On maaliskuinen perjantai-ilta. Katulamput valaisevat hämärää katua kävellessäni bussipysäkille. Vähän tuulee, mutta se on normaalia Kotkan kaltaiselle merikaupungille. Ihmisiä ei paljoa näy, pysäkillä hädin tuskin pari muuta. Rauhallista ja hiljaista. On jo ennalta-arvattavaa, ettei mitään tule tapahtumaan. Ehkä se on ihan hyväkin asia.

Kova tuuli puhaltaa suoraan naamalleni yrittäessäni vilkuilla, tulisiko bussi jo. Muistelen kesää, jolloin ei tarvinnut hytistä ulkona kylmyydestä, ja silloin sitä viilennystä kaipaillessa lähdettiin uimaan. Täällä Kotkassa on monia hyviä uimapaikkoja, ja uimahalliakin löytyy kaksin kappalein. Ja itseasiassa urheilumahdollisuudet ovat muutenkin suhteellisen hyvät, samoin kulttuurin saralla. On paljon seuratoimintaa, varsinkin nuorille.

Nuorten kaupunki tämä silti ei ole. Kerran vuodessa Meripäivät, mutta onko täällä mitään muuta suurempaa tapahtumaa? Kotkaa piinaava työttömyys ei auta asiaa, ja yritystä perustaessa tienaa varmaan parhaiten, jos kohderyhmänä on eläkeläiset. Astuessani bussiin yllätyn, kuinka täynnä se on.

Kun jään pysäkillä ja kävelen kotiin, tajuan, että Kotka on kuitenkin turvallinen ympäristö elää. Maailman menon ja meiningin keskellä on ihana tulla sulattelemaan ajatuksiaan esimerkiksi johonkin Kotkan kesäisin kauniisiin puistoihin.