Joulutauko on ohi, mutta kyllä graduanalyysit taisi mielessä muhia lomankin aikana. Mielestäni tuo päässämuhimisvaihe on melkeinpä tärkeintä koko prosessissa. Oma työskentelyni saattaa (varsinkin ulkopuolisten mielestä) näyttää hitaalta ja aikaansaamattomalta (jota se välillä onkin), mutta sitten kun alan kirjoittamaan, on aivot tehnyt työtä puolestani ajattelun avulla niin, että kirjoittaminen on nopeaa ja ajatukset valmiita. Silloin vaivun flow-tilaan, ja kukaan ei saa silloin syötettyä minulle mitään joka rekisteröityisi minussa mihinkään.

Yksittäisenä huomiona aineistostani: minusta oli melkein hämmentävää, että yksi oppilas oli kirjoittanut tutkijan lukemaan aloitustarinaan lähes samankaltaisen, melko odottamattoman jatkon kuin aloitustarinassa. Tämä huomio ei ole merkittävä oman tutkimukseni kannalta, mutta oli silti jännää todeta se.

Äsken lähetin graduohjaajalleni ensimmäisen version analyysistä. Toki se on vasta sellainen pohja (5 sivua), johon alan työstämään sitten sitä varsinaista analysointia, eli lisään paljon aineisto-otteita ja selitän analysointiani ja sen avulla avautuvia tuloksia vielä lisää, jotta niille on riittävät perusteet ja näyttö. Pelkästään aineiston pohjalta analysoiminen verrattuna siihen, että minulla olisi valmis teoria tai malli analyysin pohjaksi, on mielestäni haastavaakin. Tästä olen tainnut aiemminkin kirjoittaa. Toisaalta se luo minulle vapauden mutta myös vastuun. Vapauden olla irti valmiista ajattelusta, vastuun pitäytyä tarkkaan aineistossa, mikä tosin on aina tutkimuksessa tärkeää, mutta ehkä vielä hieman tärkeämpää pelkässä aineistolähtöisessä analyysissä. 

Nyt minulla on vajaa 2 viikkoa aikaa kirjoittaa analyysiosio graduuni puhtaaksi ennen kuin työt (5 vk) alkaa. Jää nähtäväksi miten äijän käy. 

Töiden ohella ajattelin sitten kirjoitella teoriataustan valmiiksi. Iltatöiksi menee.