21. Elinympäristön aineita
Mistä muovia tehdään?
Muovit tehdään nykyisin yleensä raakaöljystä. Muovia syntyy, kun molekyyleistä tehdään tavattoman pitkiä. Muovia käytetään nykyisin korvaamaan lähes kaikkia muita materiaaleja, koska se on edullista. Muoviset juomapullot tulee palauttaa kaupan pullokeräykseen. Muuten muovit laitetaan kuivajätteisiin tai sekajätteisiin. Luontoon muovia ei saa päästää, sillä se voi olla haitallista eläimille ja säilyy luonnossa pitkään. Muovien polttamista kotioloissa ei suositella, sillä vinyylin palaminen muodostaa myrkyllisiä kaasuja.
Kuvassa on malli PE-muovin erittäin pitkästä molekyylistä. PE-muovi on tuttu muovikasseista ja tavallisista muoviämpäreistä.
Mistä lasia tehdään?
Lasia tehdään hiekasta. Käytännössä lasi onkin lähinnä sulatettua hiekkaa. Erilaisia lasilaatuja saadaan aikaan sekoittamalla hiekkaan erilaisia lisäaineita. Lisäaineet vaikuttavat esimerkiksi lasin kovuuteen tai sen väriin.
Lasin tekoon tarvitaan puhdasta valkoista kvartsihiekkaa, jota saadaan esimerkiksi Tanskasta. Puhtaasta kvartsihiekasta tulee kirkasta lasia. Suomalaisesta hiekasta tulee vihertävää lasia.
Mistä paperia tehdään?
Paperia tehdään kuiduista. Entisaikaan kuituja saatiin helpoiten käytetyistä kankaista eli lumpuista. Nykyisin kuituja saadaan edullisesti puusta. Puun selluloosa jauhetaan tai keitetään kuiduiksi. Eniten paperia käytetään sanoma- ja aikakauslehtiin. Puhdas käytetty paperi tulee viedä keräykseen. Keräyspaperia voidaan kierrättää uudelleen paperiksi. Sitä voidaan myöskin uusiokäyttää vaikkapa munakennoina tai talojen lämpöeristeenä.
Puun kuidut on irrotettu keittämällä ja puristettu sitten levyksi. Tällaisina levyinä selluloosa usein kuljetetaan sellutehtaasta paperitehtaaseen.
Kuinka aineen happamuutta tutkitaan?
Kun ainetta sekoitetaan veteen, voidaan liuoksen happamuutta tutkia. Puhdas vesi on neutraalia ja sen happamuusarvo on 7. Sitä pienempi arvo tarkoittaa hapanta ja sitä suurempi arvo emäksistä. Kun happamuusarvoksi saadaan esimerkiksi 4, on liuos hapan. Kun happamuusarvoksi saadaan esimerkiksi 9, on liuos emäksinen.
Happamuutta mitataan usein keltaisella yleisindikaattoripaperilla. Kun paperiliuska upotetaan liuokseen, sen väri muuttuu. Värikartalta voidaan sitten lukea happamuusarvo eli pH. Vihreät ja siniset värit merkitsevät yleensä emäksistä ja keltaiset, oranssit ja punaiset hapanta.
Erilaisilla yleisindikaattoripapereilla on kullakin oma värikarttansa. Tarkempaan mittaamiseen käytetään sähköllä toimivaa laitetta.
