Askeleittain: Sosiaalista kehitystä ja tunnetaitoja tukeva opetusohjelma

Lähtökohta: Tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja voidaan oppia ja opettaa koulussa niin kuin muitakin taitoja

Käyttäjäryhmä: Esikouluikäisistä viidennen luokan oppilaisiin

Alkuperäinen Second step-ohjelma, josta on tehty suomenkielinen versio, verkkoversio: www.askeleittain.fi

Opettajan opas sisältää ohjeistuksen materiaalin käyttöön, taustatietoa tunnetaito-opetuksen tärkeydestä, ohjeistusta materiaalipankin soveltamiseen sekä käytännön vinkkejä opetuksen toteuttamiseen. Oppaassa on lisämateriaalia mm. askarteluun, musiikkituokioihin, vanhempien infoamiseen sekä tunnin toteutukseen ja arviointiin.

Tunnekortit/opetuskuvat on jaettu ikäryhmittäin ja teemoittain. Esim. ykkösluokan tunnekortit on jaettu teemoihin: empatia, itsehillintä ja ongelmanratkaisu, tunteiden säätely. Kukin teema on jaettu alateemoihin, joista yhtä teemaa voidaan käsitellä yhdellä oppitunnilla. Jokaisessa kortissa on opettajalle kooste siitä, mikä tunnin tavoite on, ja mitkä ovat keskeiset käsitteet. Opetettavia tunnekäsitteitä ovat perustunteet: onnellisuus, surullisuus, suuttumus, hämmästys, pelko ja inho.

Tunnekorttien toisella puolella on oppilaan kasvot (ilme), toisella puolella on apukysymyksiä opettajalle tunteiden käsittelyn opettamiseen.

• Miltähän Essistä nyt tuntuu?
• Mistä vihjeistä Essin kasvoilla voi päätellä, että hän on iloinen?
• Mitkä vihjeet vierustoverisi kehossa ja kasvoissa osoittavat, että hän on iloinen?
• Mitä muita tunnesanoja voisit keksiä, jotka kuvaavat iloista tunnetta?

Tunnekortteja voidaan käyttää keskustelun pohjana, tunteiden nimeämisen välineenä, mietittäessä ongelmanratkaisua sosiaalisissa tilanteissa ja monissa muissa tilanteissa. Kortit ohjaavat oppilasta sanottamaan tunteita sekä tunnistamaan, missä kohti kehoa tunne tuntuu. Korttien avulla voidaan kiinnittää huomiota sanattomiin vihjeisiin ja kielellisiin tilanteissa esiintyviin ongelmiin, jotka vaativat ratkaisua. Tarinoiden avulla on helpompi samaistua kortin henkilöön, ja esim. itsehillinnän, empatian ja toisen huomioon ottamisen harjoitukset omaksutaan helpommin. Askeleittain -kuvakortteja voidaan käyttää myös sillä tavalla, että opettaja näyttää kortin, ja oppilaat keksivät mitä olisi saattanut tapahtua, että kuvan henkilöllä on kyseinen ilme. Jokaisella oppilaalla voi olla erilainen käsitys siitä, mitä on tapahtunut.

CD-levyt, joissa on kuvattu pieniä tapahtumasarjoja, joissa on aina joku vuorovaikutusongelma. Videonpätkät toimivat hyvin tunnin aloitukseen virittäytymisessä. Rajoituksia videon käytössä on sikäli, että videoiden puhuttu kieli on englantia ja tekstitys on suomeksi. Tämä saattaa häiritä varsinkin pienempien oppilaiden keskittymistä. Opettaja joutuu lukemaan suomenkielisen tekstityksen ääneen, jos lapset eivät ehdi lukea tekstitystä.

Julisteet, jotka on jaettu kolmeen eri tunnetilaan. 1) Kun vihastut, liikennevalon punainen väri tarkoittaa Seis! Miltä kehossasi tuntuu? Keltainen liikennevalo tarkoittaa: Rauhoitu. Hengitä syvään, laske hitaasti, ajattele rauhoittavia ajatuksia, puhu itsellesi. Vihreä liikennevalo tarkoittaa: Pohdi, ajattele ääneen. Muista ongelmanratkaisun vaiheet. Miksi suutuin? Mitä tein? Mikä meni hyvin? Mitä tekisin nyt toisin?

2) Ongelmatilanteissa voi käyttää julistetta, missä punainen valo tarkoittaa jälleen: Seis. Mikä on ongelma? Keltainen valo tarkoittaa: Mieti, mitä eri ratkaisuja keksit? Vertaile vaihtoehtoja. Mitä muut ajattelevat siitä? Onko ratkaisu reilu? Toimiiko se? Vihreä valo tarkoittaa: Toimi! Valitse paras vaihtoehto. Toimiko se? Mikä meni hyvin? Mikä meni huonosti? Jos se ei toiminut, mitä sitten?

3) Rauhoittumista vaativissa tilanteissa käytetään julistetta: Rauhoitu. Punainen valo tarkoittaa: Seis! Keltainen valo: Mieti, miltä kehossasi tuntuu? Vihreä valo: Kokeile! Hengitä syvään kolme kertaa, laske hitaasti, ajattele ääneen, puhu itsellesi.

Käsinuket (koira, kilpikonna) toimivat esim. roolileikeissä tai johdattelussa tunnin aiheeseen. Käsinukke saattaa helpottaa lasta kielentämään tunteita. Esim. koiraan voi siirtää omia tunteita, tai puhua koirahahmon “ominaisuudessa”.