Aloitan sillä, että olen tutustunut kielen rakenteisiin englannin ja ranskan opintojaksoilla, mutta on kiva saada oppia näitä myös suomeksi. Koen, että koulutasolla olemme käyneet enimmäiseksi vain tekstioppia ja sanastoa läpi.

Minusta hyvä kommentti Tainiolta (2020) on se, kun hän puhuu siitä, ettei opettajan tarvitse pelkästään tukeutua kieliopin opetuksessa vain oppikirjaan vaan on hyvä suunnitella opetustaan käyttäen POPS:issa löytyviä sisältöjä ja opetettavaksi suositeltuja käsitteitä, joita aika hyvin esitetään perusopetuksen opetusuunnitelmassa. Minua jännittää se, että minun täytyisi tietää kielen rakenneosista huomattavan enemmän kuin mitä tiedän nyt. Ja koska minusta tulee myös englannin opettaja täytynee oppia myös englannin kielen rakenneosista. Mutta eiköhän se siitä! 

Minusta fonologia on todella kiinnostava kielen rakenneosa. Olen ranskan tunnilla keskittynyt enimmäkseen ranskan kielen fonologiaan, mutta minusta se on yhtä kiinnostavaa kielessä kuin kielessä. Eri äänteet on minusta kiehtovia, koska puhun monta eri kieltä ja olen joutunut eri äänteitä, ja erilaisia asioita kaikista näistä kielistä paitsi omasta äidinkielestä. Minua kiinnostaisi oppia omasta äidinkielestä enemmän, mutta se ei ole niin tunnettu kieli, koska sitä enimmäkseen vain Keski-Afrikassa.

Sanaston oppiminen on mielestäni todella tärkeää. Tainio mainitsee kirjassa, että tieto oppilaiden sanastoon liityvistä ongelmista on tärkeää, koska se on osa oppilaantuntemusta. Ainakin siitä on ollut itselle apua kielten oppimisessa. Olen itse laajentanut sanavarastoa lukemalla todella paljon kirjoja. 

Minusta minulla on vielä matkaa kielen rakenneosien oppimiseen ja hallitsemiseen.