Yksi tärkeistä asioista mikä ajoi minut tänä keväänä eri kuosien pariin on Keravan Opistolla vuoden aikana pidetyt kangaskenkäkurssit.

Ajattelin ensimmäiselle kurssille osallistuessani, että nämä ovat ainoat kengät mitä teen joten kankaan on oltava täydellinen. Päädyin silloin tekemään mustavalkoiset kengät Finlaysonin kankaasta. Niistä tuli ihanat.


Sain mahdollisuuden osallistua toiselle kangaskenkäkurssille keväällä ja silloin kankaan valinta olikin vaikeampi. Kiertelin kirpputoreja löytämättä sopivaa kangasta mutta lopulta pieni puolen metrin vajaalevyinen retrokangaspala löytyikin omista kangasvarastoistani. Minulla ei vaan ollut aavistustakaan mistä tuo kangaspala oli minulle tullut. Näistä kengistä tuli vähintään yhtä ihanat. 

Kuukausi kenkien valmistumisen jälkeen löysin edesmenneen äitini liinavaatekaapista samasta kankaasta päällystetyn laatikon. Se oli mielestäni uskomaton sattuma, sillä en tosiaan muistanut mistä tuon pienenpienen kangaspalan olin itselleni saanut. Olin saanut sen siis äidiltäni vuosia sitten hänen ollessa vielä hengissä. Tästä merkillisestä sattumasta innostuen tein samaisesta kankaasta vielä kynilleni pari pientä pussukkaa. Nyt minulla on koko setti ja rakastan niitä kaikkia!