Uusimmat julkaisut Jarin blogista
Kansainvälisten tutkimuslaitosten ennusteet: Kesän 2024 sää Suomessa
Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että touko-heinäkuussa Etelä-Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää, Pohjanlahden rannikolla viileää ja muualla Suomessa täysin tavanomaisia lämpötiloja. Kesä-elokuussa ja heinä-syyskuussa tilanne säilyy lähes samana, joskin tavanomaisten lämpötilojen vyöhyke kutistuu lähinnä Pohjanmaan maakuntiin. Varsinaiset kesäkuukaudet (kesä-elokuu) ovat siis isossa osassa Suomea vähän keskimääräistä lämpimämpiä, mutta poikkeamat pitkän aikavälin keskiarvoista eivät ole suuria.
ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.
Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa touko-heinäkuun jakso on lähellä tavanomaisia lämpötiloja. Itä-Suomessa sekä Lapissa voi olla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Pohjanlahden rannikolla 0-0,5 astetta keskimääräistä viileämpää. Kesä-elokuussa Lapin lämpötilat näyttäisivät korkeintaan asteen verran keskimääräistä korkeammilta, mutta Etelä-Suomessa ollaan täysin tavanomaisissa lukemissa. Pohjanlahden rannikolla voi edelleen olla hieman keskimääräistä viileämpää. Heinä-syyskuussa on aivan länsirannikkoa lukuun ottamatta 0-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, selvimmin Lapissa.
IRI: Varsinkin loppukesä keskimääräistä lämpimämpi
IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) toissapäivänä julkaistun vuodenaikaisennusteen mukaan sekä touko-heinäkuun että kesä-elokuun jakso ovat Suomessa ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpiä, joskaan todennäköisyys (varmuus) tälle ei ole kovin suuri. Sen sijaan heinä-syyskuussa ja elo-lokakuussa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa koko Suomessa. Erityisesti Itä-Lapissa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys on varsinkin heinä-syyskuussa suuri.
Sademäärissä on suuri alueellinen vaihtelu. Keskimääräistä kuivempaa voi olla touko-heinäkuussa etelärannikolla ja kesä-elokuussa länsirannikolla. Tavanomaiseen verrattuna sateisimmalta näyttää heinä-syyskuun jakso, varsinkin Järvi-Suomessa ja Lapissa.
Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien yhdistelmä arvioi, että kaikki kolmen kuukauden jaksot toukokuun alun ja syyskuun lopun välillä ovat Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä.
Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) ennusteessa koko Suomen kesä näyttää keskimääräistä lämpimämmältä melko suurella todennäköisyydellä. Varsinkin Lapissa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, kun muualla poikkeama voi jäädä 0,5-1 asteeseen.
Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) kaikki kolmen kuukauden jaksot ja toukokuuta lukuun ottamatta myös kaikki yksittäiset kuukaudet ovat koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, joskin Perämeren ympäristössä voi olla viileämpää. Toukokuussa Lapissa ja Itä-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Pohjanlahden rannikolla vähän keskimääräistä viileämpää ja muualla täysin tavanomaisia lämpötiloja.
Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa näyttää monien muiden tutkimuslaitosten ennusteita varmemmalta, että kaikki ennustetut kolmen kuukauden jaksot toukokuun alun ja syyskuun lopun välillä ovat Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä, varsinkin alkukesä. Touko-heinäkuussa koko Suomessa Pohjanlahden rannikkoa lukuun ottamatta on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Näin suuria poikkeamia saavutetaan kesä-elokuussa vain Lapissa sekä Itä-Suomessa. Heinä-syyskuussa lähes koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Aivan pohjoisimmassa Lapissa poikkeama voi edelleen olla 1-2 astetta.
Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lämpötilat ovat Suomessa kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla noin 0,5-1 astetta keskimääräistä korkeampia, paitsi touko-heinäkuussa ja kesä-elokuussa ainakin pohjoisimmassa Lapissa saatetaan jäädä tavanomaisiin lämpötiloihin.
Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi ja juhannuspäiväksi lähes pilvetöntä +23 asteen säätä. Metcheckin ennuste näyttää puolipilvistä, poutaa ja korkeimmillaan 15-16 asteen lämpötiloja. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.
Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".
Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.
Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso, joillakin tutkimuslaitoksilla myös kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.
Päättynyttä talvea lukuun ottamatta vuodenaikaisennusteet ovat viime vuosina olleet melko hyvin suuntaa antavia, vaikka niitä ei voikaan Suomen alueella pitää kovin luotettavina
Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.
Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.
Kun vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.
Lue myös nämä
Sääilmiöiden ABC-kirja
Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?
Maaliskuu oli kymmenes peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi ja viimeisin 12 kuukautta mittaushistorian lämpimin 12 kuukauden jakso
Copernicus Climate Change Service kertoi tiedotteessaan hetki sitten, että maaliskuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin maaliskuu, 1,68 celsiusastetta lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) maaliskuiden keskiarvo. Kesäkuun 2023 alusta alkaen kaikki kymmenen peräkkäistä kuukautta ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia.
Lisäksi viimeisin 12 kuukauden jakso (huhtikuun 2023 alusta maaliskuun 2024 loppuun) oli koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso, 1,58 astetta yli esiteollisen ajan ja 0,70 astetta yli vertailukauden 1991-2020 keskiarvon. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa viimeisin 12 kuukautta oli kuitenkin viileämpi kuin ajanjakso 1991-2020 keskimäärin, mutta ajanjaksoon 1981-2010 verrattuna Suomessakin oli keskimääräistä lämpimämpää.
Lähde
Milloin ja miksi kesäaikaan siirrytään vuonna 2024?
Credit: RichardsDrawings, Pixabay |
Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").
Netistä saatava tarkka kellonaika ei ole tarkka enää kotikoneen näytöllä
Mistä saa sekunnilleen oikean ajan? Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa alle 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:
VTT MIKES, Suomen kansallinen metrologialaitos
Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)
Suomen aika
Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.
Kesäajan merkitys on Etelä-Euroopassa suurempi kuin Suomessa
Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Kyselyiden mukaan esimerkiksi Kreikassa yli puolet kansalaisista kannattaa kesäajan käyttämistä. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy selkeimmin alkukevään ja loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä.
Kelloja siirretään normaaliajan ja kesäajan välillä. Periaatteessa talviaikaa ei ole olemassakaan, vaikka kansanomaisesti normaaliajasta käytetäänkin nimitystä talviaika. Ennen kesäaikakäytäntöä noudatettiin ympäri vuoden samaa aikaa eli normaaliaikaa. Siksi kyseessä ei ole mikään erillinen talviaika. Käytännössä termi talviaika alkaa kuitenkin olla niin vakiintunut, että sitä käytetään jopa liikenne- ja viestintäministeriön tiedotteissa.
Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.
Ensimmäisen ehdotuksen kesäajasta teki uusiseelantilainen amatöörihyönteistutkija, jotta perhosten tutkiminen olisi mahdollista iltaisin työpäivän jälkeen
Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen postimestari ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Hän pääsi kotiin työpaikaltaan Wellingtonin postista vasta hämärän laskeuduttua, jolloin päiväperhoset eivät enää lentäneet. Siksi hän keksi idean, että ilta voisi alkaa kesällä tuntia myöhemmin. Tämä on ensimmäinen tunnettu ehdotus, jossa eri vuodenajoille kaavailtiin eri kellonaikoja. Ajatus ei kuitenkaan saanut kannatusta.
Aluksi ehdotettiin kellojen siirtämistä 20 minuuttia kerrallaan kuukauden kaikkina sunnuntaina
Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight", jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä. Vaikka esimerkiksi Winston Churchill ja Sherlock Holmesin kirjoittaja Arthur Conan Doyle kannattivat ajatusta, se ei saanut laajempaa hyväksyntää.
Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa
Suomessa kesäaikaa vastustettiin 1940-luvulla aamukasteen ja iltaisin lisääntyvän huliganismin pelossa
Ensimmäistä kertaa Suomessa oli kokeiltu kesäaikaa sota-aikaan maaliskuusta 1942 alkaen. Maanviljelijät kuitenkin vastustivat käytäntöä voimakkaasti. Töiden aloittaminen tuntia aiemmin oli hankalaa, koska pellot olivat vielä aamukasteessa. Lehmiäkään ei ollut helppo totuttaa uusiin lypsyaikoihin. Niinpä kesäaika jäi Suomessa vain yhden kesän mittaiseksi kokeiluksi.
Uppsalan yliopiston silloisen professori Erik Ask-Upmarkin mukaan kesäaika saisi rokkia kuuntelevat ja moottoripyörillä ajelevat nuoret rellestämään tuntia entistä kauemmin: "Raggarit metelöisivät tunnin kauemmin valoisina kesäiltoina, mikä olisi viheliäisyyden huippu. - - josta olisi seurauksena veneeristen tautien [sukupuolitautien] leviäminen nuorison keskuudessa ja vakavia ja terveydellisiä haittoja kaikkien rauhallisten kansalaisten kohdalla, joita lättähattujen siivoton toiminta häiritsee."
Myös Etelämantereen joissakin osissa käytetään kesäaikaa
Myös Etelämantereen joillakin tutkimusasemilla käytetään kesäaikaa, jotta kellonaika pysyy samana Chilessä tai Uudessa-Seelannissa sijaitsevien tavarantoimittajien kanssa.
Vuonna 1988 Kanadassa siirrettiin kokeilumielessä kelloja kahdella tunnilla kesäaikaan siirryttäessä. Tarkoituksena oli saada vuorokauden valoisa aika mahdollisimman tehokkaasti käyttöön.
Kesäaika voi lisätä harrastusmahdollisuuksia ja kohentaa taloutta
Ulkona näkee kesäajan ansiosta hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Toisaalta televisioyhtiöt kärsivät, jos ihmiset ovatkin parhaaseen katseluaikaan ulkoilemassa.
Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi lisätä turismia, kauppojen sekä ravintoloiden asiakasmääriä ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä.
Kesäaika saattaa tietyissä olosuhteissa vähentää rikollisuutta ja siten tuoda taloudellista hyötyä
Valoisammat illat voivat vähentää rikollisuutta. Pari vuotta sitten julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Jennifer L. Doleac ja Nicholas J. Sanders esittävät empiirisiä arvioita siitä, kuinka kesäaikaan siirtymisen myötä illalla lisääntyvä valoisuus vähentää väkivaltarikoksia. He havaitsivat esimerkiksi ryöstöjen määrän vähentyvän kesäajan alkaessa keväällä. Erityisen merkittävä pudotus tapahtui työpäivien päättymistä seuraavan tunnin aikana.
Tulokset osoittavat, että ryöstöjen, lievän väkivaltarikollisuuden ja muun katurikollisuuden määrä laskee noin 7 % kesäajan alkamista seuraavien viikkojen aikana. Näistä ryöstöjen määrä väheni 19 %, mitä selittää erityisesti 27 %:n lasku työpäivien päättymistä seuraavan auringonlaskutunnin aikana.
Kun päivänvaloa on enemmän kello 17-18 ihmisten kulkiessa kotiin, rikoksentekijät todennäköisesti välttelevät rikoksia, koska on olemassa suurempi mahdollisuus, että heidät tunnistetaan. Valoisassa tunnistaminen on helpompaa ja ulkona saattaa liikkua enemmän ihmisiä, mikä merkitsisi enemmän todistajia. Toisaalta kääntöpuolena on se, että myös mahdollisia uhreja on enemmän.
Doleac ja Sanders arvioivat myös kesäaikaan siirtymisen kustannuksia verrattuna rikosten vähentymisen aiheuttamaan taloudelliseen hyötyyn. Suurin osa syntyvistä lisäkustannuksista johtuu nimenomaan kellojen siirtämisestä eikä myöhäisemmästä auringonlaskusta sinänsä. Rahalliset kustannukset näyttävät todennäköisesti olevan hyvin pieniä verrattuna rikosten määrän vähenemisen tuomaan hyvin huomattavaan hyötyyn. Vaihtelu voi kuitenkin olla suurta eri kuukausina ja eri maantieteellisillä alueilla. Esimerkiksi Suomessa kesällä on lähes ympäri vuorokauden valoisaa, joten Doleacin ja Sandersin tutkimuksessa havaitut hyödyt tuskin paljonkaan näkyvät meillä.
Yhdysvaltain liikenneministeriön vuonna 1975 tekemän tutkimuksen mukaan kesäaika tuo energiansäästöä noin prosentin verran. Todellisuudessa kuitenkin aikaisempi herääminen aamulla voi jopa lisätä energiankäyttöä, koska viileinä aamuina käytetään valveilla oltaessa enemmän lämmitystä.
Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran.
Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida.
Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin vain 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä tulee yhteensä 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.
Myös kesäajan vaikutukset liikenteeseen ovat ristiriitaisia
Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia. Ongelmia siirtymisyönä tulee myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan.
Onko kesäaika aamuvirkkujen johtajien ja poliitikkojen muille tekemää kiusaa?
Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Jopa pommit voivat räjähtää väärään aikaan.
Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä.
Muutama vuosi sitten julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa ”Daylight saving impacts timing of heart attacks” todetaan sydänkohtausten lisääntyneen 25 % kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina verrattuna normaalimaanantaihin. Kun Michiganin sairaaloissa hoidetaan maanantaisin keskimäärin 32 sydänkohtausta, kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina niitä oli keskimäärin 8 enemmän. Yleensäkin maanantaisin sydänkohtauksia on viikonpäivistä eniten, mikä voi johtua sekä viikonlopun epäsäännöllisemmästä vuorokausirytmistä että myös työviikon aloitusstressistä. Kesäaikaan siirryttäessä mukaan tulee vielä tuntia normaalia aikaisempi herätys. Kaiken kaikkiaan kesäaikaan siirtymistä seuraavalla viikolla ei kuitenkaan tapahtunut lukumääräisesti normaalia enempää sydänkohtauksia, vaan sydänkohtaukset keskittyivät nimenomaan maanantaihin.
Tämä viittaisi siihen, että sydänkohtaukselle alttiit henkilöt (jotka todennäköisesti olisivat muutenkin pian saaneet sydänkohtaukset) saivat sydänkohtauksen kesäaikaan siirtymisen seurauksena. Toisaalta syksyllä talviaikaan siirtymistä seuraavana tiistaina sydänkohtaukset vähenivät 21 %. Tutkijat eivät osaa selittää sitä, miksi vaikutus tuli näkyviin juuri tiistaina. Koko viikon sydänkohtausmäärä ei taaskaan poikennut tavanomaisesta. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Tämä tutkimus keskittyi vain Michiganin osavaltioon, eikä siinä otettu huomioon potilaita, jotka olivat kuolleet jo ennen sairaalaan tuontia. Mielenkiintoista olisi myös vertailu Havaijiin ja Arizonaan, joissa ei käytetä kesäaikaa. Jo aiemmin on tiedetty unen puutteen altistavan sydänkohtauksille, mutta unirytmin muuttumisen vaikutuksista on vähemmän tietoa.
Oikeuden tuomarit antavat pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä
Helmikuussa 2017 julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan oikeuden tuomarit antavat ilmeisesti unenpuutteen aiheuttamasta väsymyksestä johtuen 5 % pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä verrattuna viikkoa aiemmin tai viikkoa myöhemmin annettuihin tuomioihin.
Ehdotus kesäaikadirektiivin kumoamisesta ei ole edennyt EU:ssa
Tutkija pitää kansanterveydellisesti parhaana Suomen siirtymistä pysyvään Keski-Euroopan aikaan
Keskustelua on herätelty myös siitä, tulisiko Suomen vaihtaa aikavyöhykettä ja alkaa käyttää kansanterveyden kannalta optimaaliseksi väitettyä Keski-Euroopan nykyistä normaaliaikaa. Tämä aikaistaisi sekä illan pimeyttä että aamun valoisuutta vielä tunnilla lisää Suomen nykyiseen normaaliaikaan verrattuna.
Suomessa kellojen siirtelyn terveyshaitoista puhuminen on henkilöitynyt pitkälti yhteen tutkijaan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partoseen. Hän on todennut esimerkiksi Helsingin Sanomien haastattelussa seuraavasti: "Toimiakseen oikein sisäinen kello tarvitsee valoisia aamuja. Keho osaa tulkita valoisuudesta, milloin on suotuisa aika herätä. - - Keski-Euroopan aika (UTC+1) olisi terveyden kannalta suotuisin aikavyöhyke, sillä se toisi aamuihin lisää valoa. - - Sisäinen kello alkaa jätättää tavallista enemmän, kun aamut ovat hämäriä. Tämän seurauksena nukkuminen vaikeutuu, ilmaantuu kaamosoireita, verenpaine ja paino voivat nousta."
Keski-Euroopan aika hävittäisi valoisat kesäillat, aurinko laskisi varhain ja nousisi osassa Suomea jo ennen keskiyötä
Mikäli Suomi noudattaisi pysyvästi Keski-Euroopan normaaliaikaa (UTC+1), valoisat kesäillat olisivat enää menneisyyden suvimuistoja. Keski-Euroopan aikaa noudatettaessa valoisa aika alkaisi Helsingissä 1. heinäkuuta kello 1.59 ja päättyisi jo kello 20.49, siis kaksi tuntia aiemmin kuin nykyistä kesäaikaa noudatettaessa. Hieman pohjoisempana Suomessa aurinko laskisi illalla hetkeksi, mutta se ehtisi nousta uudelleen jo ennen vuorokauden vaihtumista.
Partosen mukaan tämä Keski-Euroopan aika olisi ihmisten terveyttä ajatellen suotuisin aikavyöhyke. Onkohan tässä ajateltu sitä, millaisia nukahtamisongelmia voi tulla myöhään nukkumaan meneville, jotka yrittävät käydä nukkumaan auringon jo noustua uudelleen?
Keski-Euroopan aikaan siirtyminen vähentäisi suomalaisten valveilla vietettyä valoisaa aikaa 150-400 tuntia vuodessa
Useimmilla työntekijöillä vapaa-aika sijoittuu iltaan, toimistotyöajan jälkeen. Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja on tehnyt Yleisradion uutisille laskelman, jonka mukaan Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen siirtyminen ilman kesäajasta luopumista vähentäisi valveilla vietettyä valoisaa vapaa-aikaa Etelä-Suomessa yli 200 tunnilla ja Lapissakin noin 150 tunnilla vuodessa. Mikäli lisäksi luovuttaisiin kesäajasta eli alettaisiin käyttää normaaliaikaa ympäri vuoden, valoisaa vapaa-aikaa menetettäisiin Etelä-Suomessa lähes 400 tuntia vuodessa. Laskelmassa valveilla vietetyksi vapaa-ajaksi määriteltiin arkisin kello 17–23 ja viikonloppuisin kello 8–23. Kuinka pimeyden lisääntyminen vaikuttaisi esimerkiksi masentuneisuuteen ja turvallisuuteen?
Annals of Medicine: Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland
Benjamin Franklin's Essay on Daylight Saving
Brookings: Fighting crime with Daylight Saving Time.
Business Insider: Daylight saving time is a huge inconvenience for criminals
Department of Energy, United States of America: Impact of Extended Daylight Saving
Time on National Energy Consumption, Report to Congress Energy Policy Act of 2005, Section 110, October 2008
Frilander, Jenni: Oletko valmis luopumaan 200 tunnista päivänvaloa? Suomi puuhaa siirtymistä Keski-Euroopan aikaan ja luopumista kesäajasta. Yle uutiset 13.2.2018.
Kantola, Anne: Suomessa pohditaan nyt aikavyöhykkeen vaihtamista, mutta mikä vyöhyke olisi meille paras? – ”Sisäinen kellomme tarvitsee valoisia aamuja”. Helsingin Sanomat 5.2.2018.
Kauppalehti 17.3.2018: Kellojen kääntämistä harrastetaan melkein kaikkialla maailmassa – muttei Kiinassa ja Venäjällä.
Koivisto, Matti: Suomalaistutkimus kellojen siirtämisen terveysvaikutuksista – vaikuttaa sydäninfarktiriskiin. Yle uutiset 15.1.2016.
Kyoungmin Cho, Christopher M. Barnes, Cristiano L. Guanara: Sleepy Punishers Are Harsh Punishers, Psychological Science Vol 28, Issue 2, pp. 242 - 247.
New Scientist: Changing clocks twice a year is bad for health and energy use
Raeste, Juha-Pekka: Suomi alkaa ajaa kellojen siirtelystä luopumista EU:ssa – Ministeri Anne Berner väläyttää jopa aikavyöhykkeen vaihtoa: ”Se on kansallinen päätös”. Helsingin Sanomat 26.1.2018.
ScienceDaily: Daylight saving impacts timing of heart attacks
Similä, Ville: Kellojen siirto johtuu uusiseelantilaisesta postimiehestä, joka rakasti perhosia. Helsingin Sanomat 29.10.2016.
Smithsonian.com: Did Benjamin Franklin Invent Daylight Savings Time?
The New England Journal of Medicine: Shifts to and from Daylight Saving Time and Incidence
http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMc0807104
The Review of Economics and Statistics: Under the Cover of Darkness - How Ambient Light Influences Criminal Activity (Online Appendix to: Under the Cover of Darkness: How Ambient Light Influences Criminal Activity)
TreeHugger: Should Daylight Saving Time be scrapped? (Survey)
Töyrylä, Katriina: Uniongelmia, sydäninfarkteja, masennusta – Onko kellojen siirtelyssä enää mitään järkeä? Yle uutiset 28.10.2016.
WebExhibitis: Daylight Saving Time
Wiley Online Library: Small shifts in diurnal rhythms are associated with an increase in suicide: The effect of daylight saving
Viljamaa, Anne: Kellonviisarien siirtelystä luopuminen on alkanut kiinnostaa myös Ruotsia – ajatuksena pelkässä kesäajassa eläminen. Helsingin Sanomat 1.2.2018.
Suomen vuoden 2024 ylikulutuspäivä on 12. huhtikuuta: suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,6 maapalloa
Esimerkkejä eri valtioiden vuoden 2024 ylikulutuspäivistä. Päivämäärät kertovat, milloin maapallon kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä olisi tämän vuoden osalta kulutettu loppuun, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kyseisen valtion elintasolla. Credit: Earth Overshoot Day. |
Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden. Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2022 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network. |
Lähteet
Lue myös nämä
Maapallon ylikulutuspäivä 2023 on 2. elokuuta
Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?
"On outoa, että meitä syyllistetään, jos emme käy tarpeeksi kaupassa."
Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?
Yhdeksän globaalisti ennätyslämpimintä kuukautta peräkkäin, mittaushistorian lämpimin 12 kuukauden jakso ja ensimmäistä kertaa globaali meriveden kuukauden keskilämpötila yli 21 astetta
Copernicus Climate Change Service kertoi tiedotteessaan hetki sitten, että helmikuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin helmikuu, 1,77 celsiusastetta lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) helmikuiden keskiarvo. Kesäkuun 2023 alusta alkaen kaikki yhdeksän peräkkäistä kuukautta ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia. Lisäksi viimeisin 12 kuukauden jakso (maaliskuun 2023 alusta helmikuun 2024 loppuun) oli tähän mennessä koko mittaushistorian lämpimin 12 kuukauden jakso, 1,56 astetta yli esiteollisen ajan.
Helmikuun alkupuolella (8.–11.2.2024) neljä peräkkäistä vuorokautta olivat vähintään kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Ensimmäistä kertaa koko mittaushistoriassa kahden asteen raja ylittyi vasta marraskuussa 2023.
Pohjoisen pallonpuoliskon talvikuukaudet olivat globaalisti mittaushistorian lämpimin joulu-helmikuun jakso. Vaikka Suomessa joulukuu ja tammikuu olivat kylmiä, koko Eurooppaa tarkasteltaessa talvi 2023–2024 oli mittaushistorian toiseksi lämpimin, hieman ennätyslämmintä talvea 2019–2020 viileämpi.
Helmikuussa globaali meriveden keskilämpötila jäättömillä alueilla (60° S–60° N, ilmastotieteen standardi tarkasteltaessa merivesien keskilämpötilaa) oli 21,06 astetta. Tämä on korkeampi lukema kuin yhdenkään muun kuukauden keskilämpötila Copernicuksen käyttämässä lämpötila-aineistossa. Mittaushistorian edellinen ennätys oli vasta elokuulta 2023, jolloin merivesien keskilämpötila oli 20,98 astetta. Helmikuussa tehtiin myös yksittäisen vuorokauden merivesien keskilämpötilaennätys, kun lämpötila kohosi 21,09 asteeseen.
Lopuksi Copernicuksen tiedotteen ulkopuolelta muutama ajankohtainen päivitys. Pohjois-Atlantilla on tehty meriveden vuorokausikohtainen lämpöennätys nyt 365 peräkkäisenä vuorokautena, siis 12 kuukauden joka ikinen päivä. Lisäksi globaalissa meriveden keskilämpötilassa (60° S–60° N) tuo Copernicuksen tiedotteessa mainittu vuorokauden lämpöennätys on Climate Reanalyzerin mukaan rikkoutunut jälleen 4. maaliskuuta, jolloin meriveden keskilämpötilaksi mitattiin 21,2 astetta.
Eilen (6.3.2024) oli taas yksi historiallinen päivä. Klimatologi, meteorologi ja säähistorioitsija M. Herreran mukaan lämpöennätyksiä rikottiin tuhansilla sääasemilla, kun esimerkiksi Thaimaassa lähes kaikkien mittauspisteiden lämpötilat olivat ennätystasolla: "A day like none before. Thousands records are being destroyed allover Oceania, Asia and Africa with margins never seen before in the tropics. From Tuvalu to Mauritius, records are being swept away allover. THAILAND nearly 100 % of stations at record level."
Tämänhetkisiin lämpöennätyksiin vaikuttavat luontaisesti 2–7 vuoden välein esiintyvä El Niño -ilmiö ja ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttama ilmastonmuutos yhdessä. Vuosien 2023–2024 El Niño on WMO:n mukaan ollut yksi historian viidestä voimakkaimmasta. Se heikkenee nyt vähitellen, mutta sen vaikutukset jatkuvat vielä joidenkin kuukausien ajan.
Lähde
Lue myös nämä
Historiallisen lämmin helmikuu 2024: Lämpöennätyksiä jo 160 valtiossa
Historiallisen lämmin helmikuu 2024: Lämpöennätyksiä jo 160 valtiossa
Viime kuukausina Suomessa on ollut keskimääräistä kylmempää, kun samaan aikaan suuressa osassa maapalloa on ollut jopa ennätyslämmintä. Kartassa on esitetty maapallon eri alueiden lämpötilat tammikuussa 2024 verrattuna pitkän aikavälin (tammikuut 1991-2020) keskiarvoihin. Samankaltainen tilanne on jatkunut helmikuussakin. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, Monthly Global Climate Report for January 2024, published online February 2024, retrieved on February 18, 2024. |
Helmikuusta 2024 on tulossa globaalisti yhdeksäs peräkkäinen ennätyslämmin kuukausi. Helmikuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla oli maailmanlaajuisesti neljä peräkkäistä vuorokautta (8.-11. helmikuuta), jotka olivat vähintään kaksi astetta lämpimämpiä kuin esiteollinen aika. Copernicuksen mukaan 9. helmikuuta mitattiin korkein lukema +2,03 astetta verrattuna esiteolliseen aikaan. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahden asteen raja ylitettiin vasta viime marraskuussa.
Jo 160 valtiossa on tehty koko mittaushistorian helmikuiden lämpöennätyksiä vähintään yhdellä sääasemalla. Ennen vuotta 2023 koko mittaushistorian yhdenkään kuukauden aikana ei tehty näin monia lämpöennätyksiä. Kaikkiaan lämpöennätyksiä on tehty tämän vuoden helmikuussa jo tuhansissa mittauspisteissä.
Itävallassa on ollut Alpeilla (Schmittenhöhe) jopa 1950 metrin korkeudella +12,9 astetta. Keski-Euroopan yölämpötilat ovat tällä viikolla olleet korkeampia kuin ajankohdan tyypilliset päivälämpötilat.
Tämän viikonlopun aikana on ollut merkittäviä helleaaltoja esimerkiksi Etelä-Amerikassa, Länsi-Afrikassa, Itä-Aasiassa, Australiassa ja Oseaniassa. Indonesian Kotabarussa mitattiin yön alimmaksi lämpötilaksi ennätykselliset 27,3 astetta ja Mikronesian Chuukissa 27,8 astetta. Australiassa on ollut useilla paikkakunnilla lähes 50 asteen lämpötiloja, esimerkiksi Carnarvonissa 49,9 astetta.
Norsunluurannikolla mitattiin tällä viikolla Dimbokron kaupungissa 41,3 astetta. Se on kaupungin korkein ja koko Norsunluurannikon toiseksi korkein lukema koko mittaushistoriassa (0,2 astetta alle Odiennen ennätyksen helmikuussa 1998). Kaikkiaan Afrikassa on tehty tämän helleaallon aikana satoja paikallisia ennätyksiä, kun lämpötilat ovat kohonneet jopa 43-45 asteeseen.
Thaimaan Phuketissa maksimilämpötila oli eilen 37,9 astetta ja aiemmin tällä viikolla 38,5 astetta. Tänä vuonna siellä on oltu joka päivä lähellä ennätystasoa. Mittaushistorian virallinen ennätys on 39,2 astetta. Ennen 1990-lukua Phuketissa ei ollut koskaan mitattu yli 37 asteen lämpötiloja. Nyt niitä on säännöllisesti jopa kylmän kauden aikana.
Kiinassa mitattiin tänään maan mittaushistorian suurin lämpötilaero 90,3 astetta, kun samaan aikaan Turhongissa oli -52,3 astetta ja Badussa 38,0 astetta.
Tällä hetkellä korkeisiin lämpötiloihin vaikuttavat ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos ja luontaisesti vaihteleva El Niño -ilmiö yhdessä. Kevään ja kesän aikana tämä lämmittävä El Niño on vähitellen hiipumassa, joten runsaat lämpöennätykset tulevat pian loppumaan, kunnes muutaman vuoden kuluttua käynnistyy jälleen uusi El Niño -ilmiö. On kuitenkin huomattava, että ilmastonmuutoksen vuoksi luontaisesti viileät La Niña -vuodet ovat nykyisin lämpimämpiä kuin ennätyksellisen lämpimät El Niño -vuodet aiemmin.
Lähteet
M. Herrera: Extreme Temperatures Around The World
M. Herrera: Extreme Temperatures Around The World
The Guardian: February on course to break unprecedented number of heat records
Lue myös nämä
AMOC-järjestelmän keikahduspisteen ylittyminen ilmastonmuutoksen seurauksena voisi johtaa Pohjoismaissa helmikuiden kylmenemiseen jopa 35 asteella sadassa vuodessa
Kuvien vuodet 1750-1850 eivät tarkoita kalenterivuosien vuosilukuja vaan tietokonesimulaation vuosia simulaation aloituksesta. Kyseisinä vuosina 1750-1850 simulaatiossa tapahtuu AMOC-järjestelmän romahtaminen. Kuvassa A on esitetty kahden metrin korkeudelta mitatun lämpötilan muutostrendi vuosisadassa, kun AMOC-järjestelmä romahtaa. Pienillä ympyröillä merkityillä alueilla tulos ei ole tilastollisesti merkitsevä [P > 0.05, kaksisuuntainen t-testi]. Kuvassa B on esitetty kahden metrin korkeudelta mitattu helmikuun lämpötilan muutostrendi vuosisadassa, kun AMOC-järjestelmä romahtaa. Punaisilla pisteillä on merkitty C- ja D-kohdissa mainitut kaupungit. Kuvassa C on näkyy värikkäillä käyrillä viidestä kaupungista lämpötilan kehitys (asteikko vasemmalla) verrattuna simulaatiovuoteen 1600. Lisäksi harmaalla käyrällä on esitetty AMOC-järjestelmän voimakkuus (asteikko oikealla). Vaaka-akselin lukuarvot osoittavat tietokonesimulaation vuosia simulaation aloituksesta, eivät kalenterivuosien vuosilukuja. Keltaisella pohjavärillä merkittyjen simulaatiovuosien aikana tapahtuu AMOC-järjestelmän romahdus, jonka ajalta tutkimuksessa on laskettu lämpötilan muutostrendi. Kuvassa D on esitetty viidestä kaupungista kuukausikohtaisten lämpötilojen muutostrendi asteina vuosisataa kohti, kun AMOC-järjestelmä romahtaa. Credit: René M. van Westen, Michael Kliphuis and Henk A. Dijkstra. Physics-based early warning signal shows that AMOC is on tipping course. Science Advances 9 Feb 2024. License: CC BY 4.0 DEED. |
Atlantin valtameren alueella kiertävästä merivirtajärjestelmästä käytetään nimitystä AMOC (Atlantic Meridional Overturning Circulation). Siihen kuuluu esimerkiksi Meksikonlahdelta alkava lämmin Golfvirta (saks. Golf = lahti), jonka pohjoiseen kohti Norjan rannikkoa haarautuvasta osasta käytetään nimitystä Pohjois-Atlantin virta. Tuulten mukana näiden lämpimien merivirtojen lämpöä siirtyy myös maa-alueille.
Pintavirtausten lisäksi merissä on lähellä pohjaa kulkevia virtauksia ja pinta- sekä pohjavirtauksia yhdistäviä pystyvirtauksia, jotka johtuvat meriveden lämpö- ja suolaisuuseroista. Näin muodostuu termohaliinikierto (termo = lämpötila, haliini = suolaisuus), joka on osa AMOC-järjestelmää.
Vesi on tiheimmillään ja siis raskainta neljässä celsiusasteessa. Kun lämmin pintavesi jäähtyy, se siis muuttuu raskaammaksi. Veden tiheys lisääntyy myös silloin, kun sen suolaisuus kasvaa. Napa-alueilla näin tapahtuu, kun vesi jäätyy. Merivedestä nimittäin jäätyy vain suolaton osa, jolloin jäljelle jäävän nestemäisen veden suolaisuus ja tiheys kasvavat. Näin esimerkiksi Pohjois-Atlantilla Grönlannin itäpuolella merivettä painuu alaspäin, jolloin käynnistyy pintavettä kylmempi syvänmeren virtaus.
Ilmastonmuutoksen seurauksena veden jäähtyminen ja jäätyminen hidastuvat. Kaikkein suurin vaikutus on kuitenkin sillä, että Grönlannin mantereelta tulevat makeat sulamisvedet vähentävät meriveden suolapitoisuutta. Nämä tekijät yhdessä voivat aiheuttaa AMOC-järjestelmän hidastumisen tai ääritapauksessa jopa pysähtymisen, mikä heikentää myös Golfvirtaa ja lämmön siirtymistä esimerkiksi Skandinavian alueelle. Ilman lämpötila laskisi ja jään muodostuminen lisääntyisi. Jäätiköt puolestaan toimisivat tehokkaina auringonsäteilyn heijastajina aivan kuin suuret peilit, mikä viilentäisi ilmastoa entisestään.
AMOC-järjestelmän hidastuminen voi olla yksi ilmastosysteemin keikahduspisteistä eli sellaisista tapahtumista, joiden seurauksena hitaalta näyttävä muutos alkaakin edetä nopeammin ja systeemi romahtaa. Tätä voi verrata humalaisen ihmisen hoiperteluun. Liikkeet näyttävät hyvin epävarmoilta ja kaatuminen on monesti lähellä, mutta vasta tietyn pisteen ylittymisen jälkeen tapahtuu lopullinen maahan mätkähtäminen. Ilmastosysteemin useiden keikahduspisteiden arvioidaan olevan lähellä jo silloin, kun maapallo lämpenee 1,5-2 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Viime syksynä julkaistun tutkimuksen mukaan 50 prosentin todennäköisyys AMOC-järjestelmän hidastumiselle saavutetaan vuosien 2060 ja 2080 välillä.
Eilen Science Advances -tiedelehdessä julkaistiin uusi tutkimus AMOC-järjestelmän pysähtymisen seurauksista. Tietokonesimulaation mukaan pysähtyminen vaikuttaisi maailmanlaajuisesti sekä lämpötiloihin että sademääriin. Esimerkiksi Amazonin sademetsäalueella sadekaudet muuttuisivat. Eteläisellä pallonpuoliskolla lämpötila kohoaisi ja pohjoisella pallonpuoliskolla laskisi. Erityisen selvästi ja nopeasti muutokset näkyisivät Euroopassa. Monien kaupunkien keskilämpötila laskisi 5-15 astetta. Yksittäisten kuukausien kohdalla kylmeneminen olisi vieläkin rajumpaa. Esimerkiksi Norjan Bergenissä helmikuun lämpötila voisi laskea keskimäärin 3,5 astetta vuosikymmenessä eli 35 astetta sadassa vuodessa, mitä kuitenkin lieventäisi jonkin verran samanaikaisesti tapahtuva globaali lämpeneminen.
Nykyinen ilmaston lämpeneminen keskimäärin 0,2 asteella vuosikymmenessä voisikin siis johtaa AMOC-järjestelmän keikahduspisteen ylittymisen jälkeen Euroopassa äärimmillään kolmen asteen kylmenemiseen vuosikymmenessä. Keikahduspisteen ylittyminen saattaa olla lähellä seuraavien vuosikymmenten aikajänteellä, mutta sitä ei pystytä kovin luotettavasti arvioimaan. Kun kasvihuonekaasujen päästöjä vähennetään merkittävästi, pystytään oleellisesti estämään myös AMOC-järjestelmän pysähtymistä.
AMOC-järjestelmässä on tapahtunut merkittäviä muutoksia myös aiempien, luonnollisten ilmastonmuutosten yhteydessä. Ajatus Golfvirran mahdollisesta heikkenemisestä ja AMOC-järjestelmän pysähtymisestä myös nykyisen ilmastonmuutoksen seurauksena ei ole uusi, vaan siitä on puhuttu esimerkiksi lukioissa jo 1980-luvulla. Silloin sitä kuitenkin pidettiin lähinnä teoreettisena ääriesimerkkinä. On mielenkiintoista nähdä, millaista keskustelua tämä alankomaalaisten tutkijoiden uusi simulaatio herättää.
Lähde
Lue myös nämä
Maapallon meret ovat nyt lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa ja tammikuu oli globaalisti kahdeksas perättäinen ennätyslämmin kuukausi
Copernicus Climate Change Service kertoi tiedotteessaan hetki sitten, että maapallon merien vuorokausikohtaiset keskilämpötilat (alueella 60° S–60° N) ovat olleet helmikuun 2024 alussa korkeampia kuin yhtenäkään aiempana vuorokautena vuodesta 1979 alkavan mittaushistorian aikana. Aiemmat ennätykset tehtiin vasta 23.–24. elokuuta 2023.
Koko tammikuun 2024 merien keskilämpötila oli 20,97 astetta, korkeampi kuin kertaakaan aiemmin tammikuussa ja toiseksi korkein lukema kaikkien kalenterikuukausien tilastossa. Elokuun 2023 ennätyksestä jäätiin vain 0,01 asteen päähän.
Tammikuu oli 1,66 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi ja viimeisin 12 kuukautta on ollut mittaushistorian lämpimin 12 kuukauden jakso
Tammikuun 2024 lämpötila-anomalia eli poikkeama vuosien 1991–2020 tammikuihin nähden globaalisti ja Euroopassa. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Myös ilmakehän alaosan lämpötilaa tarkasteltaessa tammikuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin tammikuu. Euroopassa alueellinen vaihtelu oli kuitenkin suurta. Pohjoismaissa oli selvästi alueen pitkäaikaista keskiarvoa kylmempää, kun taas Etelä-Euroopassa oli selvästi alueen pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää.
Kun katsotaan kalenterikuukausien tilastoja, nyt on siis ollut kahdeksan globaalisti ennätyslämmintä kuukautta peräkkäin. Tammikuu oli 1,66 astetta lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) tammikuiden keskilämpötila. Tämä anomalia eli poikkeama vertailukauden kuukausikohtaisesta keskilämpötilasta oli suurempi kuin kertaakaan aiemmin ennen heinäkuuta 2023. Vuoden 2023 kuuden viimeisen kuukauden anomalia oli kuitenkin vieläkin suurempi.
Viimeisin 12 kuukautta (helmikuu 2023 – tammikuu 2024) on globaalisti mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso, 0,64 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1991-2020 keskiarvo ja 1,52 astetta yli esiteollisen ajan.
Lähde
Copernicus Climate Change Service: In 2024, the world experienced the warmest January on record
Lue myös nämä
Kymijoen ulkoilureitti on vuoden 2024 valtakunnallinen retkipaikka
Vuoden Retkipaikka 2024 -äänestyksen tulokset julkaistiin hetki sitten Matkamessuilla. Voittajaksi valittiin Kymijoen ulkoilureitti Kouvolasta. Lue Kymijoen ulkoilureitistä näistä linkeistä:
Kouvolan kaupunki: Kymijoen ulkoilureitti
Outdoor Active: Kymijoen ulkoilureitti
(kuvat vuodelta 2016)
Lue myös nämä
Kesälomalle Suomen helteisimpään kaupunkiin – 24 vinkkiä Kouvolasta
Arkkitehtuuria ja euroviisukulttuuria Herbalistinkin suosittelemasta luontokaupunki Kouvolasta
Globaalisti vuosi 2023 oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa merialueilla yli asteen ja maa-alueilla yli kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi
Kalifornialainen Berkeley Earth julkaisi tänään tietonsa vuoden 2023 maailmanlaajuisista lämpötiloista. Tulosten mukaan päättynyt vuosi oli vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi, selvästi edellistä ennätyslämmintä vuotta 2016 lämpimämpi. Vuosi 2023 oli Berkeley Earthin mukaan peräti 1,54 ± 0,06 celsiusastetta esiteollista aikaa (vuodet 1850-1900) lämpimämpi. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kokonaisen kalenterivuoden keskilämpötila siis ylitti esiteollisen ajan yli 1,5 asteella. Maa-alueilla vuosi oli 2,10 ± 0,07 astetta ja jäättömillä merialueilla 1,10 ± 0,04 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi.
Vuoden 2023 yksittäisistä kuukausista kaikki olivat vähintään 1,2 astetta ja ennätykselliset seitsemän kuukautta vähintään 1,5 astetta lämpimämpiä kuin esiteollisen ajan vastaavat kuukaudet keskimäärin. Vuoden 2023 seitsemän viimeisintä kuukautta (kesäkuu-joulukuu) olivat koko mittaushistorian lämpimimmät ko. kalenterikuukaudet. Lisäksi heinäkuu oli absoluuttisesti lämpimin koskaan mittaushistoriassa havaittu kuukausi. Sen sijaan syyskuussa lämpötilan poikkeama verrattuna vastaavan kalenterikuukauden pitkäaikaiseen keskilämpötilaan oli mittaushistorian suurin.
Suurin osa lämpenemisestä on tapahtunut vuoden 1970 jälkeen. Yli 170-vuotisen mittaushistorian yhdeksän lämpimintä vuotta on koettu viimeisimmän yhdeksän vuoden aikana. Berkeley Earthin tuloksissa vuosi 2023 näkyy esiteolliseen aikaan verrattuna hieman lämpimämpänä kuin muilla tutkimuslaitoksilla. Berkeley Earthin tarkastelu on kuitenkin sikäli merkittävä, että Berkeley Earth on analysoinut suuremman määrän suoraan sääasemilta kerättyä lämpötiladataa kuin muut tutkimuslaitokset. Eri tutkimuslaitosten välille aiheuttaa pieniä eroja myös se, että ne määrittävät esiteollisen ajan keskilämpötilan hieman eri tavoin.
Vuosi 2023 oli ennätyslämmin 23 %:lla maapallon maa-alasta (tummin punainen väri). Missään ei ollut ennätyskylmää. Credit: Berkeley Earth. |