Oman opettajuuden pohdinta:

1. Tämä tunti oli vähän hämmentävä, tuntuu siltä, että on paljon tehtävää tulossa ja se vähän jännittää. Tunnista jäi sellainen olo, että sen jättää kesken, kun ei vaan yksinkertaisesti pysty tekemään niin paljon hommia. Jännittää todella paljon oma jaksaminen psyykkisesti, koska muut kurssit on vaativia. Meillä on POMM- kurssien lisäksi kasvatustieteen opintoja ja kielten kursseja. 
2. Artikkelit olivat todella mielenkiintoisia ja jotenkin avautui ihan erilainen mielikuva musiikista oppiaineen ja musiikista ylipäänsä. Musiikintuntien ei tarvitse opettajajohtoisia ja yksitoikkoisia, ja musiikintunnilla voi myös heittäytyä. Kenenkään ei tarvitse täydellisesti osata mitään vaan voi vaan olla ja osata sen, minkä osaa. Kaikkia kannustetaan ja rohkaistaan. Opettaja loi aivan ihanan turvallisen ilmapiirin. Ennen näiden artikkeleiden luku, en ollut koskaan ajatellut tai kuullut puhuttavan termistä “musiikkirajoitteisuus”, mutta tunnistin itseni heti sisällöstä. Helposti tulee sanottua, että “ en ole musikaalisesti lahjakas” , mutta mitä se musikaalisuus sitten oikeasti on? Kuka sen määrittää? Itse ainakin rakastan musiikkia ja instrumentteja, vaikka en osaa niitä soittaakaan, olin sitten “musikaalinen” tai en. Mielestäni on aika surullista, että musikaalisuutta on pidetty myötäsyntyisenä taitona, joita vain jotkut perii, mutta eihän tuo todellakaan pidä paikkaansa. Mielestäni kuka vaan voi oppia mitä vaan, kun siihen oikeasti panostaa ja antaa aikansa sille niin kuin artikkelissa mainitaankin, että taitoja voidaan harjoittelemalla kehittää. Opettajana haluan, että oppilailleni jää tunneilta sellainen fiilis, että “I can do this!” . “Hallinnan kokemus, tunne siitä, että ymmärrän ja osaan, luo turvallisuutta ja saa aikaan onnistumisen kokemuksen.” - Oppimisen positiivinen kehä

Opetussuunnitelmassa mainitaan 1-2 vuosiluokkien kohdalla, että oppilaat voivat yhdessä havaita ja kokea, kuinka jokainen on musiikissa ainutlaatuinen ja kuinka musiikillinen toiminta luo parhaimmillaan iloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. 

3.Laattasoittimista jäi yleisesti sellainen fiilis, että siitä on helppo lähteä alkuun oppilaiden kanssa, jotka eivät tiedä soittimista mitään tai ovat vasta aloittaneet soittamaan ja tämä sama ilmiö mainittiin dioissa. Länsiafrikkalaiset balafonit olivat todella mielenkiintoiset, en ollut ennen kuullutkaan niistä, vaikka olenkin afrikkalainen. Se saattaa hyvinkin johtua siitä, että olen itse Keski-Afrikasta. Oli kiva palauttaa perusopetuksen aikana opittuja asioita mieleen. On todella mielenkiintoista, että laattasoittimia on sekä puisina että metallisina. Itse opettajana näyttäisin myös erilaisia kuvia ja videoita siitä, miten ihmiset eri kulttuureista käyttää samanlaisia soittimia kuin, mitä mekin omassa maassa. Muistelen, että omina kouluaikoina kaikki teoria käytiin suullisesti ja osittain kirjan kanssa. Eihän siitä jäänyt mitään mieleen. Itse aion käyttää kaikkia mahdollisia materiaaleja, mitä löytyy, jotta oppilaat saavat kattavan tiedon siitä, mitä haluan heidän oppivan. 

 Opetus ohjaa oppilaita tulkitsemaan musiikin monia merkityksiä eri kulttuureissa sekä yksilöiden ja yhteisöjen toiminnoissa. Oppilaiden musiikillinen osaaminen laajenee, mikä vahvistaa myönteistä suhdetta musiikkiin ja luo pohjaa musiikin elinikäiselle harrastamiselle. Musiikin opetus rakentaa arvostavaa ja uteliasta suhtautumista musiikkiin ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen - OPS 2014

Lisään tähän vielä, että Kaisan ja Anniinan vuosisuunnitelmassa ihanasti mainittiin juuri se, että ei saa olla ennakkoluuloja ja aatella, että koska joku on jostakin maasta tai on joku tietty uskonto, niin hän automaattisesti tietäisi kaiken siitä maasta tai uskonnosta ja niiden musiikkiperinteistä.

4. Tältä tunnilta jäi vahvasti mieleen kanteleen kehittyminen eri vuosien aikana. Tämän tunnin aikana jäi mieleen monialainen oppiminen. Historian yhdistäminen musiikkiin on todella hyvä tapa saada oppilaat mielystymään historiaan, koska esimerkiksi itselleni historia on aina ollut inhokki aine ja huomasin, että ainakin tällä tavalla lähtisin hakemaan tietoa maasta, jota tällä tavalla esitettäisiin. Ida Elinan video kanteleen soitosta on aivan huippu! 

Seuraavat tunnit menikin niin, etten paljon muista teoriaa ollenkaan, varmaankin sen takia, että harvoin ehdin tunnille silloin kun se alkoi, kun täytyi välissä käydä syömässä. Täytyy rehellisesti myöntää, että ennakkovideot ja -artikkelit on luettu aina tunnin jälkeen joskus jopa muutaman päivän jälkeen tunnista. Mutta muistan tekemisen paljon ja olen nauttinut joka hetkestä. Tunnit ovat olleet itselle todella antoisia. 

Minusta meidän tunneilla näkyi paljon Dalcroze-pedagogiikka - Musiikin kautta musiikkiin (l'éducation pour la musique par la musique). Minulle itselle jäi tulevana opettajana mieleen juuri se ajatus, että musiikin ja musiikillisten kokemusten kautta tarjotaan hyviä kokemuksia ja kehitetään musiikillisia valmiuksia - musiikki on sekä väline että päämäärä. Tykkään siitä, miten kirjan samassa kappaleessa sanotaan, että muusikkous ymmärretään laajana käsitteenä, johon sisältyy laaja kirjo ihmisen ominaisuuksia ja kykyjä. Tästä tulee mieleen se, mitä heti alussa opittiin, että jokainen saa kokea olevansa lahjakas ja ainutlaatuinen juuri niillä taidoilla, mitä on. Tähän auttaa mielestäni eriyttäminen tosi hyvin. Omien oppilaiden vahvuuksien tunteminen ja niiden ottaminen huomioon. Jokainen saa tehdä sen, minkä osaa ja kokee omaksi vahvuudeksi ja se tuodaan ryhmän sisään. “ Oppilailla on mahdollisuus oppia omalla tavallaan ja aikanaan”. - Dalcroze- pedagogiikka 

Yhdyn itse vahvasti tähänkin ajatukseen, että oppilas voi sanoa opetuksen jälkeen “olen kokenut” eikä tiedän”. Tämän minä sain kokea meidän POMM - opintojaksolla ja tämän ajatuksen varmasti printtaan omien tulevien luokkien seinille. Kirjassa kerrotaan, että kokemus viittaa tietämisen tapaan, jossa toiminta toiminta, aistimukset, tunteet ja ajattelu yhdistävät ja ruokkivat toinen toisiaan. Harjoitukset aktivoivat oppilaan mielikuvituksen ja haastavat oppilasta löytämään persoonallisia ratkaisuja tai varioimaan niitä. Musiikin tunnilla kyllä huomasin monesti, kuinka oma persoona ikään kuin välähti esille varsinkin silloin, kun sai kuunnella ääniä ja kertoa, mitä tuli ekana mieleen.

Opintojakso on myös tuonut minulle mieleen oman opettajaidentiteetin jatkuvaa kehittymistä. Kun on tuntien jälkeen ajatellut tunnilla käytyjä asioita, niin on huomannut, että tiettyjä arvoja ja uskomuksia, mitä tuntien aikana on esiintynyt, niin on itsekin omaksunut niitä. Katariina Stenberg (2015) toteaa, että opettaja tekee työssään, tietoisesti tai tiedostamatta, pedagogisen päätöksen joka kolmas sekunti ja jotta näitä päätöksiä voisi tehdä, pitää olla vaihtoehtoja joista valita. Ja nämä vaihtoehdot perustuvat opettajan henkilökohtaisiin arvoihin ja uskomuksiin, jotka ovat muotoutuneet elämänkokemusten kautta ja niistä tehtyjen tulkintojen prosesseissa. Varsinkin kuunnellessa toisten vuosisuunnitelmia, niin huomasi, että itsekin haluaisi joitakin arvoja ja uskomuksia, mitä heillä liittyy musiikin opetukseen ja musiikkiin ylipäänsä. Ilman identiteettiä on vaikea muodostaa oman opettajuuden ammatillisen ytimen, koska mielestäni juuri silloin opetuksesta varsinkin musiikin, tulee helposti tylsää ja pakottavalta tuntuvaa. Tätä haluan ainakin itse välttää. POMM- kurssilla oli kiva nähdä opettajan innon paistavan läpi ja kaikki tiesi, että opettaja nauttii työstään.