Pari viikkoa tässä taas hurahtikin muihin vakavimpiin asioihin keskittyen. Nyt kuitenkin on aika taas raahata itseni tähän ihanaan kuosisuunnittelukuplaan. Sitä tehdessäni ja kuplassa ollessani tunnen olevani onnellinen ja murheet tuntuvat kaukaiselta. On siis selvää, että tämä on minulle tärkeää ja sydämenasia. Ja ajoitus juuri nyt on täydellinen.

Yksi kotiläksyistäni oli myös työstää kirjallista ajatusta siitä millainen kuosini olisi. Mikä olisi sen tarina, miltä se näyttäisi, maistuisi, tuntuisi ja mitä se kertoisi muille ihmisille. Tässä alustavia ajatuksia.

Kuosin nimi: Onnellinen lapsuus / Lapsuus /Lapsuuskesä

- täynnä orgaanisia kukkakuvioita
- värit 70-lukulaisia 
- kukkaukuviot niin, että kuosi on katsottavissa/käytettävissä joka suunnasta
- kuosin reunaan pitää jäädä pieni kaista taustaväriä joka todennäköisesti joku tumma väri
- samasta kuosista pitäisi saada iso versio ja pieni versio. iso versio esim. isoimmat kukat noin 40-50 cm kokoisia ja pienemmässä kuosissa puolet pienempiä
- olisi kiva jos kuosissa näkyisi kädelläpiirretty jälki eikä teollinen jälki

Jos kuosi puhuisi niin se kertoisi kaikille olevansa täynnä lapsuuden kesien onnellisuutta, tietämättömyyttä, huolettomuutta, kuumia kesäpäiviä, froteisia shortseja ja tahmeita tikkarinsotkemia sormia.

Jos kuosilla olisi tuoksu niin se tuoksuisi metsämansikoille, saunavihdalle, aamukasteelle ja tietysti myös ihan vähän salmiakkimerkkarille.

Jos kuosilla olisi maku niin se olisi vähän outo josta löytyy samalla makeutta, suolaisuutta että kirpeyttä.

LUE PÄIVÄ NUMERO 34>>