EU:n puolustus- ja turvallisuuspolitiikka

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin mukaan Euroopan unionin turvallisuustilanne on muuttunut perustavanlaatuisesti parin viime vuosikymmenen aikana.

9.1 Erittele, miten EU:n puolustus- ja turvallisuuspoliittinen tilanne on presidentti Emmanuel Macronin mukaan muuttunut (aineisto 9.A). 10 p.

9.2 Tarkastele, millaisin keinoin Euroopan unioni on pyrkinyt ratkomaan presidentti Macronin aineistossa 9.A esiin nostamia ongelmia. 20 p

9.A Tekstikatkelma: Presidentti Emmanuel Macronin haastattelu

”The Economist: Meitä kaikkia hämmästytti äskettäisen, suurlähettiläiden konferenssissa pitämänne puheen hyvin synkkä sävy. Aloititte lähes eksistentiaalisella huomautuksella Euroopan tulevaisuudesta; puhuitte Euroopan mahdollisesta katoamisesta. Ettekö ylidramatisoi tilannetta? Miksi näin synkkä näkemys Euroopan tulevaisuudesta?

Emmanuel Macron: En usko, että ylidramatisoin asioita, yritän olla selkeä. Katsokaa, mitä maailmassa tapahtuu: asioita, joita ei olisi voinut kuvitellakaan viisi vuotta sitten. Yritämme selvitä Brexitistä, Euroopan on hyvin vaikea löytää tietä eteenpäin, amerikkalainen liittolaisemme on yhtäkkiä kääntänyt meille selkänsä strategisissa kysymyksissä – kukaan ei olisi uskonut tätä mahdolliseksi. Miten Eurooppa syntyi? Tosiasioiden perusteella pidän Eurooppaa ihmeenä. Tällä mantereella on suurin kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden maantieteellinen keskittymä. Se selittää sen, miksi lähes kahden vuosituhannen ajan jatkuvat sisällissodat moukaroivat Eurooppaa. Viimeisten 70 vuoden aikana olemme saavuttaneet pienen geopoliittisen, historiallisen ja sivistyksellisen ihmeen: hegemoniattoman poliittisen tasapainon, joka mahdollistaa rauhan. Tämä johtuu siitä, että Eurooppa koki 1900-luvulla yhden julmimmista konflikteistaan, koko historiansa julmimmista, ja sanoisin, että silloin se saavutti rappionsa alimman pisteen.

Eurooppa rakentui sen ajatuksen varaan, että sopisimme yhdessä asioista, joista olimme riidelleet: hiilestä ja teräksestä. Näin Eurooppa rakentui yhteisöksi, joka ei ole pelkästään markkina-alue, vaan poliittinen projekti. Joukko ilmiöitä on kuitenkin ajanut meidät kuilun partaalle. Ensinnäkin Eurooppa on menettänyt tajunsa historiastaan. Eurooppa on unohtanut, että se on yhteisö, koska se näkee itsensä yhä enemmän markkina-alueena ja pitää päätavoitteenaan laajentumista. Tämä on perustavanlaatuinen virhe, koska se
on vähentänyt hankkeen poliittista ulottuvuutta lähinnä 1990-luvulta lähtien. Markkinat eivät ole yhteisö. Yhteisö on vahvempi: sillä on oma käsityksensä solidaarisuudesta, lähentymisestä, jonka olemme menettäneet, ja poliittisesta projektista.

Lisäksi Eurooppa on alun perin rakennettu amerikkalaisten avustavaksi kumppaniksi. Tämä oli Marshall-suunnitelman takana alusta asti. Se kulki käsi kädessä myös sen ajatuksen kanssa, että hyväntahtoinen Yhdysvallat toimii maailmanrauhan säilyttämiseen ja länsimaisten arvojen ylivaltaan perustuvan järjestelmän ja arvotasapainon perimmäisenä takuumiehenä. Yhdysvalloille tällä oli hintansa, joka oli Nato ja tuki Euroopan unionille. Yhdysvaltojen painopiste on kuitenkin siirtynyt viimeisten kymmenen vuoden
aikana, eikä se ole ollut vain Trumpin hallinnon ansiota. On ymmärrettävä, mitä tapahtuu syvällä Yhdysvaltojen päätöksenteossa. Se liittyy presidentti Obaman esittämään ajatukseen: ”Olen Tyynenmeren presidentti.”

Yhdysvaltojen fokus siis muuttui, mikä oli itse asiassa heidän näkökulmastaan silloin hyvin taitavaa: he katselivat Kiinaa ja Amerikan mannerta. Presidentti Obama teoretisoi asian niin, että kyse oli kauppablokkien geopoliittisesta strategiasta, allekirjoitti sopimuksia ja vetäytyi Lähi-idästä sanoen: ”Tämä ei ole enää minun naapuruuspolitiikkaani.” Mutta tämä loi ongelman ja heikkouden: vuosien 2013–2014 kriisin eli epäonnistumisen puuttua kemiallisten aseiden käyttöön Syyriassa. Tämä oli jo ensimmäinen vaihe länsiblokin romahduksessa, koska silloin suuret aluevallat sanoivat itselleen: ”Länsimaat ovat heikkoja.” – –

Siis, ensinnäkin Eurooppa on vähitellen menettämässä ymmärryksensä omasta historiastaan; toiseksi Yhdysvaltojen strategiassa on tapahtumassa muutos; kolmanneksi maailman tasapainottaminen kulkee käsi kädessä 15 viime vuoden aikana tapahtuneen Kiinan valta-aseman vahvistumisen kanssa, mikä luo bipolarisaation riskin ja marginalisoi Euroopan selvästi. Yhdysvaltojen ja Kiinan muodostaman G2:n riskin ohella meitä heikentää hyvin merkittävästi autoritääristen valtojen uusi nousu Euroopan reunoilla. Näitä
autoritaarisia valtoja ovat lähinnä Turkki ja Venäjä, ja ne ovat naapuruuspolitiikkamme kaksi pääasiallista toimijaa. Niiden uudelleen syntyminen ja arabikevään seuraukset luovat eräänlaista kuohuntaa.

Kaikki tämä on johtanut Euroopan poikkeukselliseen haurauteen. Jos Eurooppa ei pysty pitämään itseään globaalina mahtina, se katoaa. – – Kaiken tämän lisäksi meillä on Euroopan sisäinen kriisi: taloudellinen, sosiaalinen, moraalinen ja poliittinen kriisi, joka alkoi kymmenen vuotta sitten. Eurooppa ei ole elänyt uudelleen sisällissotaa aseellisine konflikteineen, mutta se on elänyt itsekkään nationalismin kautta. Euroopassa on vallinnut pohjoisen ja etelän välinen kahtiajako talouskysymyksissä ja idän ja lännen välinen
kahtiajako siirtolaiskysymyksessä, mikä on johtanut populismin nousuun kaikkialla Euroopassa. Nämä kaksi kriisiä – taloudellinen ja muuttoliikkeeseen liittyvä – iskivät erityisen kovaa keskiluokkaan. Veroja nostettiin ja talousarvioihin tehtiin keskiluokkaa vahingoittavia mukautuksia, mikä oli mielestäni historiallinen virhe. Tämä on ohimennen sanoen ääriliikkeiden nousun takana koko Euroopassa. Euroopasta on tullut paljonvaikeampi hallita. – –

Kannatan asioiden tehostamista, nopeampaa ja selkeämpää päättämistä sekä niiden dogmien ja
ideologioiden muuttamista, jotka nykyisin ohjaavat meitä kollektiivisesti. Toivoisin, että meillä olisi
Euroopan tulevaisuutta varten riippumattomampi ja kunnianhimoisempi projekti, joka olisi
demokraattisempi ja joka etenisi sekä digitalisaatiota että ilmastoa koskevissa kysymyksissä paljon
nopeammin ja tehokkaammin. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, saadaanko suuret eurooppalaiset toimijat
tämän agendan taakse. Tämän sanottuani olen sitä mieltä, että jossain vaiheessa Eurooppaa on tietenkin
uudistettava. Tarvitsemme tietysti komission, jossa on vähemmän jäseniä, ja luonnollisesti meidän on
onnistuttava tekemään päteviä määräenemmistöpäätöksiä monista kysymyksistä.

Toimittajan huomautus: Haastattelu tehtiin Pariisin Elysée-palatsissa 21. lokakuuta. Ranskankielistä transkriptiota on kevyesti muokattu selkeyden vuoksi. Englanninkielinen käännös The Economist.”

Lähde: Emmanuel Macron in his own words (English). The French president's interview [Emmanuel Macron omin sanoin (engl.).
Ranskan presidentin haastattelu]. The Economist Europe. Julkaistu: 7.11.2019. Käännös: YTL. Muokkaus: YTL.