sadut ja kertomukset
Eläin juhlissa tapahtuu
Olipa
kerran peippo joka halusi aina vain juhlia. Hän ei piitannut kuin hauskan pidosta. Kerran eräänä lauantai päivänä hänen juhlissaan tapahtui pieni onnettomuus. Eräs oravan poika pökertyi kesken kaiken. Paikalle hälytettiin ambulanssi ja asiaa tutkittiin. Selvisi että hän oli saanut allergia kohtauksen.
Mutta selvisi myös että Hän oli syönyt piirasta jossa oli häntä allergisoivaa omenaa. Peippo lupasi olla tästä lähin varovaisempi juhlissaan. Loppu
kertomus 1.jpg
KIRJOITA
KIRJOITA
| -itsepäinen -kärsivällinen -iloinen -urheilullinen -ruskea tukkainen |
-silmälasipäinen -kädentaitoinen - kärsivällinen -auttava -urheilullinen |
Olin Levillä laskettelemassa. laskin metsä rinteitä, hiihdin ja kävin kylpylässä. |
Eevin sukat. | Satu,latu,katu,matu, Tatu ja Patu. |
| Terve kaupungin johtaja. TEE PAREMMAT PULKKAMÄET! JA HIEKOITA VAIN TOINEN PUOLI TIESTÄ! p.s. Heti |
||||
| -Milloin postilakko loppuu? -Miten sinä jaksat kätellä niin montaa ihmsistä aina linnanjuhlissa? -Oletko tuon näköinen? .jpg) |
||||
Lohikäärme Erkki autiomaassa
Olipa kerran lohikäärme nimeltä Erkki. Hän asusteli korkeilla vuorilla mutta oli nyt lomalla autiomaasa. Hänellä oli kuuma sillä olihan hän autiomaassa. Yleensä kotona hän viilensi liekkiään jäätelöllä mutta täällä autiomassa jäätelö kerkisi sulaa enne kuin hän söi sen. Joten hän päätti lähteä etsimään keidasta. Matkan varrella hän näki monta kangastusta mutta ei onnistunut löytämään yhtään oikeaa keidasta. Tuli ilta ja aurinko laski joten Erkki päätti yöpyä vastaan tulevassa hiekkaluolassa. Aamulla Erkki heräsi siihen kun jostai lähettyviltä kuului outoa suhinaa. Hän kömpi ulos luolasta ja huomasi lähestyvän hiekkapyörteen. Hän säikähti sitä ja lähti pinkomaan pakoon niin kovaa kuin pääsi koska hiekkapyörre esti häntä lentämästä. Mutta vaikka hän juoksi niin kovaa kuin pääsi hiekkapyörre saavutti hänet pian ja hän joutui sen sisälle. Hän keippui koko ajan ylemmäs pyörteessä. Hän huomasi alhaalla olevan keitaan kun hän pääsi ylös hän hyppäsi alas veteen. Matkalla alas hän muisti kangastukset. Hän oli valmiina tömähtämään maahan nyt hän olisi........ Plumps. Tämä keidas oli sittenkin oikea. Hän pulikoi vedessä ja viilensi itseään. Illan tullen Erkki lähti kotiin. Kun hän pääsi sinne hänen lapsensa kysyi häneltä.
-Eikös isä sinun pitänyt lomailla pidempään.
-Lomailu ei sovi minulle. Se on ihan liian raskasta.Vastasi Erkki
-Eikös isä sinun pitänyt lomailla pidempään.
-Lomailu ei sovi minulle. Se on ihan liian raskasta.Vastasi Erkki
Matka maailman ympäri 80 päivässä
Phileas Fogg ja Paspartout kiiruhtivat Lontoon juna-asemalle. He astuivat junaan jolla he pääsisivät Doveriin. Kun he astuivat junaan siinä vaunussa istui mies joka tarkkaili heitä lehtensä yli. He eivät kiinnittäneet mieheen mitään huomiota ja pian Paspartout jo kysyi: "Minne me tarkalleen ottaen olemme menossa?" " En ole vielä aivan varma. Mutta 80 päivässä meidän on ehdittävä maailman ympäri. " Herra Fogg vastasi.
Kun he saapuivat Doveriin he kävivät ostamassa lauttaliput Calaisiin joka sijaitsi Ranskassa. Mutta he eivät huomanneet että heitä seurattiin. Heillä oli vielä tunti aikaa lautan lähtöön ja he istuivat penkillle odottamaan sitä. Heidän penkin takana oli sama mies joka tarkkaili heitä junassa. Yhtäkkiä hän työnsi kätensä siihen taskuun jossa oli heidän matkaliput. Hän otti liput ja lähti juoksemaan. Onneksi Herra Fogg ja Paspartout huomasivat sen ja lähtivät hänen perään. He saivat hänet kiinni kun hän kompastui omiin kengännauhoihin vesitynnyrin vieressä. Paspartout otti hänen kädestään liput kaatoi vesitynnyrin sen niskaan. "Miksi hän noin teki?" Paspartout kysyi. "Todennäköisesti hän oli Davinin joku kätyri joka yritti estää matkantekomme. En tiennyt että hän pelaa likaista peliä mutta emme anna sen haitata meitä koska ehdimme vielä laivaan.
Niin he saapuvat Calaisiin joka sijaitsi Ranskassa ja päättivät yöpyä siellä koska he olivat saaneet eräältä Herra Foggin tuttavan perheestä yösijan. Kun he aamulla heräsivät ja söivät aamiaisen ja lähtivät vuokraamaan kuumailmapalloa. He vuokrasivat kuumailmapallon ja lähtivät lentämään kohti Italiaa.
"Voimmeko me lentää Eiffeltornin yli jotta saisin otettua kuvan? " kysyy Paspartout. "Emme mutta se näyttää olevan reitillä joten saat otettua kuvasi." vastaa karttaa tutkiva Fogg.
He saapuivat Italiaan noin kello kolme. Kävivät syömässä ja jatkoivat matkaansa laivalle jolla he päääsisivät Turkkiin. He olivat laivalla yön yli.
Aamulla kun he heräsivät Paspartout kysyi "Montako päivää meillä on enää aikaa?" "Itse asiassa olemme ihan hyvässä aikataulussa nimittäin meillä on vielä 78 päivää aikaa. Mutta emme saa olla varmoja sillä meidän on vielä ylitettävä tyynivaltameri eikä sitä koskaan tiedä keksiikö Davin vielä jotain muuta päämme menoksi." Fogg vastaa. "Pääsemmeköhän me vielä kuumail-mapallon kyytiin?" Paspartuut miettii ääneen sillä hän piti siitä kovasti. "Itse asiassa me käymme ensin syömässä tuossa ravintolassa ja lennämme sitten Kiinaan kuumailmapallolla." Fogg sanoi
Fogg istui kuumailmapalllon keskellä tutkimassa karttaa. "Mikä tuo vinkuna on ja miten tätä ohjataan?" Kysyy Paspartout. "Miten niin miten tätä ohjataan? Olethan ohjannut ennenkin kuumailmapalloa. Tälläkin matkalla monta kertaa." Fogg ihmettelee. "Niin mutta menetämme kokoajan korkeutta enkä saa tätä nousemaan." "Herttinen! sittenhän tässä pallossa täytyy olla reikä. Ja olemme vielä veden yllä." Herra Fogg säikähtää ja nousee ylös. "Sehän on tuossa aivan vieressä." Paspartout houmaa ja osoittaa reikää joka on heidän päidensä vieressä. "No mitä sinä odotat? Kaiva laukusta joku kankaan pala ja teippiä ja teippaa se reikä umpeen niin minä ohjaan meidät tästä pois." Herra Fogg huutaa ja tarttuu ohjaimiin. Onneksi Paspartout saa reiän ajoissa paikattua ja he pääsevät takaisin lento korkeuteen. "Muistatko muuten kun se pallon vuokraaja sanoi olevansa uusi ja pälyili kokoajan hermostuneesti ympärilleen. Hän oli varmaan Davinin kätyri joka teki tuon reijän koska hän ei antanut meidän vuokrata sitä toista palloa." Paspartout muisteli. " En kyllä muistanut mutta nyt kun otit puheeksi niin sen täytyi mennä juuri niin. " Herra Fogg myöntää.
He saapuivat Kiinaan myöhään illalla joten he päättivät jäädä yöksi pieneen majataloon. " Tällä kerttaa emme menekkään omalla kuumailmapallolla ettei siihen voi kukaan tehdä reikiä." Herra Fogg toteaa aamulla. "Miten me sitten pääsemme meren yli jos emme mene kuumailmapallolla? Laivalla siinä menisi viikkoja. Eikä meillä ole aikaa siihen." Ihmettelee Paspartout. "Ei emme mene laivalla vaan menemme semmoisella kuumailmapallo kuljetuksella jolle tulee muitakin ihmisiä ja oma lentäjä. Siksi meidän pitää olla nopeita ettemme myöhästy." Fogg kertoo. "Selvä" vastaa Paspartout.
He pääsivät Tyynenvaltameren yli ilman mitään hämminkiä ja saapuivat Mexicoon. Heillä oli mennyt meren ylityksessä 13 päivää joten heillä oli vielä 64 päivää aikaa. He menivät syömään ravintolaan jossa tarjoiltiin herkullista ruokaa. Kesken ruokailun Paspartout meni ihan kalpeaksi. " Mikä sinulle tuli? " Fogg kysyi. " En tiedä tämä salaatin lehti oli jotenkin kitkerä ja sitten tuli huono olo." Paspartout vastasi. "Meidän täytyy käydä lääkärissä." Fogg päätti
" Hänellä näyttäisi olevan jonkinlainen ruokamyrkytys." sanoo paikallinen lääkäri "Hänen pitää jäädä tänne pariksi päiväksi." Kun he olivat jääneet kahden Paspartout ehdotti " Sinun kannattaa jatkaa matkaa ilman minua ettet häviä vetoasi." " Ei missään tapauksessa. En jätä sinua tänne yksin ja sitä paitsi meillä on vielä runsaasti aikaa niin että tämä ei haittaa.
He istuivat jälleen kerran kuumailmapallossa ja tällä kertaa se oli tarkistettu reikien varalta. Paspartout oli selvinnyt hyvin myrkytyksestä ja heillä oli vielä 61 päivää aikaa. He saapuisivat pian Floridaan, kaupunkiin jonka nimi oli Miami. sieltä he vielä kerkisivät laivaan joka lähti Doolinin kaupunkiin joka sijaitsi Irlannissa.
Aamulla he heräsivät Doolinissa ja heillä oli vielä 59 päivää aikaa joten he päätivät pitää vapaapäivän. illalla he menivät nukkumaan valmiina loppu rutistutkseen.
He olivat juuri saapuneet junalla toiselle puolelle maata kaupunkiin nimeltä Belfast. "Millä me menemme tästä Englantiin?" Paspartout kysyy. "Menemme kuumailmapallolla joten pääsemme suoraan Lontooseen." Herra Fogg vastaa
Ja niin he saapuivat lopulta perille tyytyväisinä siitä että olivat voittaneet vedon myös kiertäneet koko maapallon 34 päivässä.
Kun he saapuivat Doveriin he kävivät ostamassa lauttaliput Calaisiin joka sijaitsi Ranskassa. Mutta he eivät huomanneet että heitä seurattiin. Heillä oli vielä tunti aikaa lautan lähtöön ja he istuivat penkillle odottamaan sitä. Heidän penkin takana oli sama mies joka tarkkaili heitä junassa. Yhtäkkiä hän työnsi kätensä siihen taskuun jossa oli heidän matkaliput. Hän otti liput ja lähti juoksemaan. Onneksi Herra Fogg ja Paspartout huomasivat sen ja lähtivät hänen perään. He saivat hänet kiinni kun hän kompastui omiin kengännauhoihin vesitynnyrin vieressä. Paspartout otti hänen kädestään liput kaatoi vesitynnyrin sen niskaan. "Miksi hän noin teki?" Paspartout kysyi. "Todennäköisesti hän oli Davinin joku kätyri joka yritti estää matkantekomme. En tiennyt että hän pelaa likaista peliä mutta emme anna sen haitata meitä koska ehdimme vielä laivaan.
Niin he saapuvat Calaisiin joka sijaitsi Ranskassa ja päättivät yöpyä siellä koska he olivat saaneet eräältä Herra Foggin tuttavan perheestä yösijan. Kun he aamulla heräsivät ja söivät aamiaisen ja lähtivät vuokraamaan kuumailmapalloa. He vuokrasivat kuumailmapallon ja lähtivät lentämään kohti Italiaa.
"Voimmeko me lentää Eiffeltornin yli jotta saisin otettua kuvan? " kysyy Paspartout. "Emme mutta se näyttää olevan reitillä joten saat otettua kuvasi." vastaa karttaa tutkiva Fogg.
He saapuivat Italiaan noin kello kolme. Kävivät syömässä ja jatkoivat matkaansa laivalle jolla he päääsisivät Turkkiin. He olivat laivalla yön yli.
Aamulla kun he heräsivät Paspartout kysyi "Montako päivää meillä on enää aikaa?" "Itse asiassa olemme ihan hyvässä aikataulussa nimittäin meillä on vielä 78 päivää aikaa. Mutta emme saa olla varmoja sillä meidän on vielä ylitettävä tyynivaltameri eikä sitä koskaan tiedä keksiikö Davin vielä jotain muuta päämme menoksi." Fogg vastaa. "Pääsemmeköhän me vielä kuumail-mapallon kyytiin?" Paspartuut miettii ääneen sillä hän piti siitä kovasti. "Itse asiassa me käymme ensin syömässä tuossa ravintolassa ja lennämme sitten Kiinaan kuumailmapallolla." Fogg sanoi
Fogg istui kuumailmapalllon keskellä tutkimassa karttaa. "Mikä tuo vinkuna on ja miten tätä ohjataan?" Kysyy Paspartout. "Miten niin miten tätä ohjataan? Olethan ohjannut ennenkin kuumailmapalloa. Tälläkin matkalla monta kertaa." Fogg ihmettelee. "Niin mutta menetämme kokoajan korkeutta enkä saa tätä nousemaan." "Herttinen! sittenhän tässä pallossa täytyy olla reikä. Ja olemme vielä veden yllä." Herra Fogg säikähtää ja nousee ylös. "Sehän on tuossa aivan vieressä." Paspartout houmaa ja osoittaa reikää joka on heidän päidensä vieressä. "No mitä sinä odotat? Kaiva laukusta joku kankaan pala ja teippiä ja teippaa se reikä umpeen niin minä ohjaan meidät tästä pois." Herra Fogg huutaa ja tarttuu ohjaimiin. Onneksi Paspartout saa reiän ajoissa paikattua ja he pääsevät takaisin lento korkeuteen. "Muistatko muuten kun se pallon vuokraaja sanoi olevansa uusi ja pälyili kokoajan hermostuneesti ympärilleen. Hän oli varmaan Davinin kätyri joka teki tuon reijän koska hän ei antanut meidän vuokrata sitä toista palloa." Paspartout muisteli. " En kyllä muistanut mutta nyt kun otit puheeksi niin sen täytyi mennä juuri niin. " Herra Fogg myöntää.
He saapuivat Kiinaan myöhään illalla joten he päättivät jäädä yöksi pieneen majataloon. " Tällä kerttaa emme menekkään omalla kuumailmapallolla ettei siihen voi kukaan tehdä reikiä." Herra Fogg toteaa aamulla. "Miten me sitten pääsemme meren yli jos emme mene kuumailmapallolla? Laivalla siinä menisi viikkoja. Eikä meillä ole aikaa siihen." Ihmettelee Paspartout. "Ei emme mene laivalla vaan menemme semmoisella kuumailmapallo kuljetuksella jolle tulee muitakin ihmisiä ja oma lentäjä. Siksi meidän pitää olla nopeita ettemme myöhästy." Fogg kertoo. "Selvä" vastaa Paspartout.
He pääsivät Tyynenvaltameren yli ilman mitään hämminkiä ja saapuivat Mexicoon. Heillä oli mennyt meren ylityksessä 13 päivää joten heillä oli vielä 64 päivää aikaa. He menivät syömään ravintolaan jossa tarjoiltiin herkullista ruokaa. Kesken ruokailun Paspartout meni ihan kalpeaksi. " Mikä sinulle tuli? " Fogg kysyi. " En tiedä tämä salaatin lehti oli jotenkin kitkerä ja sitten tuli huono olo." Paspartout vastasi. "Meidän täytyy käydä lääkärissä." Fogg päätti
" Hänellä näyttäisi olevan jonkinlainen ruokamyrkytys." sanoo paikallinen lääkäri "Hänen pitää jäädä tänne pariksi päiväksi." Kun he olivat jääneet kahden Paspartout ehdotti " Sinun kannattaa jatkaa matkaa ilman minua ettet häviä vetoasi." " Ei missään tapauksessa. En jätä sinua tänne yksin ja sitä paitsi meillä on vielä runsaasti aikaa niin että tämä ei haittaa.
He istuivat jälleen kerran kuumailmapallossa ja tällä kertaa se oli tarkistettu reikien varalta. Paspartout oli selvinnyt hyvin myrkytyksestä ja heillä oli vielä 61 päivää aikaa. He saapuisivat pian Floridaan, kaupunkiin jonka nimi oli Miami. sieltä he vielä kerkisivät laivaan joka lähti Doolinin kaupunkiin joka sijaitsi Irlannissa.
Aamulla he heräsivät Doolinissa ja heillä oli vielä 59 päivää aikaa joten he päätivät pitää vapaapäivän. illalla he menivät nukkumaan valmiina loppu rutistutkseen.
He olivat juuri saapuneet junalla toiselle puolelle maata kaupunkiin nimeltä Belfast. "Millä me menemme tästä Englantiin?" Paspartout kysyy. "Menemme kuumailmapallolla joten pääsemme suoraan Lontooseen." Herra Fogg vastaa
Ja niin he saapuivat lopulta perille tyytyväisinä siitä että olivat voittaneet vedon myös kiertäneet koko maapallon 34 päivässä.
Uuteen kotiin
Arto Pikkarainen oli hyvin kiireinen keksiä. Hänellä oli poika nimeltä Jussi. Mutta hänellä ei ollut oikein koskaan aikaa Jussile. Hän oli näet juuri keksinyt koneen jolla pääsi mihin vain. Eli myös kaikkiin salaisiin maihin ja paikkoihin. Tähän koneeseen hän tarvitsi koekäyttäjän. Mutta koska homma oli niin vaarallinen kukaan muu ei halunnut joten hänen oli lähdettävä itse.
Kun hän meni kotiin hän sanoi pojalleen Jussille " Lähden lomalle. Sinä saat mennä siksi aikaa mummolaan." Hän sanoi näin sillä Jussi oli hyvin seikkailun haluinen eli hän olisi halunnut muuten mukaan. Arto pakkasi laukkuun sukat ja meni nukkumaan.
Jussi mietti illalla sängyssä "Minä haluan myös matkalle. Ei ole isän tapaista olla ottamatta minua mukaan." Jussi varmisti että isä nukkuu ja piiloutui hänen matkalaukkuunsa.
Aamulla Arto lähti kohti työ paikkaansa ja upo uutta konetta joka odotti siellä koe käyttöä. Hän astui koneeseen ja paineli nappuloita. Kone alkoi täristä kovaa ja lopulta pysähtyi.
Kun ovi aukesi niin Arto huomasi olevansajossakin upouudessa kylässä jollaista hän ei ollut nähnyt missään matka oppaassa. Hän käveli eteenpäin ja yhtäkkiä hänen takaansa kuului posahdus. Kone oli räjähtänyt. "Mitä minä nyt teen? " Arto mietti huolestuneena. "MItä Juussikin nyt ajattelee kun en palaa kotiin?" "Puhuitko minusta jotain, olemmeko jo perillä? " kuului laukusta.
Isä oli hieman suuttunut Jussille kun hän oli tullut mukaan ilman lupaa. Mutta oli lopulta ihan tyytyväinen ettei hänen tarvinnut asua tässä uudessa kylässä yksin. Ja niin he tutustuivat kylän asukkaisiin. Ja yksi asia oli selvä: nyt heillä oli aika olla rauhassa yhdessä.
Kun hän meni kotiin hän sanoi pojalleen Jussille " Lähden lomalle. Sinä saat mennä siksi aikaa mummolaan." Hän sanoi näin sillä Jussi oli hyvin seikkailun haluinen eli hän olisi halunnut muuten mukaan. Arto pakkasi laukkuun sukat ja meni nukkumaan.
Jussi mietti illalla sängyssä "Minä haluan myös matkalle. Ei ole isän tapaista olla ottamatta minua mukaan." Jussi varmisti että isä nukkuu ja piiloutui hänen matkalaukkuunsa.
Aamulla Arto lähti kohti työ paikkaansa ja upo uutta konetta joka odotti siellä koe käyttöä. Hän astui koneeseen ja paineli nappuloita. Kone alkoi täristä kovaa ja lopulta pysähtyi.
Kun ovi aukesi niin Arto huomasi olevansajossakin upouudessa kylässä jollaista hän ei ollut nähnyt missään matka oppaassa. Hän käveli eteenpäin ja yhtäkkiä hänen takaansa kuului posahdus. Kone oli räjähtänyt. "Mitä minä nyt teen? " Arto mietti huolestuneena. "MItä Juussikin nyt ajattelee kun en palaa kotiin?" "Puhuitko minusta jotain, olemmeko jo perillä? " kuului laukusta.
Isä oli hieman suuttunut Jussille kun hän oli tullut mukaan ilman lupaa. Mutta oli lopulta ihan tyytyväinen ettei hänen tarvinnut asua tässä uudessa kylässä yksin. Ja niin he tutustuivat kylän asukkaisiin. Ja yksi asia oli selvä: nyt heillä oli aika olla rauhassa yhdessä.
Viimeiset harjoitutset ennen peliä
Olipa kerran eräs mies joka piti pesäpallojoukkuetta 6-8 vuotiaille. Hän oli juuri aloittanut toimintansa mutta hänellä oli jo monta innokasta pelaajaa. Mutta innokkain kaikiåsta oli kuitenkin tyttö nimeltä Roosa. Heillä oli ollut vasta muutamat harjoitukset kun valmentaja jo kertoi.
-Meillä on ensimmäinen peli jo viikon päästä. Hän kertoi.
Valmentaja jatkoi:-se on erästä toista junnu joukkuetta vastaan.
-Päästäänkö me ihan oikeaa peliä katsomaan? Kysyi Roosa.-
(Vaikka Roosa olikin innokas hän ei aina ihan ymmärtänyt mistä on kyse)
-Ei. Valmentaja sanoi.
- Vaan te itse pääsette pelaamaan.hän jakoi.
- JEE! Huusi koko joukko.
Lapsia oli parikymmentä. Harjoitukset alkoivat tavalliseen tapaan. Valmentaja huusi kaikki koolle.
-No niin. Hän aloitti.
-Käydäämpä vähän asiota läpi. Kuka osaisi kertoa meille pesäpallon säännöt?
Eräs Jere niminen poika viittasi. Hän tiesi säännöt tosi hyvin. Sitten valmentaja jakoi hedät pareihin pareihin ja antoi kaikille pallot ja räpylät. Kaikki kopittelivat palloa pareissa. Kun tätä oli harjoiteltu tarpeeksi niin alitettiin kunnon peli. Peli loppui tilan teeseen 5-4. Lopuksi vielä valmentaja kutsui kaikki koolle. Hän sanoi ettei tiennyt miten hyvä toinen joukkueista oli mutta tiesi että he voisivat pärjätä hyvin!
-Meillä on ensimmäinen peli jo viikon päästä. Hän kertoi.
Valmentaja jatkoi:-se on erästä toista junnu joukkuetta vastaan.
-Päästäänkö me ihan oikeaa peliä katsomaan? Kysyi Roosa.-
(Vaikka Roosa olikin innokas hän ei aina ihan ymmärtänyt mistä on kyse)
-Ei. Valmentaja sanoi.
- Vaan te itse pääsette pelaamaan.hän jakoi.
- JEE! Huusi koko joukko.
Lapsia oli parikymmentä. Harjoitukset alkoivat tavalliseen tapaan. Valmentaja huusi kaikki koolle.
-No niin. Hän aloitti.
-Käydäämpä vähän asiota läpi. Kuka osaisi kertoa meille pesäpallon säännöt?
Eräs Jere niminen poika viittasi. Hän tiesi säännöt tosi hyvin. Sitten valmentaja jakoi hedät pareihin pareihin ja antoi kaikille pallot ja räpylät. Kaikki kopittelivat palloa pareissa. Kun tätä oli harjoiteltu tarpeeksi niin alitettiin kunnon peli. Peli loppui tilan teeseen 5-4. Lopuksi vielä valmentaja kutsui kaikki koolle. Hän sanoi ettei tiennyt miten hyvä toinen joukkueista oli mutta tiesi että he voisivat pärjätä hyvin!