Oppilaamme ovat käyneet kolmen päivän ajan tiukkaa taistoa luokien välisissä taikakisoissa. Tytöt ja pojat jaettiin kaikissa luokissa omiin joukkuesiinsa, mutta häpeäksemme luokkani molemmat joukkueet hävisivät hyvin tappiollisesti. Tosin voittajille jaetut palkinnot eivät olleet kovin erityisiä – he saivat vain hyvää mieltä ja yhden karamellipussin. Häviäjät eivät kuitenkaan saaneet erityisen suuria pilkkojat niskoilleen, vaikka Mirkka Solisluu ja urimean kielen opettajat Dahlia von Hertzebyn mutisivat, että meidän olisi pitänyt pystyä parempaan. Itse jouduin väkisin kisaajariveihin, vaikka olin pienempänä innokas taikuri. Tappio ei haitannut minua juuri yhtään, mutta se kirpaisi tietysti hiukan. Onnekseni von Hertzebyn ja Solisluu eivät moittineet minua henkilökohtaisesti.

Huomenna on vielä vuorossa opettajien ja voittajista kootun sekajoukkueen välinen kisa. Pitkin tätä päivää on kuulunut laboratorioluokista pienempiä ja hiukan suurempia räjähdyksiä, koska ahkera harjoittelu kilpailua varten on ollut riskialtista ja koulun turvallisuutta uhmaavaa. 

Kesäloma lähestyy ja koulu loppuu – vihdoin. Enää on jäljellä yksi haastava kouluvuosi, ja luulin jo pääseväni eroon Solisluusta, mutta harmikseni hän on kotitalousopettajanani ensi vuonna. Kaiken lisäksi sain kuulla, että urimean kieli muuttuu ensi vuonna pakolliseksi, ja näin ollen joudun von Hertzevonin opetukseen. Tuskin hän kuitenkaan on niin kamala. Nyt aion viettää pitkän ja ansaitun kesäloman, josta voi tulla kamalan kolea, koska toukokuun helteet ovat kääntymässä kymmenen asteen lämpötiloihin. No, pääasia on, että saan olla lomalla.

Kenties Aaveveden kuulumisten kertominen ulkomaailmalle loppuu tähän keväseen, koska Irma Hunajainen on sitä mieltä, että oppilaat turmeltuvat, mikäli he viettävät ainakin viisitoista minuuttia joka viikko tietokoneen äärellä kertoen ei-niin-mukavia puolia opettajistamme. Kaikesta huolimatta hyvää kesää ja menestystä seuraavalle vuodelle!

Kadmus:)