Talvenihmemaa

Oli kylmä yö talvenihmemaassa jossa nukkui kaunis tyttö nimeltä Nala ja Nala näki unta

 

Heräsi keskeltä kylmää linnaa ja huomasin aamun sarastavan. Huusin apua! Missä olen? Huomasin samalla, että ympärilläni oli pelkkää tyhjyyttä. siellä oli likaista, pölyistä ja hiljaista, samalla lian ja pölyn alla oli arvokkaan näköisiä kalusteita ja ovia. Mietin uskallanko avata yhtään noista kauniista ovista ja kyllä minä lopulta uskalsinkin. Kosketin ovenkahvaa ja ikään kuin taianomaisesti pölyt haihtuivat ja huomasin linnan oleva erittäin valoisa ja moderni.

Avasi oven ja astuin huoneeseen, joka oli täynnä pöytiä, jotka notkuivat painon alla, jonka ruuat, juomat ja jälkiruuat aiheuttivat. Katsoin ympärilleni ja hieraisin silmiäni ja totesin että silmäni näkivät oikein ja samalla nenääni tulvahtivat mitä herkullisimmat tuoksut. Istuin pöytään ja aloin syödä, syödessäni kuulin askeleita ja käden tarttuvan ovenkahvaan. Apua, ajattelin mielessäni, mitä tehdä? Kuka tulee? Ovenkahvaa käännettiin ja ovi aukesi. Huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus. Olin pöydän alla, kun kolme henkilöä astui huoneeseen. Heti kun ensimmäisen henkilön jalka osui lattiaan, huoneeseen lehahti iso pölypilvi. Ja sen jälkeen huoneessa näytti aivan samalta kuin enne kun koskin ovenkahvaa.

Kuulin henkilöiden juttelevan ja heidän keskustelunsa ei kuulostanut mukavalta minun kannalta.

• Hän on täällä jossain, sanoi vanhempi naisääni
• Niin huone oli valkea kun saavuimme, sanoi huomattavasti nuoremman naisenääni.
• Hän on tuolla ja osoitti minua!Pakokauhun vallassa huomasin liikauttaneeni jalkaani, naiset lähtivät liikkumaan minua kohti. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, olisin voinut juosta ovelle, mutta ehkä heitä oli enemmänkin, toinen oli jäädä paikoilleen ja toivoa parasta. 
• Havahduin siihen että makasin linnanmuurien ulkopuolella jolloin Dumbledore kysyi – Ethän nähnyt heidän naamojaan?
• Päätin jäädä paikoilleen ja olin luopunut jo toivosta kun kuului pelkkä pamaus ja eteeni ilmestyi velho Albus Dumbledore. Dumbledoor sanoi rivakasti – Ota minua kädestä kiinni ja ilmiinny kanssani linnan ulkopuolelle. Tartuin velhoa kädestä ja sen jälkeen en muista mitään muutamasta sen jälkeisestä hetkestä muuta kuin se tuntui aivan kuin olisi ollut putkessa. 
• En, vastasin todenmukaisesti ja peloissani.
• Hyvä sillä he olivat kuolonsyöjiä, joudun loitsimaan sinuun unohduskirouksen sillä muuten vaarantaisin velhoyhteiskunnan.

Sen jälkeen muistan heränneeni omasta sängystäni märkänä ja huohottavana ja jo seuraavan aamun sarastaessa. Aamupalalla mietin, mitäköhän unta olin nähnyt viime yönä. Lähdin kouluun viisi minuuttia myöhässä mietteeni takia ja olin koulun pihalla juuri kun kellot soivat. Menin koulun jälkeen kirjastoon jolloin käteeni tarttui kirja Harry Potter ja Viisastenkivi.

Illalla luin Harry Potterin kokonaan vain reilussa tunnissa, en yleensä ole kovin nopea lukemaan mutta tuntui kuin olisin tiennyt kokoajan mitä tapahtuu seuraavaksi. Nimen Albus Dumbledore kohdalla mieleeni tuli kuva ja se oli erittäin todenmukainen ja tuntui kuin olisin nähnyt hänet joskus. vaikka en ole koskaan aiemmin lukenut kirjaa Harry Potter.

Illalla nukkumaan mennessäni huomasin, että äitini oli vaihtanut lakanani kauniin valkoisiin. makasin sängyssäni ihan pienen hetken ennen kun vaivuin syvään uneen joka oli tavallista paljon syvempi.

 

Havahduin että olin huoneessa joka oli kokonaan valkoinen jossa ei ollut yhtään kulmia, ikkunoita tai edes ovia, oli pelkästään tyhjää. Sitten huomasin välkähtelyä ja lähdin kulkemaan sen suuntaan, siellä oli ruutu, jossa näkyi kuvapätkiä. Ensin oli linna joka oli pimeä ja pölyn peitossa, seuraava kuva oli kuva tytöstä pöydän alla todella pelokkaan ja nuutuneen näköisenä. Yllättävää, ajatteli, olen ehkä nähnyt tai jopa ollut tuollaisessa tilanteessa. Seuraavassa kuvassa seisoi velho ja sen vieressä MINÄ! En ollut uskoa silmiäni, mutta sitten tajusi: olin nähnyt unta kaikesta tuosta ja ainoastaan siksi olin tiennyt kuka on Albus Dubledore siinä kirjassa, ja oletan että Dubledore oli suojellut velhokansaa ja loitsinut minuun unohduskirouksen jotta en paljastaisi velhoyhteisöä. Ja uskon että ne keitä olin nähnyt siellä linnassa oloivat kuolonsyöjiä ja yksi heistä oli Bellatrix.

Heräsi aamulla omasta sängystä ja muistin kyllä uneni mutta olin hiljaa siitä koulussa ja kotona, en kertonut siitä kenellekkään ja odotin koko päivän nukkumaan menoa ja seuraavaa yötä, mitäköhän silloin tapahtuisi.

Seuraavana yönä nukahdin, mutta mitä ihmettä heräsin koiranpentujen keskeltä kosketin yhtä niistä ja silloin se tapahtui, pentu muuttui eläväksi velhoksi ja hän esittäytyi.

• Hei olen Sirius Musta, esittäytyi koirasta ihmiseksi muuttunut velho.
• He…. Hei olen Nala, esittäydyin.
• Oletko nähnyt Dumbledorea? kysyi Sirius.
• E…En, vastasin.
• Selvä, kerro hänelle että etsin häntä, toivoi Sirius.
• ja kerro myös Harrylle että Etsin häntä ja Dumbledorea, lisäsi Sirius
•  

Hetken kuluttua Sirius saapui Harryn ja Dumbledoren kanssa ja kertoi minulle kaiken.

• Harry oli vasta pieni kun hänen äitinsä ja isänsä kuolivat taistellessaan Loordi Voldemorttia vastaan, Voldemort yritti tappaa Harryn mutta ei pystynyt vaan siirsi osan voimistaan ja menetti osan ja katosi moniksi vuosiksi. Nyt hän on saanut voimansa takaisin ainakin suurimman osan niistä. Hän on yrittänyt tappaa Harryn kahdesti. Ja niin kuin heidän ennustuksessa sanotaan. Kun toinen on elossa, kumpikaan ei voi elää. Hän osaa oklumeusta joka tarkoittaa että hän osaa vaeltaa unissa ja sitä voi vastystaa ainoastaan todella vahvalla oklumeuksella, jos päädyt tänne vielä unissasi älä katso ketään silmiin ennen kun kuulet sen puhuvan.

Seuraavina öinä heräsin aina mitä kummallisimmista paikoista ja rupesin samalla pelkäämään että missäköhän Loordi Voldemort on sillä hetkellä, ja kun seuraavan kerran tapasin Dumbledoren sanoin tämän hänelle, hän loitsi minuun kirouksen jonka avulla hän estää Voldemorttia kulkemasta unissani.

 

Seuraavina vuosina tapasin Harryä, Siriusta ja Dumbledorea unissani yleinsä mitä kummallisimmissa paikoissa.