Mitä ryhmäyttäminen sitten on ja mikä sen merkitys on ryhmän toimivuuden kannalta?

Ryhmäyttäminen on prosessi, johon sisältyy erilaisia toiminnallisia tehtäviä ja harjoitteita, joiden tarkoitus on tukea oppilaiden hioutumista yhtenäiseksi ryhmäksi. Ryhmäyttämisessä pinnalle nousee vuorovaikutus, luottamus, viihtyminen ja tunteminen sekä toisten kuunteleminen että kuulluksi tuleminen (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2018; Louhela 2012). Ryhmäytymisprosessin tarkoituksena on toisten tuntemista niin, että jokainen ryhmän jäsen tuntee itsensä osalliseksi ja tärkeäksi. Ryhmäyttämistä voi siis tukea erilaiset toiminnalliset, hauskat ja yhdessä toteutettavat tehtävät. Tehtävät itsessään harjoittavat ryhmää, mutta yhtä tärkeää olisi purkaa ajatukset ja mietteet tehtävän jälkeen. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2018.)  Jokainen meistä on varmasti kokenut joskus kuuluvansa johonkin ryhmään ja niinpä meillä on mahdollista pohtia, mitkä ovat olleet tärkeitä hetkiä ryhmän yhteenkuuluvuuden kannalta sekä, mitkä hetket taas ovat saattaneet heikentää ryhmän toimivuutta? Milloin ryhmäyttämisessä on onnistuttu ja, milloin taas ei? Sekä mielenkiintoista on myös miettiä, riittääkö ryhmäyttäminen vain tutustumisvaiheessa vai täytyykö sitä pitää yllä jollain tavalla?

Miten ryhmäyttämistä sitten voi toteuttaa?

On erityisen tärkeää muistaa, että jokainen ryhmä on erilainen ja ainutlaatuinen. Kaikkiin ryhmiin ei päde samat säännöt, eikä kaikissa ryhmissä toimi samat ryhmäyttämiskeinot. Niinpä ryhmän ohjaajalta vaaditaan todella tarkkaa ja nopeaa reagointia ryhmän tarpeisiin. Varmoja toimivia keinoja tutustuttaa yksilöitä toisiinsa on jo aiemmin esille tulleet ryhmätyöskentelyt. Etenkin alussa olisi erittäin tärkeää, että ryhmiä muodostettaisiin useilla eri tavoilla esimerkiksi joskus voidaan toimia isolla ryhmällä, kun taas joskus voidaan työskennellä vaihtuvissa pienryhmissä.

Edellisessä kappaleessa pohdittiin, vaatiiko hyvän ilmapiirin ja ryhmän toimiminen jatkuvaa ryhmäyttämistä? Useimmissa tapauksissa ryhmän toimivuuden kannalta on järkevää, että tilannetta seurataan jatkuvasti sekä toimintaa kehitetään sen mukaan. Ryhmän toimiminen siis vaatii ylläpitoa ja pitkäjänteisyyttä. Ryhmä ei muodostu tiiviiksi hetkessä, eikä positiiviset asiat näyttäydy automaattisesta, vaan niiden eteen pitää nähdä vaivaa. Toiminnan kehittämisen kannalta tärkeäksi nousee jokaisen ryhmän jäsenen kuulluksi tuleminen sekä esimerkiksi opettajan rooli ryhmänohjaajana. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2018; Louhela 2012.) Ryhmäyttämisestä itsestään puhuttaessa on hyvä muistaa myös, että tehtyjen ja kehiteltyjen tehtävien ohessa on hyvä muistaa hyödyntää oikeita ja aitoja kohtaamisia sekä konflikteja. Näiden oikean elämän tilanteiden kautta ryhmä voi oppia hyvin paljon uusia asioita esimerkiksi ryhmän turvallisuuteen liittyen.