Kun muutin opintojen perässä Jyväskylään syksyllä 2019, sai opettajankoulutuslaitos siipiensä suojaan motivoituneen luokanopettajaopiskelijan. Olin tehnyt opettajansijaisuuksia yläkoulussa kaiken kaikkiaan noin kahden kuukauden verran ja alakouluissa vastaavaa työkokemusta oli kertynyt noin yksi kuukausi. Koulunkäynninohjaajan tontilla yläkoulun puolella mies oli seissyt myös parisen kuukautta. Nämä kokemukset olivat osasyyllisiä korkeaan motivaatioon opettajuuden kehittämiseen ja oman opetusfilosofian luomiseen. Aiemmat opinnot liikunnanohjaajakoulutuksessa eivät kumma kyllä lamaannuttaneet opiskeluhaluja, vaan pikemminkin innostivat tekemään lisää tiedettä luokanopettajatutkinnon muodossa.

Eettisen osaamisen puolella kehitystä oli toki tullut jo jonkin verran sekä elämän- että työkokemuksen puolelta. Opettajan sijaisuudet ovat olleet hyvä väylä tutustua koulujen omiin arvoihin ja käytänteisiin, joiden perusteella eettisiä valintoja on itsekin tehnyt. Näitä on oppinut usein kyselemällä muilta opettajilta heidän mallejaan toimia ristiriitatilanteissa. Näihin keskusteluihin pohjana ovat olleet omien tuntieni vaikeat tilanteet, joissa itsellä on mennyt sormi suuhun.

Eettinen osaaminen ei ole kuitenkaan ollut kovinkaan pitkälle perusteltua. Olen toiminut siten, miten koulu ja sen oppilaat ovat opettaneet minut toimimaan. Olen tarkastellut koulun eettisiä ongelmia sen perusteella, mitä muut opettajat vastaavassa tilanteessa tekisivät, enkä ole pohtinut etiikkaa sen syväluotaavammin. Odotan tältä koulutukselta sitä, että voisin perustaa opetukseni etiikan tutkimustietoon ja sen perusteella luotuihin omiin arvoihini. Toki tämän filosofian tulee olla sopusoinnussa koulun arvojen kanssa.

Tieteellinen osaamiseni on kehittynyt tähän pisteeseen aiemman koulutukseni, ystäväpiirini ja oman, aktiivisen ajattelun myötä. On mielenkiintoista miettiä 3,5 vuotta kestäneitä liikunnanohjaajan opintojani ja niitä vaiheita, joiden aikana tieteellinen ajattelu on ottanut askelia eteenpäin. Kiinnostus tieteeseen on herännyt pitkälti erään kaveriporukkani ansiosta. Kommunikoimme hyvin aktiivisesti, ja opiskelemme eri tieteenaloja, jolloin saamme aikaan paljon hyvää keskustelua tieteeseen liittyen. Lisäksi koen, että ympäristöni on muokannut minulle jo lapsesta asti ajattelua, joka on edullinen tieteellisen ajattelun kehittämiseen. Yksi merkittävä osa ajatteluani on omien ajatuksieni kriittinen pohdiskelu. Jos minulla on mielipiteitä asioista, pyrin hyväksymään mahdollisuuden siitä, että olen väärässä. Tämä kriittinen ajattelu on mielestäni tärkeää tieteellistä osaamista arvioidessa. Olen melko innoissani siitä, että pääsen kehittämään tieteellistä ajattelua lisää.

Vuorovaikutusosaaminen on käsitteenä sellainen, jota olen pyöritellyt tehtävissäni melko tiiviisti koko viime koulutukseni ajan. Tuntuu, että mitä enemmän vuorovaikutuksesta oppii, sitä huonompi tuntee siinä olevansa. Tämän vuoksi lähden mielenkiinnolla kehittämään kyseistä puolta itsessäni. Viime aikoina pari läheistäni ovat kamppailleet vaikean elämäntilanteen kanssa. Tämä on pakottanut minut pohtimaan vuorovaikuttamistani näiden henkilöiden kanssa. Olen parantunut kuuntelijana ja kehittänyt ymmärrystäni ihmisen ajattelun moninaisuudesta. Ymmärrys on parantunut etenkin siinä, millaiset asiat ovat kaikilla ihmisillä yksilöllisiä, ja millaisia perusrakenteita jokaisen ihmisen ajattelusta löytyy.

Yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen osaamisen alueelta koen, että tulevat opintoni voivat antaa minulle paljon. Tiedän jonkin verran kasvatuksen historiasta, mikä osoittaa, että koulutuksessa on tehty merkittäviä muutoksia viimeisen vuosisadan aikana. Trendit ja suuntaukset ovat muuttuneet, ja tällä hetkellä jotkin muutaman vuosikymmenen takaiset koulutusihanteet ja -käytänteet tuntuvat jopa hassuilta. Haluaisin oppia ymmärtämään paremmin yhteiskunnallisten asioiden syy-seuraussuhteita koulutukseen ja arvoja eri aatteiden pohjalla.

Pedagoginen osaaminen on kehittynyt melko paljon juurikin edellisen koulutukseni kautta. Ymmärrän, miten tavoitteenasettelu ohjailee toimintaa, ja miten arviointia tulisi tavoitteiden pohjalta toteuttaa. Koen kuitenkin tarvitsevani vielä altistumista erilaisille opetustyyleille. Haluan myös lukea enemmän joistain nimenomaan koulumaailmaan sijoittuvista ilmiöistä, kuten esimerkiksi eriyttämisestä tai inkluusiosta. Vaikka tiedän hyviä tapoja opettaa ja ymmärrän asioita ihmisen oppimisesta, tarvitsen vielä enemmän varmuutta järkevien tunti- ja vuosisuunnitelmien luomiseen.

Hyvinvointia vahvistava osaaminen on mieltä eniten askarruttava osaamisen alue. Olen toiminut eniten yläkoulussa, ja tiedostanut sen, että kaikki oppilaat eivät voi hyvin. Tämä aihe on noussut viime aikoina vahvasti esiin myös mediassa. Koen, että kaikkien hyvinvointiin ei ole mahdollista panostaa, ja moni lapsi tai nuori osaa varmasti piilottaa oman pahan olonsa. Pahinta on, että oma osaamiseni kohdata tämä kollektiivinen pahoinvointi voi ei tunnu olevan riittävää. Tähän osaamiseen liittyy varmasti taito hoksata, kuinka paljon asioita voi lasten eteen tehdä. Etenkin luokanopettajana voin olla hyvin merkittävä tekijä siihen, mille raiteille lapsen elämä menee. Minun tulee siis olla aktiivinen lasten hyvinvoinnin vahvistajana, mutta osata myös pitää huolta omista voimavaroistani.

Esteettistä osaamistani lähden pohtimaan sillä, mitä viestin oppilaille ja mitkä ovat luontevimpia välineitä itseilmaisulleni. Haluan pyrkiä siihen, että olen oppilailleni jonkinnäköinen esikuva. Näin saan oppilaat kiinnostumaan tunneistani, ja koen työn mielekkäimmäksi kun saan näyttää mallia lapsille ja nuorille. Olen mielellään äänessä, ja tykkään keskustella oppilaiden kanssa. Tässä minun tuleekin muistaa oppilaiden tasapuolinen kuunteleminen. Paras välineeni käyttää luovuutta on mielestäni erityylisten tuntien ohjaaminen, ja haluankin tuoda jokaiseen tuntiin jotain uutta. En ole varma, olenko käsittänyt esteettisen osaamisen käsitteen oikein, mutta tämä varmaan selkenee paremmin opintojen edetessä!