15-vuotias Kaarle XII nousi valtaan vuonna 1697. Hänen kruunajaiset antoivat kansalle selvän viestin uuden hallitsijan aikeista. Aikaisemmin tapahtuneissa kruunajaisissa piispa oli asettanut kruunajaistilaisuudessa kuninkaan päähän kruunun, mutta tämä kuningas teki sen itse. Lisäksi Kaarle ratsasti kruunu päässään omiin kruunajaisiinsa. Näillä tavoin hän osoitti kansalaisille olevansa todellinen itsevaltias, jonka yläpuolella ei ollut edes Jumalaa. Osa kansasta pelkäsi, että maa oli joutunut holtittoman pojan hallittavaksi.

Ruotsin entiset viholliset ovat odottaneet tilaisuuttaan kostaa, ja he halusivat kukistaa Ruotsilta Itämeren. Puolan kuningas August, Venäjän tsaari Pietari ja Tanskan kuningas Fredrik pitivät neuvottelun Kaarlen kruunajaisten jälkeen. He tuumivat, että hän heikentäisi Ruotsia, sillä Kaarle oli nuori ja kokematon. Kolme kuningasta sopivat neuvottelussaan, että he hyökkäisivät Ruotsin kimppuun samaanaikaan useasta suunnasta. Samalla maa pakotettaisiin sotaan kaikkia kolmea maata vastaan. Sotaa alettiin kutsua Pohjan Sodaksi.

Ruotsin armeijaa ei lyöty helpolla, joten liittoutuneet eivät onnistuneet hyökkäämään samaa aikaan, joten Kaarle sai kohdata armeijansa kanssa kaikki yksi kerrallaan. Nuori kuningas löi armeijansa kanssa tanskalaiset helposti. Sitten Kaarle armeijoineen suuntasi voimansa Venäjää vastaan. Hän löi Venäjän tsaarin armeijan Narvan taistelussa vuonna 1700. Sotilaiden varmuutta ja mielialaa nostivat sotien voitot, ja että uudella kuninkaalla oli Jumalan suojelus mukanaan. Kaarle teki virheen ajatellessaan, että Venäjä oli kokonaan lyöty. Se antoi Tsaarille aikaa koota joukot ja varustaa uusi armeija.

Vuosia kului Kaarlen jatkaen sotaa Puolassa. Kaarle ei saavuttanut merkittäviä voittoja pitkään aikaan, kun armeija väsyi. Venäjä sai koottua armeijansa ja vallannut alueitaan takaisin. Kun Kaarle kuuli Venäjän armeijasta ja Tsaarin aikeista, hän päätti lähteä Moskovaan lyömään Venäjän maahan. Tästä alkoi takaa-ajo. Kun Venäjä perääntyi itää kohti, niin Kaarle seurasi perässä.
Molemmat armeijat leiriytyivät lähelle Pultavan kaupunkia keväällä vuonna 1709.

Edellisenä yönä ennen Ruotsin ja Venäjän taistelukentällä käyvää taistelua, Ruotsin kuningas Kaarle XII lähetti armeijansa liikkeelle tarkoituksena yllättää vastustaja. Yllätyshyökkäys ei onnistunut, sillä pimeässä joukkoja on vaikeaa hallita. Armeija oli aamuööa valmiina hyökkäämään, mutta Venäjän armeija oli jo ehtinyt valmistautua. Taistelu näytti aluksi Ruotsin kannalta hyvältä, joten venäläiset perääntyivät. Ruotsin sodanjohdon mielestä joukot olivat kuitenkin väärissä asemissa ja hyökkäys keskeytettiin rivien kokoamista varten.
Venäjän armeija sai lisäaikaa koota omat joukkonsa Ruotsin rivien kokoamisen aikana, ja taistelu kääntyi Venäjän eduksi.

Noin 7000 ruotsalaista menehtyi taistelussa, ja noin 2800 joutui vangiksi. Haavoittuneita oli tuhansia. Loputkin Ruotsin vetäytyvästä armeijasta antautui pian muiden perässä. Loppujen lopuksi noin 20 000 ihmistä jäi vangiksi. Vain pieni määrä Ruotsin kuninkaan joukoista pääsi pakenemaan Pultavasta Turkkiin.

Kun tieto Ruotsin tappiosta Pultavan taistelussa levisi, Tanska ja Puola vaativat Ruotsilta takaisin menettämänsä alueet. Venäjä tunkeutui Suomeen, ja valloitti melkein koko maan. Kaarle XII ei palannut tappionsa jälkeen vuosikausiin Ruotsiin, eikä hän suostunut sopimaan rauhaa, vaikka suurvallan romahdus oli selvää.
Kaarle XII päätti hyökätä Tanskan hallitsemaan Norjaan palauttaakseen entisen Ruotsin suurvallan. Sotaretki päättyi Kaarle XII kuolemaan.

Tieto Kaarle XII kuolemasta levisi nopeasti, joka sai Ruotsin väsyneen armeijan palaamaan takaisin kotiin. Ruotsi vihdoinkin suostui solmimaan rauhan, mutta se menetti Itämeren halllinnan ja osan Suomesta. Tätä rauhaa alettiin kutsua Uudenkaupungin rauhaksi.

Yksi merkittävimmästä syystä Ruotsin suurvallan romahtamiseen oli, että Ruotsin pieni asukasmäärä ei kyennyt tuottamaan niin paljon veroja, tarvikkeita ja sotilaita kuin laajan valtakunnan ylläpitäminen ja pitkän rajan puolustaminen tarvitsi.
Venäjän voimistuminen oli myös yksi syistä suurvallan romahtamiseen. Venäjä oli suljettu Itämereltä aikaisempien sotien takia, mutta nyt se halusi siitä osansa.
Kun Kaarle XII oli kaukana kotimaastaan Ruotsista sotimassa, tsaari Pietari sai aikaa uudistaa armeijaansa ja hän oki vihdoinkin tarpeeksi voimakas haastamaan Ruotsin. Väsynyt Ruotsi ei kyennyt enään ylläpitämään valta-asemaansa raskaiden sotavuosien takia, kun vshvistuneet viholliset pyrkivät Itämerelle.
Kolmas syy Ruotsin vallanromahtamiselle oli Kaarlen suuruudenhulluus.