5. Puiston nisäkkäitä
Orava
Orava on helppo tuntea pörröisestä hännästä.
Orava on alun perin kuusimetsien asukki. Oravan pääruokaa kuusimetsissä on kuusen kävyt.
Orava on sopeutunut puistoihin erinomaisesti, vaikka kuusia puistoissa ei juuri ole.
Kesäisin orava etsii ruuaksi monenlaisia siemeniä, mutta sille kelpaavat myös linnunmunat ja jopa poikaset.
Syksyisin oravat varastoivat suuria määriä tammenterhoja.
Talvisin orava käy syömässä mielellään linturuokinnoilta auringonkukan siemeniä ja maapähkinöitä. Talveksi orava vaihtaa paksumman talviturkin. Väriltään talviturkki on kesäturkkia harmaampi. Korvien karvatupsut ovat pisimmillään talvella.
Oravan selviytyminen talvisesta luonnosta on ihme: oravaa pienemmät nisäkkäät joko horrostavat tai elävät lumi- tai kasvipeitteen alla piilossa.
Orava oppii nopeasti luottamaan ihmiseen, ja monissa puistoissa oravat käyvät hakemassa ruokaa kädestä.
Rusakko
Rusakko on pitkäkorvainen jäniseläin. Rusakko levisi Suomeen vasta sata vuotta sitten. Sadassa vuodessa laji ei ehtinyt sopeutua Suomen oloihin niin kuin tällä kauan elänyt metsäjänis. Rusakko ei vaihdakaan valkoista talviturkkia.
Rusakon käpälät uppoavat syvälle lumeen, sillä rusakolta puuttuvat metsäjäniksen leveät lumikäpälät. Mutta kaupungin puistoissa ja puutarhoissa rusakko menestyy hyvin. Kaupungin laidoilta rusakko löytää riittävästi suojapaikkoja ja ruokaa, heinää ja ruohoa.
Talvella rusakolla on ruuasta pula. Niinpä se joutuu jyrsimään pensaiden ja hedelmäpuiden kuoria ruuakseen. Tästä syystä omenapuiden rungot suojataan verkoilla.
Kettu
Kettu on uusi puistojen asukki. Kettu on oppivainen koiraeläin. Kansansaduissakin kettu on juonikas ja ovela. Kettu oppii käyttämään sille turvallisia kulkureittejä ja ravintokohteita.
Metsissä kettu saalistaa myyriä ja muita pikkunisäkkäitä, mutta kaupunkien puistoissa kettu etsii ruokaa niin roskasäiliöistäkin kuin linturuokinnoiltakin.
Monissa kaupungeissa on monia hyvinkin kesynoloisia kettuja. Pesänsä kettu kuitenkin tekee metsänsuojiin, muun muassa mäyrän vanhoihin onkaloihin.
Puiston pikkunisäkkäitä
Puistossa elää monia pikkunisäkkäitä, joiden havaitseminen on vaikeaa. Kaupungissa rotta ja kotihiiri ovat melko yleisiä jyrsijöitä. Kotihiiri viihtyy ennemmin rakennusten suojissa, mutta rotat voivat etsiä ruokaa myös puistoista. Kotihiiren ja rotan lisäksi puistoissa voi elää metsähiiriä. Metsähiiri tunkeutuu kotihiiren tavoin talvea pakoon rakennuksiin. Kun metsähiiri löytää hyvän ravintolähteen, esimerkiksi auringonkukan siemeniä, se voi varastoida niitä esimerkiksi varastossa oleviin saappaisiin.
Näitä kaikkia kolmea pikkunisäkästä yhdistävät seuraavat asiat:
- isot silmät (näkevät hyvin hämärässä)
- isot korvat (tarkka kuulo)
- hyviä kiipeämään. Pitkä häntä auttaa kiipeämisessä.
- lisääntyvät nuorena ja saavat paljon poikasia kerralla.
Puiston pikkunisäkkäitä: Vasemmalta rotta, kotihiiri ja metsähiiri. Rotta muistuttaa väritykseltään harmaaselkäistä kotihiirtä, mutta on luonnossa huomattavasti sitä suurempi. Metsähiirellä on huomattavan suuret korvat ja sen selkä on rusehtava.
Siili
Siili on levinneisyydeltään eteläinen laji. Suomessa siili menestyy vain ihmisasutuksen tuntumassa. Siili onkin puistojen ja puutarhojen tyypillinen nisäkäs.
Siili etsii puutarhojen pihoilta lieroja, etanoita ja isoja hyönteisiä. Talven siili viettää talvihorroksessa esimerkiksi lehtikasassa, joka usein sijaitsee sille erikseen rakennetussa puukehikossa. Siili herää horroksestaan viimeistään toukokuun alussa.
Koska siili ei pysty kiipeämään petoja karkuun puuhun niin kuin orava tai juoksemaan nopeasti karkuun kuin rusakko, siili turvautuu piikkien antamaan suojaan. Vaaran uhatessa siili menee kerälle, jolloin tuhannet terävät ja kestävät piikit suojaavat sitä.
Lepakot
Lepakot ovat lentäviä nisäkkäitä. Niitä elää kaupunkien puistoissa, mutta harva niitä on nähnyt! Parhaimmat mahdollisuudet nähdä lepakoita on loppukesän hämärtyvät illat, kun lepakot lähtevät saalistamaan hyönteisiä.
Lepakot suunnistavat ja saalistavat käyttämällä kaikuluotausta. Ne lähettävät ylikorkeita ääniä, jotka heijastuvat esimerkiksi isosta hyönteisestä tai rakennuksesta kaiun tavoin takaisin. Ihmiskorva ei erota lepakon ääniä, mutta niitä voi kuulla sitä varten tehdyllä laitteella.
Lepakot viettävät talven talvihorroksessa suojaisessa paikassa. Esimerkiksi valokuvan pohjanlepakko etsii talvehtimispaikakseen luolan tai maakellarin. Osa suomalaisista lepakoista muuttaa talvehtimaan etelämmäksi.
Kaniini
Kaniini on onnistunut sopeutumaan Helsingin puistoihin.
Kaniini elää yhdyskunnissa. Se pakenee petoja laajaan koloverkostoonsa.
Kaniini on rusakkoa paljon pienempi. Siksi se pystyykin piiloutumaan hyvin puutarhojen pensaiden suojiin.
Kaniini syö melko valikoimatta kasveja, ja se onkin aiheuttanut Helsingin puistoissa suuria tuhoja aikaiseksi.
Huuhkajat ovat alkaneet saalistaa kaniineja Helsingin yössä.
