Kun lumi vyöry oli tullut päällemme minä aloin kaivautua lumen alta pois. Suuni oli täynnä lunta mutta sylkäisin lumet pois. Kun olin päässyt kokonaan lumesta pois kysyin posteljoonilta:
- Oletko kunnossa?

Mutta vastausta ei kuulunut. Aloin hätiköidä ja rupesin kaivamaan lunta.
Huusin Posteljoonille:
- Oletko kunnossa?! Kuuletko minua?!

Silloin kuulin pientä hiljaista mumisevaa ääntä.
Se kuullosti siltä kuin joku olisi sanonut apua.
Aloin taas kaivaa hädissäni kunnes lysin posteljoonin.
Autoin posteljoonin ripeästi ylös ja putsasimme itsemme puhtaaksi.
Silloin minulle tuli mieleen että mikä posteljoonin oikea nimi on.
Kysyin häneltä:
- Muuten mikä sinun oikea nimesi on?

Posteljooni vastasi:
- Minun oikea nimeni on Katri, mutta kaikki kutsuvat minua posteljooniksi. Ainankin työaikana ja virkapuku päällä.

Minä sanoin:
- Selvä kutsun sinua siis Katriksi.

Kun olimme päässeet pälkähästä ja jatkaneet matkaa alkoi hämärtää.
Onneksi olin ottanut kuitenkin mukaan retkitavarat kuten: Ruokaa, Teltan, tulitikut, makuupussit ja kaikkea lämmintä vaatetta.
Kun kello oli viisi aloimme pystyttää leiriä.
Pystytimme telttamme puun ja puron lähelle.
Teimme puroon reijän. Kävimme varmistamassa kyltistä että vesi oli puhdasta.
Sillä kaupungissamme oli puro jossa oli aivan puhdasta vettä.

Kun aloimme laittaa ruokaa niin kello oli puoli seitsemän teimme kalakeittoa, koska Katri oli erin omainen kokki, posteljoonin lisäksi tietenkin.
Kello oli yhdeksän ja kävimme nukkumaan. Katri nukkuijo mutta minä luin vielä hieman kirjaa.