- Mä sain ajatuksen voimalla karkkipussin leijailemaan kaupasta kotiin,Jussi mumisi unisesti sägyssän.
- Täh? Saska kysyi ja kohotti päätään. Naapurin sägystä kuului vain tasainen krohina. pikkuveli taas puhui unissaan.
- Kroo pyyh,krooh pyyh,krooh pyyh...Saska matki veljeään. Häntä itseään ei nukutanut tipaakaan.
Saispa tosiaan karkit ja muut herkut pelkällä ajatuksenvoimalla liikeele. Saska kuviteli suklaapatukat ja karkkipussit kohti kotia. Tässä hiljaisessa kylässä, jonne he keväälä oli kaupungissta muutaneet, karkit voisivat hyvinkin lennellä kenenkään huomaamatta.