Tässä tekstissä kerron oppimiskokemuksiani kuvataiteen ydinosa -kurssilta. Peilaan omaa oppimistani kurssin oppimistavoitteisiin. Lopuksi teen vielä yhteenvedon siitä, olenko päässyt tavoitteisiin. Niitä ovat seuraavat:

- Ymmärrän kuvataiteen oppiaineen luonteen ja tavoitteet perusopetuksessa

- Tunnistan visuaalisen kulttuurin vaikutukset kuvailmaisuun ja -tulkintaan

- Osaan käyttää kuvataiteen välineitä ja materiaaleja, ja hallitsen kuvailmaisun perusteet

- Ymmärrän kuvanteon eri vaiheet ja kykenen rakentavaan, realistiseen arviointiin

- Olen vahvistanut omaa kuvailmaisuani ja taidekäsitystäni

 

 

 

 

Ensimmäisiä kurssin töitä oli Goethen kolmio. Työ oli johdatusta vesivärien maailmaan sekä värien yhdistelemiseen. Opimme, miten eri värit luovat kulttuurissamme erilaisia tuntemuksia. Jotkin väriyhdistelmät ovat toisia käytetympiä esimerkiksi markkinoinnissa kuin toiset. Tämä on täysin perusteltua, sillä jotkin yhdistelmät houkuttelevat ihmisiä toisia paremmin. Tämä tehtävä auttoi siis saavuttamaan kurssin tavoitetta tunnistaa visuaalisen kultturin vaikutuksia kuvailmaisuun ja -tulkintaan.

Goethen kolmiossa kärkinä toimivat päävärit sininen, punainen ja keltainen. Niiden välissä ovat sekoitukset, eli esimerkiksi sinisen ja punaisen välissä violetti. Uutena asiana tuli se, että kolmion päävärit koostuvat kahden sävyn sekoituksesta (Sininen = Ultramariini + Preussi). Sinisen ja punaisen sekoitus taas ei koostu kaikista näiden värien sävyistä, vaan violettiin sekoitetaan sinisestä ainoastaan ultramariinia, ja punaisesta karmiinia. Myös ruskean eri sävyt kolmiossa olivat uusi asia. Kokonaisuudessaan tehtävä vahvisti myös tavoitetta välineiden käytön oppimisesta, sillä koen tietäväni vesivärien käytöstä nyt riittävästi.

 

 

 

 

 

Alkukurssista piirsimme kuvan itsestämme. Tarkoituksena oli luoda joko mahdollisimman tarkka piirros omista kasvoista, tai sitten abstrakti teos, josta oli jollain tapaa havaittavissa oma persoona. Materiaaleina käytimme joko valkoista, mustaa tai ruskeaa paperia, sekä lyijy- ja värikyniä. Itse asetuin omalle mukavuusalueelle, mikä harmittaa nyt. Koen, että ihmisen piirtäminen lyijykynällä on yksi vahvuuksistani, ja lähdinkin taiteilemaan itsestäni mahdollisimman tarkkaa fyysistä kopiota, jota en "pilannut" väreillä. Tästä tehtävästä en tämän vuoksi kokenut saaneeni parasta mahdollista oppia. Näin kuitenkin kurssitoverieni töitä, joista opin, miten monella tavalla työn pystyi tekemään.

Opin, että värilliselle, kuten ruskealle paperille piirretty yhminen toimii ehkä jopa paremmin kuin vakoiselle. Asenteeni värien käyttöä kohtaan parani, sillä huomasin monien muiden töistä värien tuovan piirrokseen tietynlaista karismaa. Vaikka olen melko tyytyväinen kynäni jälkeen, on oma kuvani ehkä hieman tylsä värien puuttuessa. Muistan, kuinka opettaja rohkaisi värien käyttöön jo ala- ja yläkoulussa. Hyvin moni koki värien pilaavan työn, ja samaan ilmiöön olen törmännyt toimiessani kuvataiteen opettajan sijaisena yläkoulussa.

 

 

 

 

Seuraavalla demolla opin, mitä käsite laveeraus tarkoittaa. Tein vesiväreillä pohjan talviselle maisemalle. Tämän jälkeen otin kuvan eräästä näkymästä kampuksellamme, ja sitä käytin mallina piirtäessäni hiilillä laveerauksen päälle. Käytin hiilen lisäksi myös mustetta. Sain huomata, että vielä hieman märälle paperille oli ikävää piirtää niin hiilellä kuin musteellakin. Yksi pieni oppi materiaalien käytöstä tämäkin.

Kun kuvataiteen töitä eri tavoilla ja eri materiaaleilla on tehty useampi, olen alkanut saavuttaa paremmin tavoitetta kuvanteon eri vaiheiden ymmärryksestä ja rakentavasta arvioinnista. Arviointipuoli on kehittynyt siinä, kun muut ovat arvioineet minun töitäni, ja minä muiden. Osaaminen olisi kuitenkin vielä melko hatara alakoululaisten töiden arvioimiseen, sillä tuon ikäisten lasten töitä en ole viime aikoina nähnyt, enkä tiedä heidän keskimääräistä tasoaan. Ryhmässämme on mielestäni hyvin lahjakkaita kuvataiteilijoita, ja luulisin aikuisen ihmisen motoriikan auttavan kuvataiteessa niin paljon, että alakoululaisten työt voivat jäädä melko paljon jälkeen ryhmämme töistä.

 

 

 

Joulukorttia valmistaessa kaiversimme aluksi pohjan, jonka maalasimme haluamallamme värillä. Pohjaan raavitut aukot ja viivat jäivät tällöin vaille maalia. Tämän jälkeen valitsimme joulukortille värin. Tuota väriä kantavalle kartongille painoimme kaiverruksemme, jolloin maalikohdat jäivät kartonkiin kiinni kuvan osoittamalla tavalla. Tätä tehtävää tutkiessani huomaan, etten ole oppinut kovinkaan paljoa kuvataiteessa käytettävästä termistöstä. Etenkin välineiden nimet ovat unohtuneet melkolailla heti tuntien loputtua. Tämä on ikävää, sillä opettajana minun tulee käyttää aikaa välineistön opettelemiseen, jotta osaan rakentaa monipuolisen kattauksen kuvataiteen tunneille. Välineitä tilatessa termistö olisi hyvä tietää, mutta toki avun pyytäminen opettajakollegoilta varmasti helpottaa.

Joka tapauksessa kuvataiteen tunneilla opetellut työskentelymenetelmät ovat tulleet tutuiksi ja jääneet hyvin mieleen. Myös ymmärrys siitä, miten eri menetelmissä kannattaa lähteä liikkeelle on lisääntynyt. Osaisin varmasti soveltaa näitä menetelmiä eri aiheisiin, joita voisimme opinnoissamme käsitellä. Kuvataide jos jokin on oivallinen muihin oppiaineisiin integroimiseen, ja tätä tulen varmasti pohtimaan paljon tulevalla luokanopettajan urallani.

 

Olenko päässyt kurssin oppimistavoitteisiin? 

 

Ensimmäinen tavoite koski oppiaineen luonteen ja tavoitteiden ymmärtämistä. Koen, että kurssi on auttanut minua käsittämään, millainen skaala alakoulun kuvataiteen tunneilla voi olla työskentelymenetelmien osalta. Tässä päiväkirjassa kaikki kuvat koskevat jollain tapaa paperille tehtävää tuotosta, mutta mainittakoon vielä savityöt, joita harjoittelimme joko naamion ja saviruukun työstön avulla. Lisäksi kuvasimme animaation, jossa liikuttelimme mukaan ottamiamme esineitä/leluja, otimme kuvan, ja liikutimme taas objekteja hitusen kerrallaan. Voin kuvitella näiden olevan toimivia tapoja toteuttaa kuvataiteen tunteja. Näistä töistä en ole ikävä kyllä muistanut ottaa kuvia, sillä työskentely imaisi mukaansa pyyhkien päiväkirjan pois mielestä. Saviruukkukin hajosi omalla kohdallani jo saven kuivahdettua.

Tunnistan visuaalisen kulttuurin vaikutukset kuvailmaisuun ja tulkintaan. Aiemmin pohdinkin tätä tavoitetta sen osalta, että olen ymmärtänyt paremmin firmojen tavan käyttää kuvailmaisua houkuttelemalla ihmisiä kiinnostumaan heidän palveluistaan ja tuotteistaan. Muuten tavoite jäi vielä hieman leijumaan ilmassa. Toki ymmärrän, että oma kulttuurimme vaikuttaa siihen, minkä ajattelemme olevan kaunista kuvailmaisussa. Eri puolilla maailmaa taiteen ihanteet ovat hieman erilaisia. Tämän huomasi muun muassa museovierailulla, kun kävimme katsomassa näyttelyn Suomalaisten, Norjalaisten, Japanilaisten ja Kanadalaisten yliopistojen laatimasta taiteesta.

Osaan käyttää kuvataiteen välineitä ja materiaaleja, ja hallitsen kuvailmaisun perusteet. Kuten totesin, tämä tavoite jäi hataraksi sen osalta, että tiedän vieläkin kuvataiteessa käytettävien materiaalien nimiä todella vähän. Sen sijaan osaan nyt käyttää niistä monia, joten opetuksessani pienellä vaivalla ja eri välineistön tutkimisella saan varmasti paljon aikaan. Voisin sanoa hallitsevani perusteet kuvailmaisusta.

Ymmärrän kuvanteon eri vaiheet ja kykenen rakentavaan, realistiseen arviointiin. Arviointiin jokseenkin pystyn. Toki alakoulun oppilaiden tasosta en tiedä vielä pätkääkään. Tähän auttaa varmasti opetusharjoittelut, joita tulen myöhemmin sekä observoimaan että tekemään itse. Olen ehkä parantunut arvioijana siinä mielessä, että osaan erottaa omaa silmääni miellyttävän yleisesti hyvin laaditusta työstä. Toki varmasti omat mieltymykset voivat vielä jonkin verran sekoittaa arviointia.

Olen vahvistanut omaa kuvailmaisuani ja taidekäsitystäni. Olen vahvistanut, mutta paljon on vielä opittavana. En ole vielä päässyt täysin perille siitä, mikä kuvataiteessa ihmisiä kiehtoo. Haluaisin päästä siihen käsiksi, sillä tämän kautta itse kuvataiteen opettaminen olisi varmasti helpompaa.