TARINAT
Mielipideteksti- Nuorten kilpaharrastukset
Mielestäni nykyajan nuorten harrastusten pitäisi olla edelleen hauskoja, leikkimielisiä ja halpoja. Lasten harrastukset ovat usealle perheelle myös taloudellinen rasite ja kisamatkojen kustantaminen on kallista, useaan harrastukseen tarvitaan yhä erikoisempia ja kalliimpia välineitä. Jo alle 15- vuotiailla kilpaharrastajilla on omia ruokavaliota ja kalorimääritelmiä, myös personoidut kunto- ja liikuntaohjelmat ovat yleisiä nykyään. Kaikista yleisimpiin tällaisiin tilanteisiin kuuluu kaikenlaiset voimistelut, jalkapallo ja erilaiset jääurheilulajit.
Mielestäni harrastusten pitäisi olla hauskoja vapaa-ajan vietteitä ja halpoja eikä taloudellisia rasitteita. Harvoin se on enää niin.
Mystinen murha
Mystinen murha
Oli vuosi 1899 Katokunnassa, ja oli tapahtunut hirveä onnettomuus. Onnettomuutta tutki herra Hannikainen, joka oli etsivä Katokunnanpoliisissa.
Viikko onnettomuuden jälkeen poliisit epäilivät, että kyseessä ei ollutkaan onnettomuus vaan murha. Kun nuoremmat poliisit esittivät sian Hannikaiselle, hän värähti ja näytti hätääntyneeltä, mutta vain sekunninmurto-osan ajan.
Tapausta alettiin tutkia murhana ja ensimmäinen epäilty oli saatu jo kiinni. Epäilty oli rouva Mirri, joka oli herra Khilmin entinen työntekijä. Rouva Mirrillä olisi ollut motiivi herra Khilmin murhaamiseen, sillä Khilm oli erottanut hänet pitkäaikaisesta työstään viikon varoitusajalla, joka ei ollut Mirrin mielestä kovin kiva yllätys.
Rouva Mirrin kuulustelu oli jo aloitettu ja silminnäkijöitä etsittiin, mutta kun sellainen löydettiin, enää ei epäiltykään Mirriä vaan Hannikaista.
Asia pidettiin salassa Hannikaiselta, jotta kuulusteluja saatiin jatkaa rauhassa ilman Hannikaisen painostusta. Hannikaisen läsnäolo olisi haitannut asian todenmukaisuuden arviointia. Kuulustelujen aikana poliiseilla oli suunnitelma, jonka perusteella asiaa tutkittiin aina kun Hannikainen oli vapaalla, Hannikaselle ruvettiin antamaan lisää vapaata pikkuhiljaa, ilman asian paljastumista.
Hannikainen oli jo lähikuukausina ruvennut ihmettelemään vapaapäiviensä määrää, joka vain lisääntyi ja lisääntyi. Hannikaisella oli kolmas vapaapäivä sillä viikolla, joten hän päätti käväistä töissä katsomassa miten tutkinnat etenevät.
Hannikainen saapui poliisiasemalle, jossa hän ei nähnyt ainoatakaan poliisia, vaikka paikalla pitäisi olla aina ainakin yhdestä kahteen poliisia. Hannikainen löysi tutkinnan raportin ja alkoi katsomaan sitä läpi, Läpikäydessään sitä hän näki nimensä epäiltyjen listalla, raportissa luki “epäilty Hannikainen” Hän järkyttyi ja luki raportin.
Epäilty Hannikaisen oli nähty tulevan herra Khilmin talosta puolituntia ennen onnettomuuden hälyttämistä. Hannikaisella oli päällä nahkatakki, takissa oli punainen tahra edessä, epäily että verta. Hannikaisella oi musta olkalaukku olallaan ja sieltä näkyi teräaseen terä. Kun Hannikainen oli lukenut raportin, hän tiesi mitä tehdä, oli lähdettävä ja nopeasti. Hannikainen jätti raportin päälle lapun, jossa ilmoitti eroavansa työstään.
Poliisit saapuivat samana iltapäivänä asemalle ja lisäsivät raporttiin muutaman tiedon lisää, samalla he huomasivat Hannikaisen lapun, Lapun luettuaan he aloittivat etsinnät. Hannikaisen etsinnät olivat aloitettu koko maassa useiden satojen poliisien voimin, joten oletus että hänet löydettäisiin oli vahva.
Kun Hannikaista epäilevää kuulusteltiin, saatiin selville, että Hannikaisen ex-vaimo oli mennyt naimisiin Khilmin kanssa, vain kolme kuukautta sitten. Hän oli myös vienyt Hannikaisen ainoan lapsen mukaansa.
Hannikainen on varastanut hevosen ja lähtenyt kauas kohti tuntematonta. Hannikainen on löytänyt myös pienen kylän johon hän voi asua ilman huolta, että joku olisi tiennyt että hänet on etsintäkuulutettu.
Hannikaisen etsintää jatkettiin jo kolmatta viikkoa putkeen, kun vihdoin saatiin vihje, että hän olisi ostanut lääkeitä Hanninneestä. Poliisit lähtivät matkaan ja saapuivat paikalle, josta he löysivät Hannikaisen talon, he murtautuivat taloon sisälle. Talosta poliisit löysivät Hannikaisen ruumiin ja lapun -: Olen syyllinen Khilmin ja itseni murhaan, toivon että muistatte minut poliisina ettekä murhaajana, terveisin Miikka Hannikainen.
Rouva Mirri vapautettiin syyteistä ja hänelle annetiin kahdentuhannen kolikon korvaus kaikesta kärsimyksestä. Poliisit hävittivät Hannikaisen ruumiin ja pitivät hänelle muistotilaisuuden, jossa häntä muistettiin poliisina ei murhaajana.
Ennen ruumiin hävittämistä poliisit ottivat Hannikaisen ruumiista sormenjäljen, jotta voitaisiin tehdä virallinen kuolinilmoitus ja saataisiin virallinen varmuus siitä, että ruumis oli hänen.
Pari viikkoa jäljen ottamisen jälkeen saatiin tulos. Tuloksista paljastui shokeeraava tulos, sillä ruumis ei ollut Hannikaisen. Ruumis oli Hannineessä Hannikaisen naapurissa asunut Reiman Puteerni. Herra Puteerni oli asunut yksin eikä hänellä ollut perhettä. Hän oli siis ollut helppo uhri Hannikaiselle. Nyt poliisien piti vain selvittää, missä oli oikea Hannikainen.
Poliisit olivat pitää tutkimuksen salassa, jotta Hannikainen ei saisi tietää, että poliisit tiesivät hänen olevan elossa. Poliisien suunnitelma oli kutsua kaikki Hannikaisen ystävät ja läheiset jakamaan hänen omaisuuttaan perintönä jonka jälkeen kaikilta otettaisiin sormenjäljet ja niitä verrattaisiin Hannikaisen sormenjälkeen.
Kokouksesta ilmoitettaisiin kylän lehdessä ja ilmoitustaululla, jotta kaikki näkisivät sen. Kyläntapahtumaan on ilmoittautunut jo lähes puolet kylästä, eli suurin osa Hannikaisen läheisistä ja ystävistä oli ainakin tulossa paikalle tapahtumaan.
Oli tapahtuma-aamu ja paikalle oli ilmaantunut paljon porukkaa, paikalle saapui myös yksi hiljainen ja epäilyttävän näköinen ihminen, eikä hän puhunut kertaakaan tapahtuman aikana läheisiille tai muille tuttaville.
Omaisuus oli jaettu ja oli sormenjälkien vuoro. Oli kolmanneksi viimeisen vuoro eikä kenenkään jälki ollut täsmännyt, mutta sitten juuri tämä epäilyttävä ja hiljainen painaa jälkensä paperille ja se täsmää. Häntä lähdettiin kuljettamaan kohti asemaa, mutta matkalla hänen pulssinsa pysähtyi eikä hän hengitä, Hannikaista ryhdyttiin elvyttämään, mutta tuloksitta. Oikea Hannikainen oli kuollut.
Hannikaisen oikea kuolinsyy selvitettiin ja se oli yliannostus unilääkkeitä. Hänen oikea ruumiinsa haudattiin ja hän jäi osaksi Katokunnan historiaa.
Talvenihmemaa
Talvenihmemaa
Oli kylmä yö talvenihmemaassa jossa nukkui kaunis tyttö nimeltä Nala ja Nala näki unta
Heräsi keskeltä kylmää linnaa ja huomasin aamun sarastavan. Huusin apua! Missä olen? Huomasin samalla, että ympärilläni oli pelkkää tyhjyyttä. siellä oli likaista, pölyistä ja hiljaista, samalla lian ja pölyn alla oli arvokkaan näköisiä kalusteita ja ovia. Mietin uskallanko avata yhtään noista kauniista ovista ja kyllä minä lopulta uskalsinkin. Kosketin ovenkahvaa ja ikään kuin taianomaisesti pölyt haihtuivat ja huomasin linnan oleva erittäin valoisa ja moderni.
Avasi oven ja astuin huoneeseen, joka oli täynnä pöytiä, jotka notkuivat painon alla, jonka ruuat, juomat ja jälkiruuat aiheuttivat. Katsoin ympärilleni ja hieraisin silmiäni ja totesin että silmäni näkivät oikein ja samalla nenääni tulvahtivat mitä herkullisimmat tuoksut. Istuin pöytään ja aloin syödä, syödessäni kuulin askeleita ja käden tarttuvan ovenkahvaan. Apua, ajattelin mielessäni, mitä tehdä? Kuka tulee? Ovenkahvaa käännettiin ja ovi aukesi. Huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus. Olin pöydän alla, kun kolme henkilöä astui huoneeseen. Heti kun ensimmäisen henkilön jalka osui lattiaan, huoneeseen lehahti iso pölypilvi. Ja sen jälkeen huoneessa näytti aivan samalta kuin enne kun koskin ovenkahvaa.
Kuulin henkilöiden juttelevan ja heidän keskustelunsa ei kuulostanut mukavalta minun kannalta.
- Hän on täällä jossain, sanoi vanhempi naisääni
- Niin huone oli valkea kun saavuimme, sanoi huomattavasti nuoremman naisenääni.
- Hän on tuolla ja osoitti minua!Pakokauhun vallassa huomasin liikauttaneeni jalkaani, naiset lähtivät liikkumaan minua kohti. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, olisin voinut juosta ovelle, mutta ehkä heitä oli enemmänkin, toinen oli jäädä paikoilleen ja toivoa parasta.
- Havahduin siihen että makasin linnanmuurien ulkopuolella jolloin Dumbledore kysyi – Ethän nähnyt heidän naamojaan?
- Päätin jäädä paikoilleen ja olin luopunut jo toivosta kun kuului pelkkä pamaus ja eteeni ilmestyi velho Albus Dumbledore. Dumbledoor sanoi rivakasti – Ota minua kädestä kiinni ja ilmiinny kanssani linnan ulkopuolelle. Tartuin velhoa kädestä ja sen jälkeen en muista mitään muutamasta sen jälkeisestä hetkestä muuta kuin se tuntui aivan kuin olisi ollut putkessa.
- En, vastasin todenmukaisesti ja peloissani.
- Hyvä sillä he olivat kuolonsyöjiä, joudun loitsimaan sinuun unohduskirouksen sillä muuten vaarantaisin velhoyhteiskunnan.
Sen jälkeen muistan heränneeni omasta sängystäni märkänä ja huohottavana ja jo seuraavan aamun sarastaessa. Aamupalalla mietin, mitäköhän unta olin nähnyt viime yönä. Lähdin kouluun viisi minuuttia myöhässä mietteeni takia ja olin koulun pihalla juuri kun kellot soivat. Menin koulun jälkeen kirjastoon jolloin käteeni tarttui kirja Harry Potter ja Viisastenkivi.
Illalla luin Harry Potterin kokonaan vain reilussa tunnissa, en yleensä ole kovin nopea lukemaan mutta tuntui kuin olisin tiennyt kokoajan mitä tapahtuu seuraavaksi. Nimen Albus Dumbledore kohdalla mieleeni tuli kuva ja se oli erittäin todenmukainen ja tuntui kuin olisin nähnyt hänet joskus. vaikka en ole koskaan aiemmin lukenut kirjaa Harry Potter.
Illalla nukkumaan mennessäni huomasin, että äitini oli vaihtanut lakanani kauniin valkoisiin. makasin sängyssäni ihan pienen hetken ennen kun vaivuin syvään uneen joka oli tavallista paljon syvempi.
Havahduin että olin huoneessa joka oli kokonaan valkoinen jossa ei ollut yhtään kulmia, ikkunoita tai edes ovia, oli pelkästään tyhjää. Sitten huomasin välkähtelyä ja lähdin kulkemaan sen suuntaan, siellä oli ruutu, jossa näkyi kuvapätkiä. Ensin oli linna joka oli pimeä ja pölyn peitossa, seuraava kuva oli kuva tytöstä pöydän alla todella pelokkaan ja nuutuneen näköisenä. Yllättävää, ajatteli, olen ehkä nähnyt tai jopa ollut tuollaisessa tilanteessa. Seuraavassa kuvassa seisoi velho ja sen vieressä MINÄ! En ollut uskoa silmiäni, mutta sitten tajusi: olin nähnyt unta kaikesta tuosta ja ainoastaan siksi olin tiennyt kuka on Albus Dubledore siinä kirjassa, ja oletan että Dubledore oli suojellut velhokansaa ja loitsinut minuun unohduskirouksen jotta en paljastaisi velhoyhteisöä. Ja uskon että ne keitä olin nähnyt siellä linnassa oloivat kuolonsyöjiä ja yksi heistä oli Bellatrix.
Heräsi aamulla omasta sängystä ja muistin kyllä uneni mutta olin hiljaa siitä koulussa ja kotona, en kertonut siitä kenellekkään ja odotin koko päivän nukkumaan menoa ja seuraavaa yötä, mitäköhän silloin tapahtuisi.
Seuraavana yönä nukahdin, mutta mitä ihmettä heräsin koiranpentujen keskeltä kosketin yhtä niistä ja silloin se tapahtui, pentu muuttui eläväksi velhoksi ja hän esittäytyi.
- Hei olen Sirius Musta, esittäytyi koirasta ihmiseksi muuttunut velho.
- He…. Hei olen Nala, esittäydyin.
- Oletko nähnyt Dumbledorea? kysyi Sirius.
- E…En, vastasin.
- Selvä, kerro hänelle että etsin häntä, toivoi Sirius.
- ja kerro myös Harrylle että Etsin häntä ja Dumbledorea, lisäsi Sirius
Hetken kuluttua Sirius saapui Harryn ja Dumbledoren kanssa ja kertoi minulle kaiken.
- Harry oli vasta pieni kun hänen äitinsä ja isänsä kuolivat taistellessaan Loordi Voldemorttia vastaan, Voldemort yritti tappaa Harryn mutta ei pystynyt vaan siirsi osan voimistaan ja menetti osan ja katosi moniksi vuosiksi. Nyt hän on saanut voimansa takaisin ainakin suurimman osan niistä. Hän on yrittänyt tappaa Harryn kahdesti. Ja niin kuin heidän ennustuksessa sanotaan. Kun toinen on elossa, kumpikaan ei voi elää. Hän osaa oklumeusta joka tarkoittaa että hän osaa vaeltaa unissa ja sitä voi vastystaa ainoastaan todella vahvalla oklumeuksella, jos päädyt tänne vielä unissasi älä katso ketään silmiin ennen kun kuulet sen puhuvan.
Seuraavina öinä heräsin aina mitä kummallisimmista paikoista ja rupesin samalla pelkäämään että missäköhän Loordi Voldemort on sillä hetkellä, ja kun seuraavan kerran tapasin Dumbledoren sanoin tämän hänelle, hän loitsi minuun kirouksen jonka avulla hän estää Voldemorttia kulkemasta unissani.
Seuraavina vuosina tapasin Harryä, Siriusta ja Dumbledorea unissani yleinsä mitä kummallisimmissa paikoissa.