Vierailin visuaalista tehtävää varten Jyväskylän taidemuseossa. Museossa oli menossa Jyväskylän Taiteilijaseuran näyttely. Minulle taiteessa on tärkeää nähdä asioita uusista näkökulmista. Siksi taidenäyttelyssä olisi ollut mielenkiintoista kuulla taiteilijoiden taustoista ja syistä taideteoksien tekoon. Ylipäätään näyttely oli vähän sekava, johtuen varmasti pienen alueen taiteilijoiden erilaisuudesta.

Mika Matrin teos Limbus II (2016) on toteutettu akryyleillä kankaalle. Nimi ”limbus” on latinaa ja tarkoittaa välitilaa. Matri on maalannut teoksiin eri värisiä raitoja, jotka kuitenkin kauempaa katsottuna luovat vaikutelman tasaisemmasta väristä. Teoksessa raidat ikään kuin valuvat teoksen ylälaidasta alas, jättäen teoksen keskiosaan pisimmät välit raitojen välille. Lähempää tarkasteltuna raidat näyttävät olevan ikään kuin eri tasoilla. Mielestäni tämä vaikutelma eri tasoista on onnistuttu luomaan yhdistelemällä eri värejä ja sävyjä. Näin teokseen on saatu syvyyttä ja elävyyttä. Myös vierekkäisten teosten vastavärit luovat kontrastia ja korostavat toisiaan. Teos on vielä sijoitettu siten, että se hyppää silmille heti huoneeseen astuttaessa.

Jaakko Valo on tehnyt teoksen ”Kaupungit itkee” (2017) käyttäen valokuvan pigmenttisiirtoa, akryyliväriä, mallinukkea sekä koivupuuta. Teoksen vasemmassa reunassa on käytetty valokuvia pommitetusta kaupungista, luultavasti jostain Lähi-idästä. Tummalla pohjalla on nimetty kaupunkeja, jotka ovat jääneet sodan jalkoihin ja tuhoutuneet pommituksissa joko toisessa maailmansodassa tai sen jälkeen. Kontrastina harmaan sävyillä toteutettuun teokseen on punaiseksi värjätty nukke, joka kiinnittää katsojan huomion. Katsoessani nukkea mieleeni nousee ajatus siitä, että nukke voisi kokonsa takia kuvata lasta. Myös nuken punainen väri, puun tekstuuri ja silpoutuneet raajat tuovat mieleen sotien siviiliuhrit.

Jonna Suurhaskon (2017) Phytoremediation teos on toteutettu käyttäen terästä, akryyliä ja orgaanista ainetta. Phytoremeditation-termillä tarkoitetaan kasvien käyttämistä maa-aineksen, veden tai ilman puhdistamiseen. Teoksessa nimen yhteys termiin on mielestäni hyvin selvä. Orgaanista ainesta on aseteltu taidemuseon kerrosten läpi menevään ilmastointiputkeen ja se näyttää ikään kuin puhdistavan putken läpi kulkevaan ilmaa. Mielestäni teos ottaa hyvin kantaa erilaisten vihreiden teknologioiden käytön puolesta. Toisaalta voisin ajatella orgaanisen aineksen ja ilmastointiputken symboloivan luonnon ja ilmaston suhdetta myös laajemmassa näkökulmassa, erityisesti metsien merkityksestä ilmansaasteiden puhdistamisessa. Pidin teoksessa myös teräksen ja vihreän sammaleen muodostamasta kontrastista. Aines on sommiteltu putken sisälle siten, että se näyttää luonnolliselta.