Lukemisen ja kirjoittamisen opettamista on tullut pohdittua paljon siitä näkökulmasta, millainen tulisi olla lukemisen ja kirjoittamisen suhde. Tutkimuksen valossa huolta ei tunneta niinkään lasten luku- vaan kirjoitustaidon osalta. Heikko kirjoitustaito saattaa olla kirjoittamisen kokemiseen ei-niin-tärkeänä (Hankala ym. 2015, 76-77). Tästä syystä kirjoittamiseen tulisi panostaa huolella, lukemista toki unohtamatta. Olen pohtinut, voisiko kandini aihe olla esimerkiksi tyyliä "varhaisen lukutaidon tai -harrastuksen yhteys lapsen kirjoitustaitoon". Mittarit voisi olla verrattain helppo laatia, ainakin verrattuna muihin kandi-ideoihini. Saa nähdä, vastaavanlaista tutkimusta on käsittääkseni tehty melko paljon.

Kurssin aikana olen saanut paljon näkemystä siitä, miten äidinkielen opetus nykypäivänä eroaa siitä, millaista se oli omina kouluaikoinani. Olen kehittänyt myös omaa ajatteluani ja luonut omaa opetusfilosofiaani siitä, miten opetukseni tulisi mielestäni kehittyä nykyisestä. Tähän filosofiaan vaikuttaa toki pitkälti demoillamme vallitsevat näkökannat ja ajatukset opetuksesta. Demokeskustelujen, artikkelien, tutkimuksien ja oman meta-analyysini perusteella nostankin esiin ydinasioita siitä, millaiseksi ajattelin luoda omat äidinkielen tuntini tulevaisuudessa.

Yksi parhaiten mieleen painuneista kurssilla lukemistani teksteistä on Minna-Riitta Luukan (2004) artikkeli Tekstejä, luovuutta ja prosesseja. Luukka avaa erilaisia pedagogisia tyylisuuntauksia, joista osa painottaa enemmän perinteistä kieliopin pänttäämistä, osa taas luovuuden roolia opiskelussa. Eniten itseäni sytyttää australialaisia juuria omaava genrepedagogiikka, jonka ajatuksena on saada lapsi tietoiseksi eri tekstilajien erityispiirteistä ja antaa lapselle eväät tuottaa noita erilaisia tyylilajeja itse. Lähden teorisoimaan kantaani omilla kokemuksillani, jotka tarvitsevat vielä rinnalleen tutkimustietoa. Olin lapsena hyvin kiinnostunut numeroista, ja opinkin lukemaan jo 4-vuotiaana. Luin ykkösluokalla hyvin paljon lastenkirjoja. Uskon, että tämä seikka on johtanut siihen, että niin ala- kuin yläkoulussakin kaikki kielioppi on ollut minulle helppoa, ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa olleeni luokkani paras lähes kaikessa, mitä oikeinkirjoittamiseen tulee. Ovatko lapsena saadut lukuisat lukukokemukset saanut minut alitajuisesti tietämään, mihin kohtaan sijoitan välilyönnin, pilkun ja ison alkukirjaimen, ja toisaalta helpottaneet valtavasti ottamaan vastaan myös sitä kielioppitietoa, joka ei ole vielä implisiittisesti ollut hanskassa?

Entä jos eri tekstilajien ahkera ahmiminen ja tuottaminen tekisivät lapsista myös tiedostamattaan raudanlujia kieliopin osaajia? Entä jos ensimmäiset vuodet perustuisivat pitkälti laajaan lukemiseen ja kirjoittamiseen, minkä jälkeen kielioppiin ei tarvitsisi käyttää kovin paljoa aikaa? Tämä siksi, että lapsen kielellisesti kokeneet aivot löytäisivät tarttumapintaa uusille kielen lainalaisuuksille ja säännöille, ja oppiminen olisi nopeaa. Yksinkertaista tämä ei varmasti ole. 20 lapsen luokassa on 20 erilaista lukijaa, ja eri tekstilajien kanssa pitää osata olla tarpeeksi kärsivällinen, jotta lapsi pystyy ymmärtämään usean eri genren ominaisimmat piirteet. Osaa oppilaista on varmasti vaikeaa saada lukemaan aktiivisesti, ja lukivaikeudet tuovat keittoon omat mausteensa. On hyvin todennäköistä, että luokassa yhdellä tai useammalla lapsella jonkinmoista lukivaikeutta ilmenee. Ahosen ym. (2019, 275) mukaan on arvioitu, että 4-9 prosentilla ihmisistä esiintyy lukemisvaikeutta. Luku ei ole kovinkaan täsmällinen, sillä hyvin paljon lukemisen vaikeuksia jää diagnosoimatta.

Genrepedagogiikka on kuitenkin edullinen aate integroinnin näkökulmasta. Suurin osa oppiaineista on vakaassa yhteydessä teksteihin, jolloin äidinkielen tavoitteet kannattaa pitää mielessä muissakin oppiaineissa. Jos teemana on vaikkapa kolumni, voidaan myös luonnontiedon tunnilla lukea tai tuottaa kolumnia vaikkapa ilmastonmuutokseen liittyvistä kysymyksistä. Kun edellisellä äidinkielen tunnilla on ollut aiheena mainos, voidaan historian tuntiin sisällyttää keskiaikaisten hevoskärryjen mainoksen ideoiminen. Englannin tunnilla eri tekstilajien kirjoittamista ja lukemista voidaan myös harrastaa, jolloin myös kielten vertailu onnistuu tukien kielitietoisuutta. Tämä myös säästää äidinkielen tunneilta aikaa muuhunkin kuin lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Aro, M. & Lerkkanen, M-K. 2015. Lukutaidon kehitys ja lukemisvaikeudet. Teoksessa Ahonen, T., Aro, M., Aro, T., Lerkkanen, M.-K., & Siiskonen, T. 2019. Oppimisen vaikeudet. Niilo Mäki Instituutti.

Hankala, M., Harjunen, E., Kauppinen, M., Kulju, P., Pentikäinen, J., & Routarinne, S. (2015). Tutkimuksesta tukea kirjoittamisen opettamiseen. Teoksessa E. Harjunen (toim.) Tekstit puntarissa: Ajatuksia äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistuloksista perusopetuksen päättöarvioinnissa 2014 ja 2010

Luukka, M-R. & Jääskeläinen, P. 2004. Hiiden hirveä hiihtämässä: hirveä(n) ihana kirjoittamisen opetus. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja XLVIII