Kaunokirjallisuuden kertauksessa oleelliseen asemaan nousevat äi3-kurssilla opetut proosan, lyriikan ja draaman käsitteet ja niiden käyttö osana analyysia, erittelyä ja tulkintaa. Kertauksessa käytetään apuna liitteenä olevia tiedostoja ja niiden ohella kannattaa käydä läpi myös Kieli ja tekstit 2 -oppikirjan alkuosa ennen punaisia sivuja.

Proosa = kertomakirjallisuutta, esim. romaanit, novellit, sadut
Lyriikka (ei muuten taivu monikossa, kuten englannissa!) = runot, sanoitukset
Draama = näytelmät

Tärkeää on myös havaita, että vaikka proosan, lyriikan ja draaman käsittelyssä on paljon yhtymäkohtia, käsitteistössä on kullakin lajeista aivan omaa terminologiaa, jota ei saa sekoittaa. Proosassa ja draamassa on kertoja, lyriikassa puhuja. Proosassa on kappaleita ja rivejä, runoudessa on säkeistöjä ja säkeitä, draamassa esimerkiksi näytöksiä, kohtauksia ja dialogia.

Myös lainaustekniikassa on omat säännöksensä ja erityispoikkeuksensa, kun lainataan ja käsitellään runoutta (ks. erityisesti Kieli ja tekstit 2 s. 110)!

Kun lukee kaunokirjallisuutta ja puhuu siitä, on muistettava, että se on fiktiivistä, sepitettyä - vaikka olisikin tiedossa, että teksti pohjautuu kirjailijan tai runoilijan omiin kokemuksiin. On paha virhe lukea kaunokirjallisuutta totena, todellisuuden kuvauksena. On ajateltava, että sitä on muunneltu ja väritetty. Missään nimessä ei saa myöskään väittää, että kertoja, tekstin puhuja tai esimerkiksi päähenkilö olisi tekstin kirjoittaja. Taiteilijalla on vapautensa, heidät on pidettävä erillisinä henkilöinä tekstien hahmoista!

VT3 kirjoitetaan käsin seuraavista vaihtoehdoista, s. 167: 5, 7 tai 8 tai syksyn yo (2011), teht. 1. Lisäksi myös valittavia tehtäviä novelleista (kysy opettajalta kirjaa "Lukemisia lukiolaisille").

Kirjoitetaan osin koulussa, osin kotona ja tuodaan arvioitavaksi viikolla 3.