Luokan ryhmähenkeä rakennettaessa on tärkeä ottaa huomioon opetettavan ryhmän koko. Isoissa luokkaryhmissä lasten on vaikea saada äänensä kuuluviin ja äänekkäimmät ja aktiivisimmat lapset ovat ainoita, jotka pääsevät ilmaisemaan itseään tarpeeksi. Iso luokkakoko lisää myös esiintymisen vieroksumista, sekä epäonnistumisen pelkoa. Rakentamalla luokkaan pidemmissä jaksoissa toimivat ”kotiryhmät”, lapset pääsevät paremmin ilmaisemaan tunteitaan ja aloittamaan esimerkiksi ryhmätyöt sujuvammin. Kotiryhmien jakaminen vie oman aikansa, jotta parhaiten toimivat kokoonpanot saadaan tuotua esille. Harvoin toimivien ryhmien jakaminen onnistuukaan heti ensimmäisellä kerralla, vaan tehokkaiden pienryhmien jakaminen vaatii myös opettajalta paljon pelisilmää ja oppilastuntemusta. Sopivin koko pienryhmälle, jossa jokaisella on mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin, on 4-6 oppilasta. Ryhmän jäsenten tärkeä tehtävä on tukea toistensa koulunkäyntiä jakamalla esimerkiksi poissaolleille oppilaille tietoa läksyistä, mutta myös samalla auttaa ja rohkaista uuden oppimiseen. (Salovaara & Honkonen 2011, 143-144.)

Toimivien kotiryhmien löytyessä onkin niiden yhteen pelaamista helppo käyttää hyödyksi myös taito- ja taideaineiden tunneilla. Luokanopettajalla on aineenopettajia ainutlaatuisempi tilaisuus oppia tuntemaan kaikki oppilaansa yksilöllisesti. Siksi luokanopettajan ja aineenopettajien yhteinen sananvaihto on ensisijaisen tärkeää ajatellen turvallista ilmapiiriä kaikilla oppitunneilla. Taito- ja taideaineiden oppitunneilla syntyvät ehkä kaikista suurimmat ilon ja hauskuuden tunteet kouluympäristössä. Siksi ryhmäyttäminen näissä tilanteissa onkin mielestäni kaikista luonnollisinta. Huonolla ryhmäyttämisellä ja toimintatavoillaan opettaja saattaa luoda joillekin oppilaille oppimisympäristöstä negatiivisen ilmapiirin ja näin myös vaikuttaa koko luokan viihtymiseen kaikilla oppitunneilla. Näin ollen kaikki opettajan valitsevat työtavat, kuten esimerkiksi ryhmiin jakaminen vaikuttavat siihen, kuinka jokainen oppilas viihtyy. Opettajan hyvä suhde ja kiinnostus oppilaitaan kohtaan, luo omalta osaltaan luokan ympäristöä positiivisemmaksi ja kannustavammaksi (Saloviita 2013, 43).