Olipa kerran lohikäärme nimeltä Erkki. Hän asusteli korkeilla vuorilla mutta oli nyt lomalla autiomaasa. Hänellä oli kuuma sillä olihan hän autiomaassa. Yleensä kotona hän viilensi liekkiään jäätelöllä mutta täällä autiomassa jäätelö kerkisi sulaa enne kuin hän söi sen. Joten hän päätti lähteä etsimään keidasta. Matkan varrella hän näki monta kangastusta mutta ei onnistunut löytämään yhtään oikeaa keidasta. Tuli ilta ja aurinko laski joten Erkki päätti yöpyä vastaan tulevassa hiekkaluolassa. Aamulla Erkki heräsi siihen kun jostai lähettyviltä kuului outoa suhinaa. Hän kömpi ulos luolasta ja huomasi lähestyvän hiekkapyörteen. Hän säikähti sitä ja lähti pinkomaan pakoon niin kovaa kuin pääsi koska hiekkapyörre esti häntä lentämästä. Mutta vaikka hän juoksi niin kovaa kuin pääsi hiekkapyörre saavutti hänet pian ja hän joutui sen sisälle. Hän keippui koko ajan ylemmäs pyörteessä. Hän huomasi alhaalla olevan keitaan kun hän pääsi ylös hän hyppäsi alas veteen. Matkalla alas hän muisti kangastukset. Hän oli valmiina tömähtämään maahan nyt hän olisi........ Plumps. Tämä keidas oli sittenkin oikea. Hän pulikoi vedessä ja viilensi itseään. Illan tullen Erkki lähti kotiin. Kun hän pääsi sinne hänen lapsensa kysyi häneltä.
-Eikös isä sinun pitänyt lomailla pidempään.
-Lomailu ei sovi minulle. Se on ihan liian raskasta.Vastasi Erkki