Tunnetuki
Pedagogisesta näkökulmasta voin edistää myönteisen ilmapiirin rakentumista
luokkahuoneessa luomalla kannustavan, turvallisen ja kiusaamisvapaan luokan. Näiden
arvojen sanoittaminen voi auttaa oppilaita omaksumaan, että luokkahuoneessa kohdellaan
toinen toisiaan kunnioittavalla ja kannustavalla tavalla. Harjoittelun aikana olen oppinut omalta
ohjaajalta, että esimerkiksi jos huomaa, että joku nauraa jollekin oppilaalle tämän
puheenvuoron aikana, on tärkeä pysähtyä ja sanoittaa huomio. Tilanteeseen voi puuttua
seuraavalla tavalla:” Nyt huomaan, että täällä nauretaan. Se ei ole OK. Meidän luokassamme
ei naureta toinen toisille ja jokaista kuunnellaan ja kunnioitetaan.” En ole vielä joutunut
tällaiseen tilanteeseen, mutta haluan valmistautua sellaisen tilanteen varalle, että joudun
käyttämään harjoittelusta opittuja taitoja. Opettelen havainnoimaan oppijoiden erilaisia tarpeita
jo opiskeluaikana, kun suoritamme observointeja normaalikoululla. Meillä on mainio tilaisuus
päästä seuraamaan opetusta sekä apukysymyset tukena tekemään havaintoja erilaisista
oppijoista. Opettajan työssä oppijoiden erilaisten tarpeiden tunnistamista voi myös auttaa
oppilaan vanhempien kanssa keskusteleminen ja he voivat tarjota ideoita ja työkaluja, jotka he
ovat huomanneet toimivan esimerkiksi kotipuolessa.

Cadima, J., Leal, T., ja Burchinal, M. kirjoittavat artikkelissaan: “The quality of teacher–
student interactions: Associations with first graders' academic and behavioral outcomes.”
(2010) opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutuksen vaikutusta oppilaan
koulumenestykseen. Artikkelissa korostetaan socio-emotionaalisen oppimisen ja akateemisen
ohjeistuksen tasapainottaminen, jotta oppilas saisi parhaat mahdolliset työkalut oppimista
varten. Cadima, Leal ja Burchinal tuovat myös esille tutkimuksen, jonka tulokset osoittivat,
että oppilaat osallistuivat aktiivisemmin luokisaa, jossa opettajat huomioivat oppilaat, edistivät
ja arvostivat oppilaiden valinnanvapautta sekä mahdollistivat myönteisiä
vuorovaikutustilanteita oppilaille. Oppilaiden myönteinen vuorovaikutus vertaistensa sekä
opettajan kanssa oli selkeämmin havaittavissa luokkahuoneissa, jossa opettajat osallistuivat
säännöllisiin ja laadukkaisiin keskusteluihin oppilaiden kanssa ja antoivat arvioivaa palautetta.

Voin edistää myönteisen ilmapiirin rakentumista artikkelissa mainittujen keinojen tavoin eli
huomioimalla kukin oppilas yksilönä sanoin ja elein. Tarjoamalla oppilaille myönteisiä
vuorovaikutustilanteita voin edesauttaa heidän oppimistansa luokkahuoneessa. Merkittävä tapa
edistää myönteistä ilmapiiriä luokassa on oppia tuntemaan oppilaat. Koen, että kun tunnen
oppilaat henkilökohtaisella tasolla, pystyn paremmin tukemaan heitä ja huomaan ne hetket,
jossa he ehkä tarvitsevat erityistä tukea tai apua. Myös oma asenne työtä ja opetettavaa
oppiainetta heijastuu siihen, kuinka hyvin oppilaat vastaannottavat opetuksen.
Ryhmäkeskustelun aikana lähes kaikilla meistä nousi esiin kokemuksia, jossa
suhtautumisemme tiettyä oppiainetta on muuttunut myönteisemmäksi, kun sitä opetettava
opettaja on ollut innostunut aiheesta ja kannustanut meitä tekemistämme virheistä huolimatta.
Koen, että POM-opinnot tarjoavat hyvän pohjan siihen, että pohdimme omaa
suhtautumistamme eri oppiaineita kohtaan, jotta voimme olla tietoisia siitä, millaisen
vaikutelman jätämme oppilaisiin, joita opetamme.

Ryhmän ohjaaminen:
Miten ja mitä havainnoin opetusryhmästäni ja kuinka hyödynnän havaintojani
pedagogisissa valinnoissani?
Tunteet, ryhmädynamiikka, ilmapiiri, ryhmähenki. Pohdittavaa-kysymykset vastaus siihen,
mitä havainnoin opetusryhmästäni.
Ryhmäilmiöiden vaikutuksen yksilöön voi huomata siinä, kuinka erilainen vaikutelma jostain
oppilaasta tulee, kun on hänen kanssaan kahden, tai kun hän on osa ryhmää.
Se, minkälaiseksi opettaja kokee itsensä työssään, kertoo jotakin ryhmästä, jonka osa hän on.
Millaisia havaintoja olen tehnyt ryhmän merkityksestä oppimiselle?
Kannustava ja yhteisöllinen ilmapiiri tukee oppimista.

Mikä rooli arvioinnilla on oppimisen ohjaamisessa?
Opettajia ja opettamisen ohjausta kannustetaan yleiseen monipuolisuuteen, sillä se on
nykyarvioinnin yksi kulmakivistä. Esimerkiksi opettaja ei saa arvioida oppilaita pelkän
viittaamisen tai koearvosanojen perusteella, sillä se on omalla tavallaan epäeettistä
opettamista ja opettamisen ohjausta (Atjonen, P., ym, 2019, s.5).
Julkaisussaan Atjonen, P., ym, (2019) kirjoittavat myös arvioinnin yhteissuunnittelun
tärkeydestä sekä siitä, että opettajille jää liian vähän aikaa sille. Suunnittelu arvioinnille jää
monelle yksin suunniteltavaksi kokonaisuudeksi. Arviointiryhmä on korostanut
ratkaisukeskeisesti, että paikallissuunnitelmaan kirjataan kaikki keskeiset opetussuunnitelman
ratkaisukäytänteet, ja vastuu niistä on nimenomaan paikallisilla koulutuslaitoksilla.
Keskinäinen yhteistyön vankistaminen sekä koulun ja kodin välinen yhteistyö on myös
keskiössä arviointiryhmän komennosta (Atjonen, P., ym, 2019, s.6).

Mitkä ovat kehittämiskohteeni (esimerkiksi oppimisen ohjaamisessa, oppimisen
esteellisyyden poistamisessa, yksilöllistämisessä jne.) ?

Oppimisen ohjauksessa olemme huomanneet tärkeäksi keskittyneen oppimisen tilan luomisen
tärkeyden. Opetusta ja oppimista voi hallita ja viedä ratkaisukeskeisesti kohti terveellistä ja
keskittynyttä tilaa tietyin ratkaisuin. Luokkahuonetta pitää voida teoriapainotteisesti rakentaa
esimerkiksi niin, että huomioi muun muassa oppilaiden erityisyyttä, erityisherkkyyttä sekä
vaikkapa neuroepätyypillisyyttä. Tietyt luokkahuonejärjestelyt ja sektoreiden rakentaminen
luokkahuoneessa voi vaikuttaa positiivisesti luokan rauhoittamiseen. Tähän vaikuttaa
positiivisesti myös opettajan auktoriteettinen mutta rauhoittava sekä tietynlainen oppilaita
hyväksyvä olemus. Rakkaus ja rajat on täten myös todella toimiva keino oppimisen
ohjauksessa. Puutteellinen tuki voi toisaalta vaikuttaa negatiivisesti luokan rauhoittumiseen,
mutta onneksi tulevaisuudessa ja nyt tähän on puututtu muun muassa oppimisen tuen
uudistuksella.
Oppimisen esteellisyyteen voimme vaikuttaa omalla opetuksellamme jälleen sensitiivisellä
pedagogiikalla sekä luovilla ratkaisuilla opetukseen. Luovat ratkaisut, kuten matematiikan
opettaminen ”hauskoin opetusmenetelmin” voi vaikuttaa positiivisesti oppilaan motivaatioon.
Oppilaat ovat aina yksilöitä ja kaikki tarvitsevat omanlaistaan tukea oppimiseen. Tähän auttaa
oppilaan tunteminen yksilöllisesti sekä ryhmäkäyttäytymisessä. Oppilaan tunteminen voi
auttaa siinä, miten paljon hän luottaa opettajaan ja arvostaa hänen opetustaan. Tunteminen voi
myös antaa opettajalle enemmän tilaa ottaa luokkahuone haltuun kokonaisvaltaisesti ja luoda
täten mahdollisesti parempi auktoritaarinen mahdollisuus.

Oppijan oppimiseen kiinnittyminen, toimijuus ja osallisuus:
Oppijoiden osallistaminen pedagogisen prosessin kaikkiin vaiheisiin tarkoittaa sitä, että oppijat
eivät ole vain opetuksne kohteita. He ovat aktiivisia toimijoita oppimisessa. Pedagoginen
prosessi voidaan jaotella eri alueisiin. Tunnin suunnittelu, toteutus, arvioiminen ja reflektointi.
Suunnitteluvaiheessa oppijoita voi osallistaa esimerkiksi keskustelemalla heidän
kiinnostuksensa kohteista taikka omista tavoitteistaan. Opettajan tehtävä on kuitenkin osata
suunnitella tehtävät parhaan mukaan. Oppijoiden ideat voidaan kuitenkin ottaa huomioon
esimerkiksi projekteihin tai työskentelytapoihin. Tällöin oppilaat saavat vaikuttaa myös omaan
oppimiseen.
Toteutuksessa oppijoiden osallisuus näkyy aktiivisuutena. Oppilaat voivat työskennellä
ryhmissä, pareittain tai yksin. Oppilaat ovat myös hyvä ohjata toisen opettamiseen, sillä
opettajana oppii itsekin. Opettaja voi vaihtaa omaa asemaansa ohjaajaksi, joka ohjaa oppilaita
esiintymään tai esittämään omia projekteja. Tällainen opettaa yhteistyötaitoja, vastuullisuutta
sekä itsenäistä ajattelua.
Arvioinnissa oppijoita voidaan osallistaa itsearvioinnin ja vertaisarvioinnin kautta. Oppilaat
pohtivat mitä he ovat oppineet, missä on koettu onnistumisia ja mitä voisi vielä kerrata.
Vertaisarvioinnissa oppilaat antavat toisillensa rakentavaa palautetta, joka tukee toistensa
oppimista.
Reflektointivaiheessa oppijoiden kanssa keskustellaan koko prosessista. He voivat omin sanoin
kertoa mikä työskentelytapa oli parhain, mikä haastavaa ja mikä helppoa. Reflektointi auttaa
oppijaa tunnistamaan omia oppimistapoja, joka kehittää oppilaan omaa opiskelukykyä.
Jotta voin tukea oppijan kouluun kiinnittymistä on minun tunnistettava oma pedagoginen
osaaminen. Pedagogisessa osaamisessa oppilastuntemus auttaa hyvinkin paljon. Heidät tuntien
opettaja voi muokata opetustaan heille parhaaksi, joka tukee oppimista kaikilla tavoilla.
Jotta itse voin tukea oppijoita on koulun ilmapiiri luotava turvallieksi sekä kannustavaksi. Pyrin
siihen, että jokainen oppilas hyväksyy toisensa ja arvostaa myös itseään. Opettajan tärkein
luonteenpiirre on läsnäoleminen. Oppilaiden kuunteleminen ja heidän ymmärtämisensä
edesauttaa heidän opettamistaan ja heidän kiinnostuksien kiinnittämistä opetukseen.

Lähteluettelo:

Atjonen, P., ym, (2019). Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja
lukiokoulutuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Julkaisut (7).
Cadima, J., Leal, T., & Burchinal, M. (2010). The quality of teacher–student interactions:
Associations with first graders' academic and behavioral outcomes. Journal of School
Psychology, 48(6), 457–482.
Poikkeus, A-J (2018) Opettajan osaaminen – vuorovaikutusta ja dialogia.