Nimi myös: Isonokkonen

Alalajit: Etelännokkonen (ssp. dioica), Pohjannokkonen (ssp. sondenii)

Heimo: Nokkoskasvit – Urticaceae

Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen. Tiheitä kasvustoja muodostava.

Korkeus: 30–150 cm. Varsi tav. haaraton, 4-särmäinen, poltinkarvainen.

Kukka:
Kasvi 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä), kukat hyvin pieniä. Hedekukka: kehälehtiä 4, verholehtimäisiä, harmahtavankeltaisia. Heteitä 4, ponnet keltaisia. Emikukka: kehälehtiä 4, verholehtimäisiä, pareittain erikokoisia, harmahtavanvihreitä, karvaista. Emiö 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti pensselimäinen. Kukinto norkkomainen, 4–8 cm pitkä, lehtiruotia pitempi.

Lehdet:
Vastakkain, ruodillisia, korvakkeellisia. Ruoti hapsi- ja poltinkarvainen. Lapa puikea–kapeanpuikea, hertta- tai pyöreätyvinen, pitkäkärkinen, sahalaitainen, alapinnalta poltinkarvainen (harvoin poltinkarvat puuttuvat), tummanvihreä. Lapa väh. 2 kertaa leveytensä pituinen, ruoti enintään puolet lavan pituudesta.

Hedelmä:
Soikea, litteä, himmeä, kellertävänruskea, 1–1,5 mm pitkä, kehälehtien suojaama pähkylä.

Kasvupaikka:
Pihat, puutarhat, seinustat, tienvarret, pientareet, laitumet, pellot, joutomaat, hakkuuaukeat, ranta- ja puronvarsilehdot, lehtokorvet.

Kukinta:
Heinä–syyskuu.

Nokkosen lehtiä voidaan käyttää ravinteena esim nokkoslettuihin ja muihin ruokiin pinaatin tapaan. Nokkosta voidaan käyttää myös tuholaistorjunnassa.