Maanantai 16

Rakas nuijapäiväkirjani

Kun aamulla menin kotiin, niin äiti ei ollut siellä. Olin helpottunut, koska jos hän olisi ollut siellä, hän olisi valittanut.
Menin Isabellalle kello 8.30. Matkalla kompastuin johonkin. Katsoin jalkoihini ja näin mihin kompastuin. Nostin sen eteeni ja lähdin juoksemaan Isabellalle. Soitin Angelinelle, että hänen pitäisi tulla heti Isabellalle.
Kun pääsin Isabellalle, niin hän otti kompastumistavaran käteensä ja alkoi laskea rahoja, joihin kompastuin. Menimme yläkertaan ja odotin kunnes Isabella saisi laskettua rahoja. Hän alkoi hyppimään, iloitsemaan ja nauramaan. Lopulta Isabella sanoi:
- Tässä on tasan 30 000€.
Olin silleen, että whaaaat.
Sanoin, että meidän ei enää tarvitse tehdä rahan takia hommia. Yhtäkkiä tajusin maailman hirveimmän asian maailmassa, mitä tällä hetkellä voisi tapahtua. Sanoin Isabellalle:
- Nämähän pitää viedä poliisille.
Isabella sanoi, että meidän ei olisi pakko, jos ei kerrota tästä kenellekään. Ja sehän kävi minulle.
Angeline tuli ja kerroimme hänelle kaiken mistä olimme puhuneet. Angeline sanoi, että rahat pitäisi viedä poliisille. Sitten Isabella suuttui ja alkoi huutaa hänelle. Sanoimme Angelinelle, että hän ei saisi kertoa kenellekään, mutta hän sanoi:
- En lupaa mitään.
Pelkäsimme, että hän kertoisi jollekin, mutta luotimme häneen. Otin rahat mukaan ja lähdin kotiin.
Illalla tajusin, että äiti oli ollut koko päivän kotona ja hän oli isin kaa, eli he varmaan palasivat yhteen. En vieläkään tykkää isästä paljoa, mutta hyvä, että äidillä ja isillä on hyvä olla. Onneksi minulla on veljeni, jonka kanssa olla.