• Ennen kouluikää en usko käyttäneeni mitään tai en ainakaan muista käyttäneeni yhtään mitään. Olin aina ulkona ja kaverit kävi ovella hakemassa pihalle. En edes muista unelmoineeni puhelimesta tai mistään muustakaan laitteesta. Ennen kouluikää olin tosiaan vielä Afrikassa ja täytyy sanoa, että noina aikoina tiedonpuute on varmasti ollut iso ongelma. En osannut kaivata mitään eikä minulla ollut ajatuksia mistään “paremmasta”. Keskityin vain lapsena olemiseen.
• Kouluaikana tietysti oli aina telkkari ennen kuin menin yläasteelle ja sen kautta sai tietää, mitä maailmassa tapahtuu ja huoltajat olivat myös ns. “ viestimiä”. Muistan vain, että ranskankielisiä uutisia kuunneltiin päivät pitkät missä tahansa, missä meni. Vasta yläasteella tajusin kaivata puhelinta, jossa älyominaisuus, kun huomasin, että ystävilläkin oli. Yläasteella alkoi intohimoni kirjoja kohtaan, koska se oli minulle ainoa mahdollisuus päästä lähelle tietoa. Vanhempani olivat tiukkoja, joten minulta on jäänyt tosi moni asia kokematta ja näkemättä. En pysty samaistumaan tai kertomaan samoja asioita, mitä muut ikäiseni pystyvät. Lisäksi en osaa muistella lapsuuttani varmaankin sen takia, koska on liikaa traumoja.
• Isovanhempieni luona aina katsottiin uutisia ja nykyäänkin isoisäni viettää päiväänsä katsoen uutisia, ja näin itsekin kiinnostuin maailmalla tapahtuvista asioista. Isoisäni on suuri inspiraation lähteeni siihen, että rakastan tiedonhankintaa ja imen kaiken tiedon, mitä saan, mutta olen kuitenkin aika kriittinen. Pienestä pitäen minun on ollut vaikea omaksua kaikkea, mitä minulle syötetään ja se on kantanut minua aika pitkälle. Muistan pysäyttäviä uutisia, kuten terrori-iskut brysselissä ja Trumpin vaalivoiton. 

• En muista ensimmäistä lukemaani kirjaa, mutta muistan hyvin vahvasti yhden kirjan, jonka nimi ei juuri tule mieleen, mutta se oli puhutteleva kirja. Ja uskon, että nyt jos lukisin kirjan uudelleen olisin aivan ihmeissäni siitä, kuinka paljon pystyn samaistumaan ja ymmärtämään kirjan päähenkilöä. Silloin en ymmärtänyt kirjan syvyyttä ja tärkeyttä, mutta nyt ymmärrän. 
• Mainoksista minua ahdisti tai ärsytti (en tiedä) eniten kaikki seksi- ja kuukautissuojamainokset, koska meidän kotona nämä aiheet olivat tabuja. Tähän päivään asti ahdistaa nuo mainokset, vaikka olenkin jo aikuinen. 
• Yläasteikäisenä muistan käyttäneeni aika paljon sellaista viestintäpalvelua kuin Kick – hirvittävät jälkimuistot. 
• Fanitin todella paljon Justin Bieberiä yläasteen aikana, ja silloin käytin twitteriä 24/7, jotta pysyisin ajantasalla kaikesta, mitä tapahtuu ja milloin tapahtuu.

- Uskon olevani sellainen mediakasvattaja, joka aika avoimesti käy media asioiden äärellä oppijoiden kanssa. Olen valmis oppimaan ja ottamaan vastaan heiltä uutta. Itse olen aika 50/50 sen kannalla, että pidetään traditiot yllä. Mielestäni kaikkea uutta, mikä on hyvää, on tärkeä ottaa huomioon. Nuoret kyllä osaavat kertoa ja näyttää, mikä on hyvää ja mikä ei. Itse en ole niin perehtynyt esimerkiksi someen, niin en ole aina ajantasalla kaikesta, mitä somessa tapahtuu. 

• Elämäni kielet kertovat minusta aika paljon. Puhun viisi eri kieltä ja joka kielellä tuntuu siltä, että uusi minä tulee esiin. Ilmaisutapani joka kielellä on erilainen. Koska omaksun suomen ja lingalan äidinkielinäni, minun on ollut vaikea omaksua yhtä kulttuuria omakseni. Olen ehtinyt elää Kongossa vain seitsemän vuotta, joten minulla ei olisi mitään kongolaista kulttuurituntemusta, jos minun vanhempani ja isovanhempani eivät olisi tutustuttanut sitä minulle. Esimerkiksi tunnekieleni ovat suomi ja englanti. On vaikea puhua tunteistani lingalaksi, koska siihen ei ole opetettu eikä annettu mahdollisuutta. Silloin, kun täytyy ilmaista vihaa tai inhoa, osaan ilmaista sen parhaiten suomeksi, englanniksi vain jos saan kirjoittaa ylös. 

 

• En osaa sanoa, minne kuulun, koska olen kahden kulttuurin välissä. Tuntuu siltä, että Suomessa kukaan natiivi ei hyväksyisi minua suomalaiseksi eikä myöskään Kongossa hyväksyttäisi kongolaiseksi. Olen vain ihminen, joka osaa monta kieltä. Kristittynä ja uskovaisena toki omaksun “Kristuksen” identiteetin, joka on aika vaikea selittää ihmisille, jotka eivät sitä ymmärrä.