa.

Ranskan ilmatieteen laitos: Talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu). 

Myös yksittäiset kuukaudet ovat 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä lukuun ottamatta helmikuuta, jolloin Suomen alueella ei näy tavanomaisesta poikkeavaa signaalia kumpaankaan suuntaa.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla osassa Suomea vähän keskimääräistä suurempia, varsinkin tammi-maaliskuussa. Erityisesti sateisuus näkyy tammikuussa Pohjois-Suomessa.

Kanadan ilmatieteen laitos: Talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi

Myös Kanadan ilmatieteen laitos (ECCC) arvioi, että koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu). 

Myös kaikki yksittäiset kuukaudet marraskuun alun ja maaliskuun lopun välillä ovat tämänhetkisen ennusteen mukaan koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Joulukuussa Etelä-Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tienoilla voi olla jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät saattavat olla vähän keskimääräistä suurempia kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla. Yksittäisistä kuukausista erityisesti joulukuu näyttäytyy sateisena, kun taas maaliskuun kohdalla ei näy signaalia suuntaan eikä toiseen.

Japanin ilmatieteen laitos: Talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lämpötilat ovat keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu), paitsi Etelä-Suomen poikkeama jää joulu-helmikuussa +1-2 asteeseen.

Yksittäistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on marraskuu, jolloin Suomessa on Oulun eteläpuolella 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Oulun pohjoispuolella yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää. Tavanomaiseen verrattuna viilein on helmikuu, jolloin Etelä- ja Itä-Suomen lämpötilat ovat pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Silloinkin Pohjois- ja Länsi-Suomessa on kuitenkin 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat lähellä keskimääräistä tai vähän keskimääräistä suurempia, varsinkin tammi-maaliskuussa. Yksittäisistä kuukausista keskimääräiseen verrattuna sateisimpia ovat marraskuu ja varsinkin maaliskuu.

Saksan ilmatieteen laitos: Jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpi talvi, varsinkin joulukuu leuto ja sateinen

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) ovat suurimmassa osassa Suomea yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä, mutta eteläisimmässä ja lounaisimmassa Suomessa poikkeama jää 1-2 asteeseen. Sama kuvaus pätee myös yksittäisiin kuukausiin, paitsi joulukuussa myös eteläisin ja lounaisin Suomi saattavat olla yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä.

Kaikkien kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat tavanomaisia. Yksittäisistä kuukausista keskimääräiseen verrattuna sateisin on joulukuu, kun taas helmikuussa voi olla keskimääräistä vähäsateisempaa.

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos: Jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpi talvi, varsinkin joulukuu ja helmikuu leutoja

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos (NCEP) arvioi, että kaikki ennustetut kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) ovat Suomessa vähintään asteen tai paikoin jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Joulu-helmikuun jaksolla jopa koko Suomessa voi olla yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimimpiä ovat joulukuu ja helmikuu, jolloin koko Suomessa on yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla paikoitellen keskimääräistä suurempia, varsinkin Lapissa. Myös yksittäisten kuukausien aikana on paikoitellen keskimääräistä sateisempaa lukuun ottamatta maaliskuuta, jolloin Suomen etelärannikolla saattaa olla jopa keskimääräistä vähäsateisempaa. 

Britannian ilmatieteen laitos: Jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi talvi

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) ovat Suomessa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä.

Maaliskuuta lukuun ottamatta myös kaikki yksittäiset kuukaudet ovat tämänhetkisen ennusteen mukaan yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Maaliskuussa poikkeama jää +1-2 asteeseen.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat kaikilla jaksoilla keskimääräistä suurempia, selvimmin marras-tammikuussa. Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna vähäsateisin on maaliskuu. 

Australian ilmatieteen laitos: Jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpi ja vähän keskimääräistä sateisempi talvi

Australian ilmatieteen laitoksen (BOM) mukaan kaikki kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) ovat Suomessa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpi, joskin marras-tammikuussa poikkeama saattaa jäädä Suomen rannikkoalueilla +1-2 asteeseen.

Yksittäisistä kuukausista keskimääräiseen verrattuna lämpimimpiä ovat joulukuu ja helmikuu, jolloin koko Suomessa on yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää. Muiden kuukausien poikkeama vaihtelee alueittain siten, että toisilla alueilla on 1-2 astetta ja toisilla yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät näyttäisivät olevan kaikilla jaksoilla keskimääräistä suurempia. Australian ilmatieteen laitoksen ennusteessa sateisuus näkyy selvemmin kuin muissa ennusteissa. Yksittäisistä kuukausista keskimääräiseen verrattuna vähäsateisin on tammikuu ja sateisin helmikuu.

Copernicus Climate Change Service: Talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien yhdistelmä arvioi, että koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu). 

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on joulukuu, jolloin Pohjois- ja Itä-Suomessa on laajalti yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kaikkien muiden kuukausien poikkeama jää lähes koko Suomessa +1-2 asteeseen.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla lähes koko Suomessa vähän keskimääräistä runsaampia. Yksittäisistä kuukausista erityisesti vuoden 2025 loppukuukaudet ovat keskimääräistä sateisempia, mutta vuoden 2026 puolella keskimääräistä sateisemman sään todennäköisyys pienenee. Maaliskuun osalta sademäärässä ei enää näy keskimääräisestä poikkeavaa signaalia lainkaan.

Lue tästä jouluaaton 2025 sää, mutta älä usko sitä!

Metcheck julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintaman superpitkän päiväkohtaisen sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheckin ennuste näyttää tällä hetkellä Helsinkiin ensilunta itsenäisyyspäivänä ja jouluaatoksi puolipilvistä -4 asteen säätä. AccuWeather puolestaan julkaisee Suomeen tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi. Tämän ennusteen mukaan Helsingissä olisi jouluaattona lumisadetta ja lämpötila kylmimmillään -7 astetta, lämpimimmillään +1 astetta. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Pakkasiin vaikuttavia polaaripyörteen ja NAO-värähtelyn muutoksia on hankala ennakoida kovin paljon etukäteen

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko talven sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, esimerkiksi ensilumen satamisen ajankohtaa, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso, joillakin tutkimuslaitoksilla myös kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Suomen talvilämpötiloihin vaikuttaa merkittävästi Pohjoisnapaa ympäröivä polaaripyörre, joka pitää kylmän ilman napa-alueella. Polaaripyörteen hajoaminen tarkoittaa sitä, että kylmää ilmaa pääsee kulkeutumaan kohti etelää. Polaaripyörteestä ja sen vaikutuksesta Suomen säähän kannattaa lukea meteorologi Joanna Rinteen ja ylimeteorologi Henri Nymanin kirjoitukset.

Talvisäähämme vaikuttaa myös NAO-värähtely (North Atlantic Oscillation, Pohjois-Atlantin oskillaatio), joka liittyy Islannin ja Azorien ilmanpaine-eroihin. Mitä suurempi ilmanpaine-ero niiden välillä on (= positiivinen NAO-indeksi: Islannissa syvä matalapaine, Azoreilla voimakas korkeapaine), sitä voimakkaampia meillä ovat läntiset ilmavirtaukset (matalapaineet kulkevat pohjoista reittiä). Tällöin meillä siis vallitsee mereinen, lauha ja kostea ilma. Kun NAO-indeksi on negatiivinen (Azorien korkeapaine heikompi), matalapaineet siirtyvät etelämmäksi, jolloin meille virtaa kylmää ilmaa pohjoisesta.

Negatiivisen NAO-indeksin vuosina meillä on siis tavallista kylmempiä talvia ja positiivisen NAO-indeksin vuosina keskimääräistä lämpimämpiä talvia. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että NAO on osa ilmakehän suurempaa ilmiötä, arktista oskillaatiota eli värähtelyä (AO). NAO-indeksiä voidaan ennustaa tarkasti vain pari viikkoa etukäteen (jolloin on kyse lähinnä vallitsevia sääoloja kuvaavasta indeksistä), mutta laajemmassa (epätarkemmassa) mittakaavassa NAO-heilahduksen kesto vaihtelee 2-10 vuoden välillä. Tällä perusteella voidaan olettaa peräkkäisten talvien olevan keskimäärin hyvin samankaltaisia, joskin todellisiin säätilanteisiin vaikuttavat myös monet muut asiat.

Vuodenaikaisennusteet ovat viime vuosina olleet melko hyvin suuntaa antavia, vaikka niitä ei voikaan Suomen alueella pitää kovin luotettavina

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. 

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa talvesta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?






Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä
Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä

Kesäaika päättyy sunnuntaina 26. lokakuuta

Kesäaika päättyy ja normaaliaikaan palataan sunnuntaina 26. lokakuuta 2025 kello 4.00, jolloin kelloa siirretään tunnilla taaksepäin. Mistä näen sekunnilleen oikean kellonajan? Miksi kelloa siirrellään välillä normaaliaikaan ja välillä kesäaikaan? Aikooko EU lopettaa kesäajan käyttämisen? Mitä aikavyöhykettä Suomen pitäisi käyttää sen jälkeen? Lue mielenkiintoiset faktat tästä kirjoituksesta.

Kuva: geralt, Pixabay.


Kelloa siirretään sekä keväällä että syksyllä lähintä kesää kohti

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Talviaikaa ei periaatteessa ole olemassakaan

Kelloja siirretään normaaliajan ja kesäajan välillä. Periaatteessa talviaikaa ei ole olemassakaan, vaikka kansanomaisesti normaaliajasta käytetäänkin nimitystä talviaika. Ennen kesäaikakäytäntöä noudatettiin ympäri vuoden samaa aikaa eli normaaliaikaa. Siksi kyseessä ei ole mikään erillinen talviaika. Käytännössä termi talviaika alkaa kuitenkin olla niin vakiintunut, että sitä käytetään jopa liikenne- ja viestintäministeriön tiedotteissa.

Netistä saatava tarkka kellonaika ei ole tarkka enää kotikoneen näytöllä

Mistä saa sekunnilleen oikean ajan? Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa alle 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

VTT MIKES, Suomen kansallinen metrologialaitos

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kesäajan tarkoitus on saada valoisa aika ja ihmisten valveillaolo osumaan yhteen

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäajan merkitys on Etelä-Euroopassa suurempi kuin Suomessa

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Kyselyiden mukaan esimerkiksi Kreikassa yli puolet kansalaisista kannattaa kesäajan käyttämistä. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy selkeimmin alkukevään ja loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä.

Benjamin Franklin laski aikaisemman heräämisen säästävän kynttilöitä ja ehdotti kirkonkellojen soittamista aikaisin aamulla

Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.

Ensimmäisen ehdotuksen kesäajasta teki uusiseelantilainen amatöörihyönteistutkija, jotta perhosten tutkiminen olisi mahdollista iltaisin työpäivän jälkeen

Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen postimestari ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Hän pääsi kotiin työpaikaltaan Wellingtonin postista vasta hämärän laskeuduttua, jolloin päiväperhoset eivät enää lentäneet. Siksi hän keksi idean, että ilta voisi alkaa kesällä tuntia myöhemmin. Tämä on ensimmäinen tunnettu ehdotus, jossa eri vuodenajoille kaavailtiin eri kellonaikoja. Ajatus ei kuitenkaan saanut kannatusta.

Aluksi ehdotettiin kellojen siirtämistä 20 minuuttia kerrallaan kuukauden kaikkina sunnuntaina

Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight", jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä. Vaikka esimerkiksi Winston Churchill ja Sherlock Holmesin kirjoittaja Arthur Conan Doyle kannattivat ajatusta, se ei saanut laajempaa hyväksyntää.

Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa

Ensimmäisenä kesäaika otettiin todellisuudessa käyttöön Saksassa ja Itävalta-Unkarissa ensimmäisen maailmansodan aikaan vappuaattona 30.4.1916 kello 23 energian säästämiseksi. Iso-Britannia seurasi Saksan esimerkkiä 21. toukokuuta ja Ranska kesäkuussa.

Saksa kuitenkin luopui kesäajan käytöstä sodan jälkeen vuonna 1919, kunnes kesäaika jälleen omaksuttiin vuonna 1980. Tuolloin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa useat Euroopan valtiot alkoivat käyttää kesäaikaa energiakriisin innoittamina, esimerkiksi Suomi vuonna 1981.

Suomessa kesäaikaa vastustettiin 1940-luvulla aamukasteen ja iltaisin lisääntyvän huliganismin pelossa

Ensimmäistä kertaa Suomessa oli kokeiltu kesäaikaa sota-aikaan maaliskuusta 1942 alkaen. Maanviljelijät kuitenkin vastustivat käytäntöä voimakkaasti. Töiden aloittaminen tuntia aiemmin oli hankalaa, koska pellot olivat vielä aamukasteessa. Lehmiäkään ei ollut helppo totuttaa uusiin lypsyaikoihin. Niinpä kesäaika jäi Suomessa vain yhden kesän mittaiseksi kokeiluksi.

Uppsalan yliopiston silloisen professori Erik Ask-Upmarkin mukaan kesäaika saisi rokkia kuuntelevat ja moottoripyörillä ajelevat nuoret rellestämään tuntia entistä kauemmin: "Raggarit metelöisivät tunnin kauemmin valoisina kesäiltoina, mikä olisi viheliäisyyden huippu. - - josta olisi seurauksena veneeristen tautien [sukupuolitautien] leviäminen nuorison keskuudessa ja vakavia ja terveydellisiä haittoja kaikkien rauhallisten kansalaisten kohdalla, joita lättähattujen siivoton toiminta häiritsee."

Myös Etelämantereen joissakin osissa käytetään kesäaikaa

Myös Etelämantereen joillakin tutkimusasemilla käytetään kesäaikaa, jotta kellonaika pysyy samana Chilessä tai Uudessa-Seelannissa sijaitsevien tavarantoimittajien kanssa.

Kanada on kokeillut kahden tunnin kesäaikaa

Vuonna 1988 Kanadassa siirrettiin kokeilumielessä kelloja kahdella tunnilla kesäaikaan siirryttäessä. Tarkoituksena oli saada vuorokauden valoisa aika mahdollisimman tehokkaasti käyttöön.

Kesäaika voi lisätä harrastusmahdollisuuksia ja kohentaa taloutta

Ulkona näkee kesäajan ansiosta hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Toisaalta televisioyhtiöt kärsivät, jos ihmiset ovatkin parhaaseen katseluaikaan ulkoilemassa.

Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi lisätä turismia, kauppojen sekä ravintoloiden asiakasmääriä ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä.

Kesäaika saattaa tietyissä olosuhteissa vähentää rikollisuutta ja siten tuoda taloudellista hyötyä

Valoisammat illat voivat vähentää rikollisuutta. Pari vuotta sitten julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Jennifer L. Doleac ja Nicholas J. Sanders esittävät empiirisiä arvioita siitä, kuinka kesäaikaan siirtymisen myötä illalla lisääntyvä valoisuus vähentää väkivaltarikoksia. He havaitsivat esimerkiksi ryöstöjen määrän vähentyvän kesäajan alkaessa keväällä. Erityisen merkittävä pudotus tapahtui työpäivien päättymistä seuraavan tunnin aikana.

Tulokset osoittavat, että ryöstöjen, lievän väkivaltarikollisuuden ja muun katurikollisuuden määrä laskee noin 7 % kesäajan alkamista seuraavien viikkojen aikana. Näistä ryöstöjen määrä väheni 19 %, mitä selittää erityisesti 27 %:n lasku työpäivien päättymistä seuraavan auringonlaskutunnin aikana.

Kun päivänvaloa on enemmän kello 17-18 ihmisten kulkiessa kotiin, rikoksentekijät todennäköisesti välttelevät rikoksia, koska on olemassa suurempi mahdollisuus, että heidät tunnistetaan. Valoisassa tunnistaminen on helpompaa ja ulkona saattaa liikkua enemmän ihmisiä, mikä merkitsisi enemmän todistajia. Toisaalta kääntöpuolena on se, että myös mahdollisia uhreja on enemmän.

Doleac ja Sanders arvioivat myös kesäaikaan siirtymisen kustannuksia verrattuna rikosten vähentymisen aiheuttamaan taloudelliseen hyötyyn. Suurin osa syntyvistä lisäkustannuksista johtuu nimenomaan kellojen siirtämisestä eikä myöhäisemmästä auringonlaskusta sinänsä. Rahalliset kustannukset näyttävät todennäköisesti olevan hyvin pieniä verrattuna rikosten määrän vähenemisen tuomaan hyvin huomattavaan hyötyyn. Vaihtelu voi kuitenkin olla suurta eri kuukausina ja eri maantieteellisillä alueilla. Esimerkiksi Suomessa kesällä on lähes ympäri vuorokauden valoisaa, joten Doleacin ja Sandersin tutkimuksessa havaitut hyödyt tuskin paljonkaan näkyvät meillä.

Laskelmat kesäajan tuomasta energiansäästöstä ovat ristiriitaisia

Yhdysvaltain liikenneministeriön vuonna 1975 tekemän tutkimuksen mukaan kesäaika tuo energiansäästöä noin prosentin verran. Todellisuudessa kuitenkin aikaisempi herääminen aamulla voi jopa lisätä energiankäyttöä, koska viileinä aamuina käytetään valveilla oltaessa enemmän lämmitystä.

Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran.

Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida.

Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin vain 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä tulee yhteensä 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.

Toisaalta nykyaikainen energiatehokas valaistus pienentää kesäaikaan siirtymisen säästövaikutuksia. Lisäksi ilmastointi on usein valaistusta merkittävämpi sähkön kuluttaja. Kesäajan myötä vuorokauden lämpimin aika voi ajoittua niin, että ilmastointia saatetaan käyttää enemmän kuin noudatettaessa normaaliaikaa ympäri vuoden, joten kesäajan käyttäminen saattaa tällöin jopa lisätä energiankulutusta.

Myös kesäajan vaikutukset liikenteeseen ovat ristiriitaisia

Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia. Ongelmia siirtymisyönä tulee myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. 

Onko kesäaika aamuvirkkujen johtajien ja poliitikkojen muille tekemää kiusaa?

Fyysikko Ernst Peter Fischer on ollut sitä mieltä, että kesäaika on aamuvirkkujen iltavirkuille keksimä kiusa, joka on mennyt läpi siksi, että monet tehokkaasti toimivat johtajat ja poliitikot ovat itse aamuvirkkuja.

Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa.

Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä.

Kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa sydänkohtausten ajoittumiseen, mutta ei niiden määrään

Aikaisempi herääminen heti kesäaikaan siirtymisen jälkeisinä aamuina voi lisätä myös sydänkohtausriskiä samaan tapaan kuin maanantaisin sydänkohtausriski voi olla muita viikonpäiviä suurempi, jos vuorokausirytmi on muuttunut viikonloppuna. Toisaalta normaaliaikaan siirryttäessä sydänkohtausriski on seuraavalla viikolla tavanomaista pienempi, kun aamulla voi nukkua tunnin pitempään.

Joulukuussa 2015 julkaistu suomalainen tutkimus ”Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland” päätyi Yleisradion uutisten mukaan tällaisiin johtopäätöksiin: ”Kun siirryttiin kesäaikaan, niin infarktien määrä lisääntyi keskellä viikkoa siirron jälkeen. Kun kesäajasta siirryttiin takaisin talviaikaan, niin silloin infarktien määrä ensimmäisenä työpäivänä väheni mutta lisääntyi taas loppuviikosta, jolloin kokonaismäärä pysyi samana.”

Muutama vuosi sitten julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa ”Daylight saving impacts timing of heart attacks” todetaan sydänkohtausten lisääntyneen 25 % kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina verrattuna normaalimaanantaihin. Kun Michiganin sairaaloissa hoidetaan maanantaisin keskimäärin 32 sydänkohtausta, kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina niitä oli keskimäärin 8 enemmän. Yleensäkin maanantaisin sydänkohtauksia on viikonpäivistä eniten, mikä voi johtua sekä viikonlopun epäsäännöllisemmästä vuorokausirytmistä että myös työviikon aloitusstressistä. Kesäaikaan siirryttäessä mukaan tulee vielä tuntia normaalia aikaisempi herätys. Kaiken kaikkiaan kesäaikaan siirtymistä seuraavalla viikolla ei kuitenkaan tapahtunut lukumääräisesti normaalia enempää sydänkohtauksia, vaan sydänkohtaukset keskittyivät nimenomaan maanantaihin.

Tämä viittaisi siihen, että sydänkohtaukselle alttiit henkilöt (jotka todennäköisesti olisivat muutenkin pian saaneet sydänkohtaukset) saivat sydänkohtauksen kesäaikaan siirtymisen seurauksena. Toisaalta syksyllä talviaikaan siirtymistä seuraavana tiistaina sydänkohtaukset vähenivät 21 %. Tutkijat eivät osaa selittää sitä, miksi vaikutus tuli näkyviin juuri tiistaina. Koko viikon sydänkohtausmäärä ei taaskaan poikennut tavanomaisesta. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Tämä tutkimus keskittyi vain Michiganin osavaltioon, eikä siinä otettu huomioon potilaita, jotka olivat kuolleet jo ennen sairaalaan tuontia. Mielenkiintoista olisi myös vertailu Havaijiin ja Arizonaan, joissa ei käytetä kesäaikaa. Jo aiemmin on tiedetty unen puutteen altistavan sydänkohtauksille, mutta unirytmin muuttumisen vaikutuksista on vähemmän tietoa.

Kesäaikaan siirtyminen näyttäisi siis vaikuttavan sydänkohtausten ajankohtaan (ajoittumiseen), mutta ei kuitenkaan ratkaisevasti niiden määrään.

Oikeuden tuomarit antavat pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä

Helmikuussa 2017 julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan oikeuden tuomarit antavat ilmeisesti unenpuutteen aiheuttamasta väsymyksestä johtuen 5 % pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä verrattuna viikkoa aiemmin tai viikkoa myöhemmin annettuihin tuomioihin.

Ennen rautateiden rakentamista jokaisella Suomen paikkakunnalla oli oma aurinkoaika

Suomessa luovuttiin jokaisen paikkakunnan omasta aurinkoajasta vasta rautatieliikenteen yleistymisen myötä. Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki siis käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan. Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot. Lopulta päätettiin, että vapusta 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa.

Ehdotus kesäaikadirektiivin kumoamisesta ei ole edennyt EU:ssa

Kesä- ja normaaliajan vaihtelu on yhtenäinen käytäntö Euroopan unionissa. Suomessa on käytetty kesä- ja normaaliaikaa pysyvästi vuodesta 1981 alkaen, muissa Pohjoismaissa vuotta kauemmin. Suomi siirtyi Euroopan maista viimeisenä pysyvään kesäaikakäytäntöön.

Euroopan komissio antoi vuonna 2018 kesäaikadirektiivin kumoamiseen tähtäävän ehdotuksen, jonka mukaan kaikissa EU-valtioissa luovuttaisiin kaksi kertaa vuodessa tapahtuvasta kellonajan siirrosta. Ehdotuksen käsittely ei kuitenkaan edennyt EU:ssa. Parlamentin kanta on ollut myönteinen, mutta jäsenmaista koostuva ministerineuvosto ei ole ottanut asiaan kantaa. Komissio on alkanut käsitellä ehdotusta kesäajasta luopumisesta uudelleen vuonna 2025, joten tällä hetkellä asia etenee ainakin jollakin tavalla.

Jos kesäajasta luovutaan, Suomen tulee päättää, käytämmekö jatkossa ympäri vuoden normaaliaikaa vai nykyistä kesäaikaa. Nykyisessä normaaliajassa noudatamme aivan itäisimmän Suomen kautta kulkevan pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa eli UTC+2 (kello kaksi tuntia enemmän kuin Lontoon Greenwichin aika). Keskipäivä (kello 12.00) on siis silloin, kun aurinko on korkeimmillaan ja paistaa suoraan etelästä ko. pituuspiirille. Jos siirrämme kellot pysyvään kesäaikaan, kello on tuntia enemmän (UTC+3) eli auringon mukaan määräytyvä keskipäivä olisi vasta kello 13. Me siis etääntyisimme maantieteellisesti ja tähtitieteellisesti määräytyvästä aikavyöhykkeestämme. Ajanlaskun perusperiaatteita on se, että keskipäivä on kello 12. Tällä perusteella nykyinen normaaliaika olisi oikea aika Suomelle.

Kesäajan käyttäminen ympäri vuoden tarkoittaisi sitä, että illat olisivat ympäri vuoden valoisia tunnin verran pidempään kuin normaaliaikaa käytettäessä. Suomen kansainvälinen maine valoisien kesäiltojen maana perustuu osittain juuri kesäajan käyttämiseen. Ympärivuotinen kesäaika kuitenkin tarkoittaisi pimeämpiä aamuja. Kesällä aurinko nousee joka tapauksessa ennen useimpien ihmisten heräämistä, mutta pitkään pimeinä pysyvät aamut näkyisivät selvästi talvella, jos käytettäisiin kesäaikaa. Normaaliajan käyttäminen ympäri vuoden puolestaan toisi meille pimeämmät illat mutta valoisammat aamut. 

Tutkija pitää kansanterveydellisesti parhaana Suomen siirtymistä pysyvään Keski-Euroopan aikaan

Keskustelua on herätelty myös siitä, tulisiko Suomen vaihtaa aikavyöhykettä ja alkaa käyttää kansanterveyden kannalta optimaaliseksi väitettyä Keski-Euroopan nykyistä normaaliaikaa. Tämä aikaistaisi sekä illan pimeyttä että aamun valoisuutta vielä tunnilla lisää Suomen nykyiseen normaaliaikaan verrattuna.

Esitettyjen väitteiden mukaan kesän valoisat illat voivat aiheuttaa nukahtamisongelmia, jolloin unen laatu kärsii ja väsymys sekä univelka lisääntyvät. Vastaavasti pimeät aamut ovat ongelmallisia erityisesti talvella.

Suomessa kellojen siirtelyn terveyshaitoista puhuminen on henkilöitynyt pitkälti yhteen tutkijaan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partoseen. Hän on todennut esimerkiksi Helsingin Sanomien haastattelussa seuraavasti: "Toimiakseen oikein sisäinen kello tarvitsee valoisia aamuja. Keho osaa tulkita valoisuudesta, milloin on suotuisa aika herätä. - - Keski-Euroopan aika (UTC+1) olisi terveyden kannalta suotuisin aikavyöhyke, sillä se toisi aamuihin lisää valoa. - - Sisäinen kello alkaa jätättää tavallista enemmän, kun aamut ovat hämäriä. Tämän seurauksena nukkuminen vaikeutuu, ilmaantuu kaamosoireita, verenpaine ja paino voivat nousta."

Keski-Euroopan aika hävittäisi valoisat kesäillat, aurinko laskisi varhain ja nousisi osassa Suomea jo ennen keskiyötä

Mikäli Suomi noudattaisi pysyvästi Keski-Euroopan normaaliaikaa (UTC+1), valoisat kesäillat olisivat enää menneisyyden suvimuistoja. Keski-Euroopan aikaa noudatettaessa valoisa aika alkaisi Helsingissä 1. heinäkuuta kello 1.59 ja päättyisi jo kello 20.49, siis kaksi tuntia aiemmin kuin nykyistä kesäaikaa noudatettaessa. Hieman pohjoisempana Suomessa aurinko laskisi illalla hetkeksi, mutta se ehtisi nousta uudelleen jo ennen vuorokauden vaihtumista.

Partosen mukaan tämä Keski-Euroopan aika olisi ihmisten terveyttä ajatellen suotuisin aikavyöhyke. Onkohan tässä ajateltu sitä, millaisia nukahtamisongelmia voi tulla myöhään nukkumaan meneville, jotka yrittävät käydä nukkumaan auringon jo noustua uudelleen?

Keski-Euroopan aikaan siirtyminen vähentäisi suomalaisten valveilla vietettyä valoisaa aikaa 150-400 tuntia vuodessa

Useimmilla työntekijöillä vapaa-aika sijoittuu iltaan, toimistotyöajan jälkeen. Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja on tehnyt Yleisradion uutisille laskelman, jonka mukaan Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen siirtyminen ilman kesäajasta luopumista vähentäisi valveilla vietettyä valoisaa vapaa-aikaa Etelä-Suomessa yli 200 tunnilla ja Lapissakin noin 150 tunnilla vuodessa. Mikäli lisäksi luovuttaisiin kesäajasta eli alettaisiin käyttää normaaliaikaa ympäri vuoden, valoisaa vapaa-aikaa menetettäisiin Etelä-Suomessa lähes 400 tuntia vuodessa. Laskelmassa valveilla vietetyksi vapaa-ajaksi määriteltiin arkisin kello 17–23 ja viikonloppuisin kello 8–23. Kuinkahan pimeyden lisääntyminen vaikuttaisi esimerkiksi masentuneisuuteen ja turvallisuuteen?

Lähteet

Annals of Medicine: Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland

Benjamin Franklin's Essay on Daylight Saving

Brookings: Fighting crime with Daylight Saving Time.

Business Insider: Daylight saving time is a huge inconvenience for criminals

Department of Energy, United States of America: Impact of Extended Daylight Saving
Time on National Energy Consumption, Report to Congress Energy Policy Act of 2005, Section 110, October 2008

Frilander, Jenni: Oletko valmis luopumaan 200 tunnista päivänvaloa? Suomi puuhaa siirtymistä Keski-Euroopan aikaan ja luopumista kesäajasta. Yle uutiset 13.2.2018.

Kantola, Anne: Suomessa pohditaan nyt aikavyöhykkeen vaihtamista, mutta mikä vyöhyke olisi meille paras? – ”Sisäinen kellomme tarvitsee valoisia aamuja”. Helsingin Sanomat 5.2.2018.

Kauppalehti 17.3.2018: Kellojen kääntämistä harrastetaan melkein kaikkialla maailmassa – muttei Kiinassa ja Venäjällä.

Koivisto, Matti: Suomalaistutkimus kellojen siirtämisen terveysvaikutuksista – vaikuttaa sydäninfarktiriskiin. Yle uutiset 15.1.2016.

Kyoungmin Cho, Christopher M. Barnes, Cristiano L. Guanara: Sleepy Punishers Are Harsh Punishers, Psychological Science Vol 28, Issue 2, pp. 242 - 247.

New Scientist: Changing clocks twice a year is bad for health and energy use

Raeste, Juha-Pekka: Suomi alkaa ajaa kellojen siirtelystä luopumista EU:ssa – Ministeri Anne Berner väläyttää jopa aikavyöhykkeen vaihtoa: ”Se on kansallinen päätös”. Helsingin Sanomat 26.1.2018.

ScienceDaily: Daylight saving impacts timing of heart attacks

Similä, Ville: Kellojen siirto johtuu uusiseelantilaisesta postimiehestä, joka rakasti perhosia. Helsingin Sanomat 29.10.2016.

Smithsonian.com: Did Benjamin Franklin Invent Daylight Savings Time?

The New England Journal of Medicine: Shifts to and from Daylight Saving Time and Incidence
http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMc0807104

The Review of Economics and Statistics: Under the Cover of Darkness - How Ambient Light Influences Criminal Activity (Online Appendix to: Under the Cover of Darkness: How Ambient Light Influences Criminal Activity)

TreeHugger: Should Daylight Saving Time be scrapped? (Survey)

Töyrylä, Katriina: Uniongelmia, sydäninfarkteja, masennusta – Onko kellojen siirtelyssä enää mitään järkeä? Yle uutiset 28.10.2016.


Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä
Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä

Ilmastonmuutoksen vuoksi kuumuuden aiheuttamat kuolemat kolminkertaistuivat Euroopan kaupungeissa kesällä 2025

Kartassa a on esitetty kuumuudesta johtuneiden hellekuolemien määrä tutkituissa kaupungeissa miljoonaa ihmistä kohti. Kartassa b kerrotaan, kuinka suuri osuus hellekuolemista on yhdistettävissä ilmastonmuutokseen (ilmastonmuutoksen aiheuttamaan helleaallon voimistumiseen). Credit: Barnes, C., et al. (2025). Summer heat deaths in 854 European cities more than tripled due to climate change. Grantham Institute report. License: Creative Commons Attribution-Non Commercial-No Derivatives International License.


Kesällä 2025 ilmastonmuutos nosti lämpötiloja Euroopan eri alueilla jopa 3,6 asteella. Tänään julkaistu 854 eurooppalaiseen kaupunkiin keskittynyt tutkimus osoittaa, että näissä kaupungeissa kesän aikana todetuista 24 400 kuumuudesta johtuneesta kuolemasta 68 prosenttiin vaikutti ilmastonmuutos. 

Tutkituissa kaupungeissa, jotka edustavat 30 prosenttia Euroopan väestöstä, todettiin siis ilmastonmuutoksen vuoksi noin 16 500 kuolemaa (95 prosentin luottamusväli 15 013–17 864) enemmän verrattuna kesään, jota ihmiskunnan toiminta ei olisi lämmittänyt. Kesä-elokuun jakso oli näissä kaupungeissa ilmastonmuutoksen vuoksi keskimäärin 2,2 astetta lämpimämpi kuin ilman ilmastonmuutosta.

Suurimmat suhteelliset osuudet kuumuuteen liittyvistä kuolemista havaittiin Tukholmassa, Madridissa ja Bratislavassa, joissa yli 85 prosenttia arvioiduista kesän hellekuolemista johtui ilmastonmuutoksesta. Helsingissäkin 80 prosenttia kuumuuden aiheuttamista kuolemista linkittyi ilmastonmuutokseen.

Ylimääräisistä kuolemista 85 prosenttia tapahtui 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäluokassa, mikä osoittaa helteen vaarallisuutta erityisesti ikääntyvälle väestölle. Myös pitkäaikaissairaat kärsivät helteestä enemmän kuin terveet, samoin kaupunkilaiset enemmän kuin maaseudun asukkaat ja vähätuloiset enemmän kuin rikkaat. Nuorimmassa tutkitussa ikäluokassa (20–44-vuotiaat) kuumuus aiheutti vain 608 kuolemaa, joista hieman vajaa puolet (46 prosenttia) johtui ilmastonmuutoksen aiheuttamasta lisäkuumuudesta.

Kaupungistuminen etenee Euroopassa yhä. Tällä hetkellä 70 prosenttia eurooppalaista asuu kaupungeissa ja yli 80 prosentin odotetaan asuvan kaupungeissa vuoteen 2050 mennessä. Kaupungit kuitenkin ovat erityisen alttiita helleaalloille, koska suuret määrät betoni- ja asfalttipintoja sitovat ja pidättävät lämpöä, jota myös liikenne ja energiankäyttö tuottavat. Siksi kaupungit ovat ympäröiviä maaseutuja lämpimämpiä, mikä tunnetaan kaupunkien lämpösaarekeilmiönä.  

Helleongelman ratkaisemiseksi tarvitaan sekä toimia ihmisten suojelemiseksi kuumuudelta että nopeaa siirtymistä pois fossiilisista polttoaineista, jotka aiheuttavat ilmastonmuutosta. Toisaalta sisätilojen viilentäminen lisää energiankulutusta entisestään. Ulkona viheralueiden ja vesialueiden laajentaminen vähentäisivät kaupunkien lämpösaarekevaikutusta ja tarjoaisivat ihmisille vilvoittelupaikkoja helleaaltojen aikana. Erityisen tärkeää tämä on alemmille sosioekonomisille ryhmille, jotka asuvat ahtaammin ja joilla epätodennäköisemmin on ilmastointi kodissaan.

Lähde

Barnes, C., et al. (2025). Summer heat deaths in 854 European cities more than tripled due to climate change. Grantham Institute report.

Lue myös nämä

Lisääntyykö vai väheneekö kuolleisuus Isossa-Britanniassa ilmastonmuutoksen myötä?

Kaupunkien lämpösaarekeilmiön ymmärtäminen on avain järkevään kaupunkisuunnitteluun

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä
Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä

Kokemuksia valokuituliittymän hankinnasta, jossa kaikki on mennyt alusta asti pieleen

Toimiva infrastruktuuri on maantieteellisesti tärkeä asia. Moderniin infrastruktuuriin kuuluvat valokuituverkot. Valitettavasti niiden toteutus ei kuitenkaan aina mene täysin putkeen. Me tilasimme valokuidun ruotsalaiselta Global Connectilta (GlobalConnect AB) heinäkuussa 2023. Vain puoli tuntia netissä tehdyn sopimuksen allekirjoituksen jälkeen postilaatikkomme viereen ilmestyi mainoskyltti, jossa kerrottiin meidän tilanneen Global Connectin valokuituliittymän. Tämä olikin sitten ainoa asia, joka Global Connectilla toimi nopeasti. Nyt seuraa pitkä tarina omia kokemuksia.

"Salamannopeaa valokuituliittymää" ei ainakaan asennettu nopeasti.

Sisään asennetun kuitumuuntimen sijaintipaikasta ei vastoin sopimusta otettu mitään toivomuksia

Mitään ei tapahtunut ennen maaliskuuta 2024, jolloin kotiimme tuli kaksi ruotsalaista kuitumuuntimen asentajaa todennäköisesti urakkapalkalla. He juoksivat talon läpi, ja noin kahden minuutin kuluttua saapumisesta pora painui seinään juuri siihen kohtaan, johon en kuitumuunninta halunnut. Mitään neuvotteluja laitteen sijainnista ei ollut mahdollista käydä, vaikka sopimusehdoissa lukee näin: "Kiinteistönomistaja voi esittää toivomuksia Asiakkaan tiloissa sijaitsevien laitteiden sijoittamisesta kiinteistön märkiä alueita tai tiloja lukuun ottamatta. GlobalConnect noudattaa Kiinteistönomistajan esittämiä toivomuksia, ellei sillä ole perusteltua syytä toimia toisin." Global Connectin nettisivukin kuvailee asian olevan sovittavissa: "Ennen valokuidun lopullista asennusta GlobalConnectin urakoitsija sopii asiakkaan kanssa suunnittelukäynnistä. Tällä käynnillä sovitaan tärkeistä yksityiskohdista: Mihin kohtaan kuitukaapeli kaivetaan tontin rajalta taloon? Mistä kohdasta kuitu tuodaan sisään taloon? Minne kuitumuunnin sijoitetaan talon sisällä (pistorasian lähelle)?" Itse olin suunnitellut paikan eri kohtaan pistorasian viereen, talon toiseen päätyyn melko lähelle tietä. Asennuksen jälkeen kysyin vielä asentajilta, että milloin kaikki on valmista. Sain vastauksen, että toukokuussa.

Kuitumuuntimessa on täytynyt pitää virrat päällä jo 10 kuukautta, eikä yhteys toimi vieläkään

Yleisillä alueilla valokuitukaapeleiden kaivaminen aloitettiin vasta keskikesällä 2024. Lokakuussa tuli sitten sähköpostia otsikolla "Valokuituverkon käyttöönotot ovat lähellä". Mukana oli määräys kytkeä kuitumuunnin pistorasiaan ja pitää virta jatkuvasti päällä: "Tavoitteenamme on aloittaa ensimmäiset valokuituyhteyksien käyttöönotot Kouvolassa marraskuun aikana ja kytkeä mahdollisimman monta kotitaloutta verkkoon loppuvuoden aikana. Suoritamme juuri nyt viimeisiä taustatöitä näiden aloittamista varten. Pyydämmekin sinua tässä vaiheessa varmistamaan, että kuituvastaanottimesi on kytketty verkkovirtaan, jotta yhteyden toimivuus voidaan varmistaa käyttöönoton yhteydessä."

Sähköposteihin vastataan hitaasti, mitäänsanomattomasti tai ei lainkaan

Tammikuussa 2025 otin ensimmäistä kertaa sähköpostitse yhteyttä asiakaspalveluun, kun yhteys ei vieläkään toiminut. Sähköposteihin vastattiin jopa kuukauden viiveellä tai ei lainkaan, ja asentamisen aikataulusta osattiin sanoa vain, että siihen menee vielä pieni hetki. Vaikutti siltä, ettei asiaa edes selvitelty. Pyynnöistä huolimatta en myöskään saanut vastaavan päällikön yhteystietoja, eikä soittopyyntöä otettu vastaan.

EU rahoittaa valokuituverkon rakentamista avokätisesti, mutta työn jälki on huonoa

Poliitikot ovat epäonnistuneet, kun jokainen valokuituyhtiö saa vuorotellen kaivaa asvalttiteiden poikki viikkojen ajaksi jopa kahdeksan senttimetriä syvät leikkaukset.

Elokuun alussa pihallamme kävi kotimaisen Valoo-yhtiön myyntiedustaja. Valittelin hänelle ongelmia, jolloin hän kertoi, että Valoo-yhtiö oli kaivanut Global Connectin kaapelin tai kaapeleita poikki. Syynä oli kuulemma se, että Global Connect on asentanut kaapelit kaupungin alueella vain 20 senttimetrin syvyyteen, kun kaupungin vaatimus on 70 senttimetriä. Tämä on siis kilpailijan kertomaa tietoa, enkä itse osaa sanoa mitään tiedon tarkkuudesta. Näkemäni Global Connectin kaapelikaivannot eivät kuitenkaan arvioni mukaan ole olleet 70 senttimetriä syviä. 

Ihmettelin Valoo-yhtiön edustajalle myös sitä, miksi kaikki valokuituyhtiöt tekevät omat kaivantonsa eivätkä laita valokuitukaapeleitaan samaan aikaan yhteiseen kaivantoon, jolloin selviäisi pienemmillä kustannuksilla. Myyntiedustajan mukaan tälle ei kuitenkaan ole tarvetta, koska EU tukee valokuituyhteyksien rakentamista niin hyvin. Niinpä meilläkin kolme eri yritystä on vuorotellen kaivanut tiet auki, eikä maisemointia ole tehty vuodenkaan kuluessa.

Tarkastajat eivät tulleet sovittuna aikana, ja kuituvastaanottimen yhdistäminen "kabinettiin" oli jäänyt tekemättä

Pyysin Global Connectin asiakaspalvelusta, että joku asioista tietävä soittaisi minulle vihdoinkin. Elokuun ensimmäisellä viikolla sainkin Ruotsista puhelun, jossa minulle kerrottiin, että edellinen aliurakoitsija on irtisanottu yli puoli vuotta sitten ja ettei heillä tällä hetkellä oikein ole tietoa, mitä alueellamme on tehty ja mitä ei. Sovimme, että he tulevat perjantaina 15.8. kello 15 katsomaan tilannetta. Sovimme myös, että olen itse silloin paikalla. Kun ajankohta sitten tuli, kiirehdin nopeasti työpaikalta kotiin ehtiäkseni ajoissa. 

Vielä kello 16.30 ketään ei ollut tullut paikalle, jolloin soitin itse ruotsalaiseen numeroon samalle henkilölle, jonka kanssa olimme ajankohdasta sopineet. Hän vastasi puhelimessa näin (en ole nauhoittanut puheluita, joten tämä ja muut sitaatit ovat muistinvaraisia sanamuotoja): "Kävimme kyllä aamupäivällä paikalla ja koputtelimme ovella, mutta et avannut ovea. Työmiehemme kuitenkin näkivät, että yhteys 'kabinettiin' puuttuu eli puhallus on jäänyt tekemättä. Miehet tulevat vielä illalla tekemään puhallusta. Jos puhallus onnistuu, valokuitu alkaa toimia heti sen jälkeen." 

Olin kyllä todella harmissani siitä, että sovittu ajankohta ei pitänyt ja että minulle ei ilmoitettu aikaisemmasta käynnistä mitenkään, jotta minun ei olisi tarvinnut kiirehtiä kotiin. Puhelussa mainittiin moneen kertaan "kabinetti", joka ilmeisestikin on kadun varressa oleva sähkökaappi. Puhaltaminen puolestaan on ihan virallinen termi ja tarkoittaa varsinaisen valokaapelin työntämistä tyhjään mikrokanavaputkistoon jopa satojen metrien tai kilometrin päästä. Taitaa olla yksi puhallus koko tämä valokuitusysteemi!

Asiakaspalvelunumerossa pyörii nauhoite aukioloajoista, mutta nauhoitteessa mainittuna aikana soitettaessa puhelu päättyy heti sen jälkeen automaatin viestiin "kiitos soitosta ja kuulemiin"

Kuitumuunnin talossamme vilkutti punaista toimimattomuuden merkiksi vielä viikonlopun jälkeenkin. Niinpä soitin Global Connectin asiakaspalveluun useita kertoja maanantai-iltapäivänä aikavälillä kello 13–16. Joka kerta asiakaspalvelussa vastasi vain oudosti suomea painottava nauhoite: "Asiakaspalvelu on avoinna arkisin kello 8.30–16. Kiitos soitosta." Nauhoitteen jälkeen puhelu katkesi. Tiistaiaamuna Global Connectin nettisivuille oli lisätty tällainen teksti: "Viikolla 34 puhelinpalvelu on avoinna päivittäin klo 8:30–12:00. Muuten puhelintuki palvelee klo 8:30–15:30." Soitin siis asiakaspalveluun tiistaina kello 9.30, jolloin puhelimeen vastasi jälleen nauhoite: "Asiakaspalvelu on avoinna arkisin kello 8.30–16. Kiitos soitosta." Jälleen puhelu katkesi heti nauhoitteen jälkeen. 

Jälleen uusia selityksiä yhteyden toimimattomuudelle ja uusia katteettomia lupauksia yhteyden toiminnan alkamisesta

Sain lopulta asiakaspalveluun yhteyden puhelimitse keskiviikkona kello 8.40 noin viiden minuutin jonottamisen jälkeen. Selitin asiani asiakaspalvelijalle, joka vastasi nyt näin: "Näen tiedoista, että teillä on enää hitsaukset tekemättä. Ihan pian valokuitu alkaa siis toimia." Tässä vaiheessa kyllästyin jatkuvasti vaihtuviin selityksiin ja jatkuviin lupauksiin valokuituyhteyden pikaisesta toiminnasta ja vaadin tarkempaa tietoa siitä, mitä tarkoittaa valokuidun toiminnan käynnistyminen lyhyen ajan kuluessa. Kysyin, että toimiihan yhteys kuukauden kuluessa, jolloin sain tällä kertaa tällaisen vastauksen: "Ei se kuukauden kuluessa ala toimia, mutta tämän vuoden aikana se alkaa toimia." Asiakaspalvelijalla siis oli tiedossa, että tässä kestää vielä useampi kuukausi, mutta silti hän puhui vain lyhyestä ajasta. 

Ensimmäistä kertaa hyvää palvelua Global Connectilta

Tuon vastauksen jälkeen kysyin kuluttajansuojan mukaisesta mahdollisuudesta peruuttaa koko sopimus ilman mitään kustannuksia, koska sopimukseemme oli kirjattu, että Global Connect on velvollinen asentamaan valokuidun käyttövalmiiksi 24 kuukauden kuluessa sopimuksen teosta. Sopimuksemme oli allekirjoitettu heinäkuussa 2023, joten valokuidun olisi pitänyt olla toiminnassa viimeistään heinäkuussa 2025. Asiakaspalvelija kuitenkin tarjosi vaihtoehdoksi edullisempaa sopimusta siten, että saamme parinsadan hintaisen avausmaksun ilmaiseksi ja Global Connectin oman nettiyhteyden tilalle vaihdetaan yhtä nopea mutta edullisempi ruotsalaisen Bahnhofin nettiyhteys kiinteällä hinnalla 24 kuukauden ajaksi. Nyt olin ensimmäistä kertaa tyytyväinen Global Connectin palveluun. Ensimmäistä kertaa minulle tarjottiin jotakin konkreettista hyvitystä viivästymisestä. Jäin innolla odottamaan uutta sopimusta sähköpostiin.

Mielikuvani hyvästä palvelusta osoittautui kuitenkin jälleen valheelliseksi

Asiakasta vaaditaan sopimuksessa hyväksymään ehdot, joita ei pääse lukemaan. Ojdå!

Innostus vaihtui pettymykseen, kun avasin sopimuksen allekirjoitettavaksi. Ehdoissa lukee, että Global Connect sitoutuu siihen, että yhteys toimii 24 kuukauden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta. Missään ei mainita puhelimessa luvattua asiaa siitä, että yhteys saadaan toimimaan tämän kalenterivuoden loppuun mennessä. Niinpä kysyin sähköpostitse asiakaspalvelusta, voisiko lupauksen jotenkin lisätä sopimukseen. Vastaus kertoo jälleen karun totuuden: "Tavoitteenamme on toimittaa kuituyhteys sinulle vielä tämän vuoden aikana. Valitettavasti en voi kuitenkaan luvata 100 % varmuudella, että näin tapahtuu." Jälleen asiakaspalvelija oli pettänyt ja suullisesti luvannut sellaista, mitä ei uskalleta sanoa kirjallisena. Kuitenkin Suomen lakien mukaan suullisen sopimuksen pitäisi olla yhtä pätevä ja sitova kuin kirjallisen sopimuksen.

Kaiken lisäksi sopimuksen allekirjoittamisella asiakas hyväksyy osoitteessa https://bahnhof.fi/support/ehdot mainitut Bahnhofin ehdot. Ainakaan tällä viikolla tuo nettiosoite ei ole toiminut, vaan sieltä tulee aina ruotsinkielinen virheilmoitus "Ojdå! 404 – sidan kunde inte hittas". Kuinkahan moni ihminen on hyväksynyt sopimuksen edes lukematta noita ehtoja? Meidän osaltamme uusi sopimus on vielä allekirjoittamatta. Olisi varmaankin pitänyt alun perin tehdä sopimus suomalaisen Valoo-yhtiön kanssa.

Päivitys 15.9.2025:


Otin muutaman valokuvan, kun Global Connect (tai Global Connectin aliurakoitsija) asentaa valokuitukaapeleita kaupungin alueella edelleen 20 senttimetrin syvyyteen tai paikoitellen jopa lähemmäksi pintaa, vaikka kaupungin vaatimuksena on vähintään 70 senttimetrin asennussyvyys. 

Soitin tästä myös Global Connectin asiakaspalveluun, johon pääsin läpi reilun 20 minuutin jonotuksen jälkeen. Asiakaspalvelusta vastattiin, ettei asennussyvyys kuulu millään tavalla minulle. Mielestäni se kyllä kuuluu, koska tuon kaapelin kautta valokuituyhteys on tulossa meille. Aivan pintaan asennettu kaapeli on alttiina pienellekin kaivamiselle ja siten mahdollisille katkoksille. Valokuituyhteys kuitenkin myytiin meille varmana nettiyhteytenä, jossa ei ole katkoksia. Tarvitsen työasioissa luotettavaa nettiyhteyttä, mutta Global Connectin kuituyhteyden toimintavarmuus epäilyttää nyt kyllä kovasti.

Global Connectista myös kerrottiin, ettei alueellamme ole ketään Global Connectin vastuullista päällikköä, joka huolehtisi töiden laadusta. Ulkomaalainen aliurakoitsija näyttää toimivan täysin ilman valvontaa.

Myöskään valtakunnallisella tasolla Global Connectilla ei kuulemma ole ketään johtajaa, joka haluaisi keskustella asioista asiakkaiden kanssa. Asiakaspalvelua lukuun ottamatta kenellekään muulle ei voi soittaa tai jättää soittopyyntöä.

Uutta kuitukaapelia kuulemma vedetään, jotta meille saataisiin toimiva valokuituyhteys. Tämä uuden kaapelin vetäminen paljastaa jälleen valheelliseksi asiakaspalvelusta annetun aiemman tiedon, jonka mukaan "enää vain hitsaukset puuttuvat".

Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä
Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä

Lapin mittaushistorian pisin ja yksi koko Suomen mittaushistorian pisimmistä helleputkista päättyi


Heinä-elokuussa koettiin Lapin mittaushistorian pisin ja yksi koko Suomen mittaushistorian pisimmistä helleputkista

Ilmatieteen laitoksen mukaan heinäkuu 2025 oli koko Suomessa monin paikoin harvinaisen lämmin, keskiosassa paikoin poikkeuksellisen lämmin. Keskilämpötilan poikkeama tavanomaisesta oli laajoilla alueilla 2–3 astetta. 

Kaikkiaan heinäkuussa oli 23 hellepäivää, kun hellepäivällä tarkoitetaan päivää, jolloin ylin lämpötila nousee jossakin päin Suomea yli 25,0 asteeseen. Tämä on seitsemän päivää yli heinäkuun pitkäaikaisen keskiarvon. Helleputki alkoi 11. heinäkuuta ja jatkui kuukauden loppuun asti. Esimerkiksi Ylitornion Meltosjärven ja Sodankylän Tähtelän havaintoasemilla oli hellettä koko tämän putken ajan. Yli 25 asteen lämpötilat jatkuivat myös elokuun puolelle, ja näillä kummallakin mittausasemalla yhtenäinen (vuorokauden maksimilämpötilojen) helleputki kesti Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kaikkiaan 26 peräkkäistä päivää. Tämä on Lapin pisin helleputki vuodesta 1961 alkavissa vertailukelpoisissa tilastoissa (Tähtelästä on jonkinlaista mittausdataa vuodesta 1908 alkaen). Koko Suomen ennätys on 31 päivää Kouvolan Anjalasta vuodelta 2021.

Usein helteen raja-arvona pidetään 25 astetta. Helleaalto voidaan määritellä myös niin, että se on vähintään kolmen peräkkäisen päivän jakso, jolloin lämpötila ylittää aluekohtaisen äärimmäisen lämpötilan raja-arvon. Äärimmäinen lämpötila puolestaan tarkoittaa päivän lämpötilaa, joka ylittää tilastollisen kynnysarvon (90. persentiili eli arvo, jonka alapuolelle jää jakaumassa 90 prosenttia tapauksista) pitkän aikavälin (1981–2010) havaintojen perusteella. Näinkin laskettuna Sodankylän helleaalto kesti 26 vuorokautta. Tämä on Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantasen mukaan Lapin ja tällä menetelmällä laskettuna ehkä myös koko Suomen mittaushistorian pisin helleaalto.

Ennätyksellisen pitkä yli 30 asteen päivien putki

Lisäksi 12. heinäkuuta 2025 alkaen heinäkuun jokaisena päivänä ylin lämpötila oli jossakin päin Suomea yli 30,0 astetta. Yli 30 asteen päiviä kertyi siten heinäkuussa yhteensä 20, mutta yli 30 asteen helteet jatkuivat myös elokuussa. Kaikkiaan peräkkäisten yli 30 asteen päivien putki kesti Suomessa 22 päivää. Kyseessä on pisin peräkkäisten 30 asteen päivien putki Suomessa vuodesta 1961 alkavissa vertailukelpoisissa tilastoissa. Edellinen ennätys oli 13 päivää vuodelta 1972, joten uusi ennätys syntyi suurella erolla aiempaan.

Myös vedet olivat heinäkuussa lähes ennätyslämpimiä

Suomenlahdella etäällä mantereesta kelluva Ilmatieteen laitoksen poiju mittasi 25. heinäkuuta 20-vuotisen mittaushistorian toiseksi lämpimimmän meriveden lukeman 25,8 celsiusastetta (ennätys 26,6 astetta vuodelta 2021). Saimaalla Lappeenrannan Lauritsalassa järviveden lämpötila kohosi 26,2 asteeseen (ennätys 26,3 astetta vuodelta 2021). Kalastuslupien myynti jouduttiin keskeyttämään useilla jokialueilla, koska veden lämpötila nousi lohikalojen kannalta kriittiseksi.

Lämpöennätyksiä myös muualla maailmalla 

Lämmintä on riittänyt Suomen ulkopuolellakin, mistä seuraavassa muutamia esimerkkejä. Heinäkuussa Turkissa tehtiin koko mittaushistorian lämpöennätys 50,5 astetta ja Japanissa elokuun alussa 41,8 astetta. Hongkongissa puolestaan satoi 17 tunnissa ennätykselliset 358,8 millimetriä, mikä vastaa Suomen yli puolen vuoden keskimääräistä sademäärää. Yhdysvalloissa Evergladesin kansallispuistossa Floridassa veden lämpötila nousi 35 asteeseen.

Lue myös nämä

Länsi-Euroopassa ja läntisellä Välimerellä ilman sekä veden lämpötilat olivat kesäkuussa ennätyksellisen korkeita

Vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä
Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä

Uusi ennätysputki yli 30 asteen päivissä


Tänään oli tämän kesän 14. peräkkäinen päivä, jolloin ainakin jossakin päin Suomea lämpötila ylitti virallisella mittausasemalla 30,0 astetta. Kyseessä on pisin peräkkäisten 30 asteen päivien putki Suomessa vuodesta 1961 alkavissa vertailukelpoisissa tilastoissa.

Lähde

Ilmatieteen laitos

Lue myös nämä

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Länsi-Euroopassa ja läntisellä Välimerellä ilman sekä veden lämpötilat olivat kesäkuussa ennätyksellisen korkeita

Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä
Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä

Länsi-Euroopassa ja läntisellä Välimerellä ilman sekä veden lämpötilat olivat kesäkuussa ennätyksellisen korkeita

Vasemmalla on esitetty Euroopan eri alueiden lämpötilat 17.6.–2.7.2025 verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon vuosina 1991–2020 samojen 16 vuorokauden aikana. Sininen tarkoittaa keskimääräistä kylmempää ja punainen keskimääräistä lämpimämpää. Ennätyksissä (tummin sininen ja tummin punainen) vertailukohtana ovat samat vuorokaudet vuosilta 1979–2024. Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty Keski-Euroopan (pisteviivoin rajattu alue kartalla) kesäkuiden 1979–2025 lämpötilat maa-alueilla verrattuna pitkän aikavälin (vuodet 1991–2020) keskiarvoihin. Kuvan saa suurennettua klikkaamalla. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. 

Copernicuksen hetki sitten julkaisemien tietojen mukaan kesäkuu 2025 oli globaalisti mittaushistorian kolmanneksi lämpimin kesäkuu. Kuukauden keskilämpötila oli 1,3 astetta esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) kesäkuita korkeampi. Viimeisin 12 kuukautta (heinäkuu 2024 – kesäkuu 2025) oli 1,55 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi.

Euroopassa kesäkuu oli mittaushistorian viidenneksi lämpimin. Vaikka Pohjois-Euroopassa oli keskimääräistä viileämpää, Länsi-Euroopassa kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin, peräti 2,81 astetta lämpimämpi kuin vuosien 1991–2020 kesäkuiden keskiarvo. Osissa Portugalia Tuntuu kuin -lämpötila nousi korkeimmillaan jopa 48 asteeseen. Länsi- ja Etelä-Euroopassa oli myös pitkäaikaisia keskiarvoja kuivempaa.


Vasemmalla on esitetty meriveden lämpötilan poikkeama keskimääräisestä (vuosien 1991–2020 vastaavan ajankohdan keskiarvo) 30. kesäkuuta 2025, jolloin meren lämpöaalto oli läntisellä Välimerellä huipussaan. Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty läntisen Välimeren (pisteviivoitettu alue kartalla) vuorokausikohtaiset meriveden lämpötilojen poikkeamat vuodesta 1979 kesäkuun 2025 loppuun verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon. Vuosi 2025 on merkitty tummanpunaisella käyrällä, vuosi 2023 oranssilla käyrällä ja kaikki muut vuodet harmailla käyrillä. Kuvan saa suurennettua klikkaamalla. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.


Läntisellä Välimerellä mitattiin 30. kesäkuuta koko mittaushistorian korkein kesäkuun yksittäisen vuorokauden keskimääräinen meriveden lämpötila, kun koko läntisen Välimeren keskiarvo nousi 27 asteeseen. Poikkeama pitkän aikavälin vuorokausikohtaisesta keskiarvosta on peräti 3,7 astetta, mikä on koko mittaushistorian kaikkien kuukausien kaikkien vuorokausien suurin poikkeama. Aiempi poikkeamaennätys ennen tämän vuoden kesäkuuta oli 3,2 astetta (20.7.2023). Kesäkuussa 2025 aiempi ennätys ylittyi kuuteen kertaan.

Lähde

Copernicus: Third-warmest June globally – Heatwaves in Europe amid temperature extremes across both hemispheres

Lue myös tämä

Vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi

Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä
Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä

Vuonna 2025 maapallon ylikulutuspäivä on ennätyksellisen aikaisin, jo 24. heinäkuuta

Tänä vuonna maapallon luonnonvarojen laskennallinen ylikulutuspäivä on aikaisemmin kuin koskaan ennen, jo torstaina 24. heinäkuuta. Ihmiskunta on siis seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,8 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt.

Vuosien 1971–2025 korjatut globaalit ylikulutuspäivät vuoden 2025 laskennassa käytettyjen menetelmien mukaisesti. Kun vielä 1960–1970-lukujen vaihteessa ihmiskunta käytti vuosittain uusiutuvia luonnonvaroja vain maapallon vuosituotannon verran, nyt luonnonvarojen kestävään käyttöön tarvittaisiin 1,8 maapalloa. Kaaviossa punaisella merkityt kuukaudet tarkoittavat niitä kuukausia, jolloin maapallon kyseisen vuoden uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto on jo käytetty loppuun. Vain sinisellä merkittyjen kuukausien aikana ihmiskunta tulee toimeen kyseisen vuoden uusiutuvien luonnonvarojen tuotannolla. Credit: Earth Overshoot Day.

Torstaina 24. heinäkuuta on maailman ylikulutuspäivä 2025. Ihmiskunta on siis 1.1.2025–24.7.2025 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. 

Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan. Ylikulutuksen seurauksia ovat metsäkato, eroosio, luontokato ja hiilidioksidin kertyminen ilmakehään. Kun ylikulutus alkoi vuonna 1970, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli 47 miljoonasosaa (ppm) esiteollisen ajan yläpuolella, kun nyt se on 100 ppm suurempi kuin vuonna 1970 eli 147 ppm esiteollisen ajan yläpuolella.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. YK:n tilastot kuitenkin saadaan kerättyä tilastoitavasta asiasta riippuen vasta noin 1–3 vuoden viiveellä. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa on käytetty lisäksi eräänlaista pikaestimaattia, lyhyen aikavälin kehitystä kuvaavaa nowcasting-mallia, jossa YK:n virallisia tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla. Uusimmat tilastotiedot ovat todellista kerättyä dataa, eivät mitään ennusteita, mutta ne voivat olla esimerkiksi epävirallisempia tai epäsuoremmin asiaa kuvaavia tai niissä voi olla enemmän aukkoja kuin myöhemmin saatavissa YK:n tilastoissa. Eniten epävarmuuksia liittyy kuluvaan vuoteen 2025.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Kaaviossa on esitetty asukasta kohden laskettuina (gha/hlö) globaali biokapasiteetti (vihreä käyrä) ja ekologinen jalanjälki (punainen käyrä) sekä siihen sisältyvä hiilijalanjälki (harmaa käyrä). Credit: David Lin, Ph.D, Mathis Wackernagel, Ph.D.

Viime vuodesta maapallon ylikulutuspäivä on aikaistunut kahdeksalla vuorokaudella, mutta tästä seitsemän vuorokautta johtuu laskentamenetelmien muutoksesta, kun tiedot ovat tarkentuneet. Suurin vaikutus on sillä, että nykyisten tietojen mukaan merien hiilensidontakyky on aiemmin yliarvioitu. Lisäksi asukasta kohden laskettu ekologinen jalanjälki on nyt hieman aiempaa suurempi ja biokapasiteetti hieman aiempaa pienempi.

Esimerkkejä eri valtioiden vuoden 2025 ylikulutuspäivistä. Päivämäärät kertovat, milloin maapallon kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä olisi tämän vuoden osalta kulutettu loppuun, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kyseisen valtion elintasolla. Credit: Global Footprint Network 2025.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. 

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org. 

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia


"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet ja lisätietoja




Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä
Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä

Mielenkiintoisia faktoja ylioppilaslakin historiasta


Ylioppilastutkinto suoritettiin aluksi Helsingissä Suomen keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa (vuodesta 1919 alkaen Helsingin yliopisto), mutta vuodesta 1874 lähtien tutkinnon kirjallinen osa siirrettiin suoritettavaksi sellaisiin oppilaitoksiin, joilla oli oikeus antaa yliopisto-opintoihin tähtäävää opetusta. Vuonna 1920 myös tutkinnon suullinen osa siirtyi suoritettavaksi oppikouluissa ja kymnaaseissa eli lukioissa.

Ylioppilaslakkia käytettiin Suomessa tiettävästi ensimmäistä kertaa vuonna 1864, kun yksittäinen ylioppilas teetti pikeelakin Turussa. Varsinaisena ylioppilaslakin syntyhetkenä pidetään kuitenkin vuotta 1865, jolloin neljä ylioppilasta tilasi Helsingissä nykyisen malliset samettilakit neiti Maria Grapen ompeluliikkeestä. Sopiva sametti piti tilata Ruotsista, koska Suomesta sellaista ei löytynyt.

Ensimmäinen suomalainen tietosanakirja (1909-1922) kertoo ylioppilaslakista näin:

"Ylioppilaslakki (suomalainen), pohja 
valkeasta sametista, alareuna mustasta sametista 
ja varustettu kultaisella lyyryllä, ei ole mikään 
virallisesti vahvistettu akateemisen kansalaisen 
merkki, vaan yksityisen aloitteesta 1860-luvulla 
syntynyt vapaa muodostelma muualta, lähinnä
Skandinaaviasta, saaduista lakkiaiheista. 
Aikaisemmin oli maassamme ylioppilaita varten kyllä 
vahvistettu pakollinen virkapuku, joka 
kuitenkin oli ylioppilaille erittäin vastenmielinen ja 
synnytti usein selkkauksia viranomaisten ja 
ylioppilasnuorison välillä. Y:n luoja on neiti 
Maria Grape (k. 1912), joka oli syntynyt 
Ruotsin Länsipohjassa, Ala-Kainuun pitäjässä, jossa 
hänen isänsä — vanhaa sikäläistä pappissukua — 
oli pappina. Orvoksi jouduttuaan hän jo 
kasvavana tyttönä joutui Suomeen ja sai 
kasvatuksensa Oulussa. Helsinkiin siirtyi hän 1860-luvulla, 
harjoittaen 1880-luvun loppupuolelle asti hyvin 
tunnettua miesompelijaliikettä. Hän se lähetti 
maailmaan ensimäisen suomalaisen 
ylioppilaslakin, joka soreudellaan on herättänyt koti- ja 
ulkomaalaisten yhteistä ihailua."

Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa ylioppilaiden valkolakit oli otettu käyttöön jo aiemmin. Suomessa lakin osti vuonna 1867 sata ylioppilasta ja seuraavana vuonna jo 200. Vuoteen 1890 mennessä neiti Grape sai valmistaa noin 11 000 ylioppilaslakkia. 

Lakin samettisen reunuksen koristeena on ennustamisen, lääkintätaidon, runouden ja musiikin jumala Apollonin (Apollon) lyyra eli kitharan (ei siis kitaran) kaltainen kielisoitin, Helsingin yliopiston tunnus, koska aluksi ylioppilaskoe oli samalla pääsykoe Helsingin yliopistoon. Kielikiistan aikaan 1800-luvun lopulla lyyran koko kertoi ylioppilaan kielipoliittisesta näkemyksestä. Ruotsinkieliset ylioppilaat käyttivät isompaa lyyraa ja suomenkieliset pienempää. Suomenkielistenkin lyyria oli neljää eri kokoa sen mukaan, oliko kantaja "raivosuomalainen, kiihkosuomalainen, aitosuomalainen vai puolueeton". Nykyisin suomenkielisten lakissa käytetään 14 tai 16 millimetrin lyyraa ja ruotsinsuomalaisten lakissa 22 millimetrin lyyraa. Myös lakki on ruotsinkielisillä hieman leveämpi kuin suomenkielisillä.

Aluksi ylioppilaslakki ja yliopistossa opiskelu olivat miesten yksinoikeuksia. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen ylioppilas, tsaarin myöntämällä erikoisluvalla ylioppilastutkinnon suorittanut Maria Tschetschulin sai vuonna 1870 käyttää pelkkää lyyraa hiusrusetissa, ei ylioppilaslakkia. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin naisille suunniteltiin oma, lipaton ylioppilaslakki, jossa oli kymmenen senttiä korkea musta samettireunus ja leipurinhattumainen lakkiosa. Sitä käytettiin vuosisadan 1800-1900 vaihteeseen asti, jolloin naiset vihdoin saivat luvan käyttää samanlaista ylioppilaslakkia kuin miehet. Vuoden 1874 uudistuksissa naisten osallistuminen ylioppilaskirjoituksiin oli sallittu ilman erillislupaa, mutta yliopistossa opiskelua varten naiset tarvitsivat poikkeusluvan, ns. vapautuksen sukupuolestaan, vuoteen 1901 asti.

Vuodesta 1919 alkaen ylioppilaslakit on saatu päähän jo lukion lopussa, kun aiemmin ne hankittiin yliopistossa. Vielä 1950-luvulla ylioppilailla oli usein tapana käyttää ylioppilaslakkia koko yliopistojen kesäloman ajan vapusta syyskuun loppuun.
Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä
Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä

Vuoden hauskimmat pääsiäisfaktat


1. Miten päin kananmuna tulee ulos kanasta, terävä vai tylppä pää edellä?

Yleensä lintujen munat tulevat ulos lintuemosta terävä pää edellä. Joillakin lajeilla muna kuitenkin kääntyy munanjohtimessa noin tuntia ennen munintaa. Esimerkiksi kanalla tapahtuu juuri näin, joten kananmuna tulee kanasta ulos tylppä puoli edellä.


2. Miten kananmunan saa pysymään pystyssä pöydällä?

Ripottele pöydälle muutama kide taloussokeria. Sen jälkeen kananmuna on helppo saada pysymään pystyssä pöydällä (ks. oheinen video, klikkaa käynnistysnuolta tarvittaessa kahteen kertaan).



3. Voiko kananmunan kuorien avulla estää ilmastonmuutosta?

Kyllä voi, ainakin teoreettisesti! Kananmunan kuoren sisäpuolella oleva kalvo voi imeä lähes seitsemän kertaa oman painonsa verran hiilidioksidia ilmasta. Käytettyjen kananmunien kuorien jättäminen ilmalle alttiiksi voisi olla jokanaisen ja -miehen keino vähentää hitusen verran ilman hiilidioksidipitoisuutta. Lue lisää tästä linkistä.


Mukavaa ja keväistä pääsiäistä!


Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä
Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä

Lähteet